Kalenterin uudet kannet

Olen ehkä hieman (lue: paljonkin) nirso. Jos jokin ei ole just eikä melkeen, niin se jää kaihertamaan. Esimerkiksi jokin niinkin vähäpätöinen(kö?) asia kuin kalenteri. Pitää olla oikeanlainen sekä sisältä että ulkoa. Harvemmin nämä kaksi kohtaavat... Kunnes löysin Nappinjan blogista ihan mahtavan ohjeen ja idean tehdä omat kannet! Kyllähän se on mielessä käynyt, mutta laiska mikä laiska ei saa aikaiseksi, ennen kuin joku muu tekee helpot ohjeet ;) Tähän ei tarvinut mitään edes muutella, paitsi tuon viimeisen sauman ompelin taskun kautta umpeen enkä tikannut ulkopuolelta. Olisin muuten ehkä tikannutkin, mutta olin mitannut kankaan niin millilleen ettei ollut varaa enää yhtään pienentää, muuten ei ois kalenteri mahtunut :D Nytkin on niin tiukat kannet, ettei taatusti putoa pois. Sulkusaumastakin tuli siisti, kun se jäi taskun sisään piiloon. Tuohon ylimääräiseen lärpäkkeeseen laitoin pahvin kovikkeeksi. Jälkiviisaasti ajatellen olisi kannattanut tikata se päällisen ja vuorin väliin. Ja kynällekin ois ollu kiva saada joku pieni lenksu. Ja sen Lauriida-merkin ois voinu kiinnittää ENNEN vuorin ja päällisen yhdistämistä, nyt en voinut tikata ympäri kun muuten ois menny kansitasku umpeen... No, pysyy se omalla liimallaankin, ainakin jonkin aikaa. Mut no, kyllä tää kelpaa!

Kangas on Eurokankaasta ostettua puuvillaa, saattaa olla Amy Butleria tai sitten ei. :P Tätä oli ihan jämä jäljellä, tästähän tein Tiitun 1-vuotismekon. Olisin niin halunnut tähän samaa pitsiäkin mitä Tiitun mekossa oli, mutta se nyt sitten ehti loppua enkä malttanut odottaa niin kauaa, että olisin Eurokankaassa pyörähtänyt... Voi olla, ettei mene edes kauhean kauaa siihen, että tahdon jo uudet kannet, joten väliäkö hällä... :D

Ompelusta puutöihin

...tai tarkemmin sanottuna maalaamiseen :)

Isäni on tehnyt joskus vuonna miekka ja kirves mulle ja siskolleni samanlaiset yöpöydät, jotka nyt siis palvelevat meidän makkarissa. Ja kyllä voin sanoa, että viimeiset kolme vuotta olen miettinyt, että ne pitäisi maalata... :) Kivasti oli tarrajäämiä, purkkaa (?!), kolhuja, leimasinten jälkiä... kaikki tämä maalaamattomassa puussa. No, vihdoin sain inspiksen kiertää kauppareissulla Prisman maaliosaston kautta, ja 1/3 litran pönttö valkoista maalia riitti tosi hienosti kolmeen kerrokseen kumpaankin, ja vielä jäi maalia ylikin. Kyllä nyt kelpaa! En kehdannut edes ottaa "ennen"-kuvia, joten tässä vain nämä "jälkeen"-kuvat. Miehen yöpöydällä on jo täysi hylly tavaraa, mä otin pelkistetymmän linjan ja laitoin koristeeksi Kreetalta ostetun häämatkamuiston. Tosin tuo veistos on ihan liian lähellä pinnasänkyä jotta se pysyisi koskemattomana, joten saa nähdä kauan jaksan kieltää Tiitua. Todennäköisesti nostan sen pois ulottuvilta ja koristan yöpöytääni niinkin originelleilla esineillä kuin herätyskello ja kännykkä. Paitsi että nekin kyllä joutuu Tiitun käsiin. :D