Päiväunisurautuksia

Kahden lapsen kanssa yksin kotona ollessa ainoa varsinainen ompeluaika on silloin, kun esikoinen ja kuopus ovat päikkäreillä samaan aikaan. Käytännössä tämä harvemmin toteutuu, etenkin kun ottaa huomioon ettei esikoinen juuri enää nuku päiväunia. Sen verran ihmeellinen tapaus tuo Tiitu on, että viihtyy yksin leikeissään verraten pitkään. Lego-ukot saavat kyytiä ja vauvanukkea hoivataan kuin viimeistä päivää. Jos äiti yrittää tulla leikkii mukaan, tulee hyvin pian kommenttia "mene jo äiti ompelemaan, kiitos" ja ovi painetaan kiinni. No, kelpaahan tuo.

Nuka sen sijaan on aikamoinen unikeko. Välillä sitä nukkuvaa möttiäistä pitää käydä katsomassa, että jokohan se kohta heräisi, vai vieläkö piirtäisi yhden kaavan. Sitten kaavan piirtämisen jälkeen eksyn taas vauvan kopalle ja vähän tökkään josko se heräisi syömään vai kerkeäisikö leikata kankaat. Ompelemaan ei taatusti ehdi. Yleensä se "nälkääääääääääääääää" -huuto tulee siinä vaiheessa, kun pitäisi aloittaa kanttaaminen tai viimeistään neppien laittaminen. Joskus syöttö on joka vaiheen välissä, tai useammin, mutta silloin ollaan jossain poikkeustilassa. Sitten jaksetaan olla virkeänä uusi vaate päällä pitkän aikaa, ennen kuin taas käydään unille.

Tiitu saattaa joskus tulla viereen katsomaan kun äiti ompelee. Silloin ompelu ei ole niinkään rentouttavaa, flow'ssa puuhaamista ja omaa aikaa. Silloin vastataan loputtomiin "miksi"- ja "mikä tämä on" -kysymyksiin. Miksi sinulla on kaksi kangasta? Onko tuo saumuri? Miksi ei? Mikä tämä on? Mihin sitä käytetään? Ompeletko mekkoa? Ompeletko Nuka-vauvalle?

Useimmiten ompeluajasta saa kiittää miestä, joka uskoon jaksaa rakentaa Tiitulle mitä korkeampia Lego-torneja jotka yhdessä tuhotaan, tai vaihtaa vaippaa ja jokellella miehekkäästi pikkumiehelle. Öisin olisi aikaa ommella mutta kun ei kehtaa. Vaikka rivitalossa asunkin, niin seinät täällä ovat pahvia, ja ompelunurkani on naapurin olohuoneen seinällä. Kerran hienovaraisesti tiedustelin kuuluuko saumurin surina. Kuuluuhan se. Siispä olen rajoittanut ompelukoneaikani ihan naapurisovun nimissä 09-21 väliseen aikaan. Muina aikoina leikataan kankaita, piirrellään kaavoja, leikataan resorisoiroa, tilataan uusia kankaita ja kytätään kelloa josko kehtaisi jo ommella. Sitä omakotitaloa ja ompeluhuonetta odotellessa...

***

Nimiäispuku pojalle aiheutti harmaita hiuksia jo kuukausia etukäteen. Tytölle sai laittaa tylliä ja taftia ja pinkkiä ja timantteja... Mitäs juhlavaa keksisi pojalle? Pelastukseksi tuli Selian farkku-jersey, josta muotoutui setti 56-senttisenä. Ottobren kesänumeron liivikaava oli aiiiiiivan liian leveä, joten sitä piti kaventaa aika reippaasti. Tähti-kam-nepparit kruunasivat kokonaisuuden. Housukaava on oma, muokattu ostohousuista.

Nimiäis-lookin täydensi ikasyrin leijona-jerseystä tehty body. Näytetään nyt meidän nöpönenän naama, ei noin suloista ruttunaamaa viitsi sensuroida ;)

Maaliskuussa ompeluryhmämme piti lanit, ja tämä paita jäi sivusaumaa vailla valmiiksi. Alunperin tarkoitukseni oli applikoida siihen leijona, mutta loppuviimein päätin ommella sen loppuun ihan sellaisenaan. Ihanan pehmeää ikasyrin leijonaa koossa 104 cm.

Serkkutyttö tuli katsomaan vauvaa ja kantoi samalla omia palakankaitaan tongittavaksi. Palat, joista ei enää isommalle lapselle saa on omiaan pieniin body-ompeluksiin. Tästä kasetistakaan ei jäänyt palaakaan varastoon! Kokeilin uusimman Ottobren (4/2014) puolikirjekuoribodya, oli tosi leveä kaava ja leikkasin koossa 62 cm ilman saumanvaroja. Alaosan muokkasin kestopepulle sopivaksi, hyväksihavaitulla vanhalla kaavalla.

Samassa lehdessä oli Banana Sweet -huppumekko, joka näytti niin herkulliselta että oli pakko kokeilla. Harmaameleerattu trikoo sai kaverikseen vihreää raitaa. Nappihalkio oli tosi helppo toteuttaa, ja rypytykset vyötäröllä tuovat kivasti ilmettä! Jälleen koko 104 cm.

Serkun palakankaista tarttui mukaan myös jätskiä. Pala olisi riittänyt peruspaitapituiseen toppiin, mutta halusin mekkopituuden. Varastoista löytyi juuri sopivan väristä yksiväristä trikoota, ja silityskalvoilla saatiin vähän eloa hommaan. Neiti kolmevee ei suostunut sovituskuvaan :) Pituutta on niin paljon, että tämä menee ensikesänäkin! Kaavana on joku perustoppi yläosana ja jäätelöpala rypytettynä keskiedulle ja -taalle.

Vihreästä jäätelöstä tuli sopivasti Nukalle body. Kaava on sama kuin kasettibodyssa, mutta lyhyillä hihoilla. Heti kun sain lyhythihaista aikaiseksi niin ulkona alkoi kylmä ja kostea kesäsää. No, sattuuhan tätä :)

Omaan päähän tuli tarveommeltua hellehattu. Lippikset eivät ole oikein minun juttuni eikä huivejakaan tule käytettyä, ja punageenisenä palan herkästi. Eli mitä isompi lieri, sitä parempi! Suuri käsityölehti 7/2013 tarjosi kaavat, lieri on tuettu kahdella tukikangaskerroksella. Kiva tuli!

Nyt on hyvä ompelu-flow. Tarvetta on, kankaita on, ja kankaita tulee. Tässä parin päivän sisään on tullut napsuteltua tilausta Nanulle, Majapuulle ja Versolle, kangashyllyt on järjestelty ja tilaa ei ole yhtään enemmälle. Pitää siis ommella ahkerasti, jotta uutuudet mahtuvat kaappiin. ;)