2015 viimeiset ompelukset

Päivittelen tähän postaukseen nyt kaikki bloggaamatta jääneet, hups. Taas paljon kuvia, mutta aika kompaktissa muodossa. Isommat ja tarkemmat yksittäiskuvat löytyvät Instagramin puolelta, @lauriida :)

Kesälomalle kun jäätiin, niin tein päiväkotiin tällaisen tilkkupeiton. Tarkoitus ei ollut hakea harmonista unipeittoa, vaan peli- ja leikkipeittoa, jonka avulla voidaan kertoa tarinoita, tunnistaa hahmoja tai muuta mukavaa. Kivasti sai tuhottua tilkkuvarantoja tähän :)

Syksyllä pyöräytin talvea ajatellen Tiitulle seitsemän paitaa samalla kaavalla, Autumn Forest 116 cm. Paidat on mukavampi pukea haalariin kuin mekot ja tunikat, eli ihan sitä ajatellen. Tuli käytettyä tähän Käpysen tenavamysteeristä ja omista varastoista kivasti metrejä pois :)

Tiitu sai myös velourtakin 116 cm, ja joskus alkukeväästä tehdyn unitopin 110 cm, tämän vuoden puolella ommeltuja pikkareita muokatulla Annica-kaavalla 116 cm, pörröisen jumpsuitin 116 cm, kissavelourtakin 110 cm sekä ihanasta Joulusikermästä joulumekon 116 cm, tässä kuvassa takakappale ja veikan paita mukana. Kuva edestä edellisessä postauksessa.

Vuoden 2015 Roosa nauha -huutokauppaan osallistuin parilla pipolla, lasten sydänvelourpipo ja aikuisten rusettipipo omilla kaavoilla.

Poikonen kasvaa sellaista vauhtia, että saa olla koko ajan ompelemassa jotain. Tässä vain loppuvuoden juttuja: unihaalari 86 cm, housut 86 cm, nahkatossut (liian isot), palajumpsuit 86 cm, neljät housut 86 cm, Maggie's Baby Boots -kaavalla buutzit (taas liian isot), omalla kaavalla salamatossut (sopivat!), omalla kaavalla velourpipo, unihaalari 86 cm, parit housut 86 cm sekä viisi paitaa 92 cm. Puolitoistavuotisneuvolassa selvisi, että pikkuäijä on paljon sirpakampi kuin siskonsa siinä iässä, hädin tuskin 80 cm rikki! No, onpahan kasvunvaraa.

Tiitu on pyytänyt jo pitkään, että saisi kokeilla ompelemista. No, sopiva hetki löytyi ja teimme Animators-nukke Bellelle mekon. Tiitu leikkasi itse kaavat ja kankaat, saumuroi (äiti auttoi ja painoi pedaalia), kanttasi peitetikkikoneella ja nepitti neppipressillä. Hieno tuli! Yllättävän hyvin riitti kärsivällisyys (kummallakin), joten eiköhän pikkulikka ole tervetullut ompsuun toistekin.

Miehen ystävä siirtyi isääntyneiden joukkoon ja saimme kutsun nimiäisiin. En kyytipoliittisista syistä päässyt lasten kanssa mukaan, joten hoidin sitten lahjapuolen. Kivan kokoinen vauvanpeitto syntyi tilkuista (mies kävi ihan itse ostamassa roosat tähdet), ja Cameolla taiteiltu kortti.

Kaavoittamistakin kokeilin, tumput jotka ovat liian pitkät Nukalle ja liian kapeat Tiitulle. Back to drawing board siis.. :D Tiitulle omalla kaavalla päikkytossut, kokeilin näihin strasseja (jotka näkyvät tosi huonosti), ne kyllä irtosivat alta aikayksikön. Kaverin poika sai toiveiden mukaisesti ommellun velhon viitan leikkeihin. Vikassa kuvassa on tän vuoden puolella valmistuneet tilkuntuhoamispikkarit ihan itselle. Vähän vielä saa hioa kaavaa, mutta eikös se niin ole että kiva kuosi korjaa kaavavirheet... :D

Mies on auttamatta pakanpohjimmainen ompeluksissa, hän kun ei koskaan tarvi mitään. Isänpäivänä yllätin boksereilla (Comox Trunks Thread Theorylta), ja kesällä tuhosin merinoita tekemällä aluspaidan. Ison ompeluryhmän ompeluhaasteen kangas muotoutui myös boksereiksi kun kangas ei itselle iskenyt, ja lisäksi sohlasin ja unohdin haarakappaleen kokonaan... Ilmankos oli kireät ja matalat :D Lisäsin kuvan oton jälkeen haarapalan ja johan parani.

Itsellekin sain ommeltua, keltaiset farkkucollegehousut ovat olleet syksyn opehommien aikaan nappivalinta, farkut kun ei oo ihan mun juttu. Tässä on nurja puoli ylöspäin tuomassa vähän eloa :) Tykkään kovasti. Tämän vuoden eka kunnon vaateompelus on Käpysen Betoniromusta ommellut leggarit Koot.fi:n Ehta-kaavalla. Olen normaalisti kokoa L/XL, ja olisi pahasti mennyt pieleen ellen olisi kuullut näiden olevan reilua mitoitusta ja verrannut omaan kaavaani. Tein M-kokoiset, kavensin nilkkaa ja pidensin taitteen verran lahjetta, ja tosi hyvät tuli! Ja vaikka se nyt tuntuukin kivalta tehdä M-kokoa, niin olisi kivempi jos kaavan koko vastaisi todellisuutta, niin moni joka asiaa ei tarkista (niin kuin itse yleensä) välttyisi pettymyksiltä :P Seuraavana kuvassa viime vuoden vika ompelus, leggarit samalla kaavalla Verson puodin Vierivät vuodet -trikoosta. Ihanna pehmeät! Viljamin puodin Jäynässä tullut pöllökangas odotti inspistä pitkään, kunnes kyllästyin odottamaan ja saksin summittaisesti hajonneiden olohousujen perusteella tällaiset unipöhnöt. Kivat tuli, vaikkei kuosi olekaan ihan minua :)

Muutama yläosakin vielä. Eurokankaan palalaarin neulos muuttui liehuketakiksi, kaavaa en muista enää. Ompeluryhmän haastekankaan omasta mielestä rumin osa muuttui kaavakokeiluksi. Etuosa violettia (mikä oli ihan jees, jos ei olisi ollut noit kermaraitoja), takaosa loppukuosia (hello, Nanso), hihat mustaa. En tule ikinä käyttämään, ja kaavakin kaipasi muokkaamista :P Seuraavassa kuvassa näkyy ylioppilasjuhliin ompelemani mekon yläosa. Koska olen aina kameran takana, ei kokokuvaa taida ollakaan. Kiva se silti oli :D Luokanopehommissa pääsin sijaiseksi joulunalusaikaan, joten piti ostaa kaverilta Kauno-joustofroteeta ja tehdä opeuskottava mekkonen. Yllättävän kiva, minä kun en ole yhtään joustisihmisiä :) Viimeisellä rivillä näkyy huonosti kollaasi topeista joita tein sarjana itselleni, kaikki marinoituja kivoja kankaita: Pottupeltoa, Pikkukiviä ja Ruusuhuivia. Nämä ovat melkein päivittäin käytössä :)

 

Tumppuja ja Happypotamusta en postannut ettei sisko saa vihiä, nämä siis menivät tulevalle serkkupojalle jouluna :) (täti alkoi tikutella jo hyvissä ajoin, niin kuin ruohon väristä huomaa...) Syksyllä syntyi myös Malabrigon Sock -langasta itselle Monkey-sukat sekä pojalle sukat ja tumput. Ja vieläkin jäi nöttönen 50 gramman vyyhdistä! Loppuvuoden laneilla sain kulutettua poljinjalan jalkapohjaan reiän, joka odottaa vieläkin paikkaamistaan... Kaverin pojalle tein tumput hauskalla kuvioneuleella, jonka matkin pieneksi jääneestä parista.

Semmoinen oli vuosi 2015, ja vähän jo tätäkin vuotta tuli näytettyä. Seitsemät pikkarit ja yhdet leggarit on jo tehty, ja alkuvuonna käytin pari iltaa vaatteiden valmiiksi leikkelyyn. Kokoamista odottavat merinohaalari (jota tarvitaan, ihan hirveän kylmä nyt!), parit hupparit, leggarit, haalarit ja paidat. Tavoitteena on saada kangasvarastoa tyhjennettyä ja pidettyä ostot järkevinä. Ompelu-uudenvuodenlupaukseni oli ommella enemmän miehelle ja myös itselle. Kasvavat lapset kuitenkin todellisuudessa taitavat mennä edelle, mutta jos nyt ei ihan yli tarpeen ompelisi :)

Edit. Löysin vielä yhden kuvan, jota en ollutkaan postannut Instaankaan. 312 kuvattua ompelusta siis tälle vuodelle! Tiitulle velourpipa applikoiduilla sydämillä ja Paapiin isolla tupsulla.

Kuvia selatessa tuli vastaan myös itselle aiottu mutta miehelle päätynyt neulostakki, josta ei edes ole kuvaa koska ärsytti niin paljon. Tavoittelin pappatakki-lookkia, sain säkin, joka sopi miehelle paremmin. Julmaa :D

Kesätoppeja

Kesä tuli, ja imetysvaatteiden myynnin jälkeen toppien lukumäärä kaapissa oli aikalailla lähellä lukua nolla. Sain hillittömän inspiksen ommella Alles für Selbermacherilta ostetusta ihanan mintusta trikoosta itselleni maximekon, jossa olisi reilusti tilaa liehutella. No, ei mennyt niin kuin siinä ruotsinkielisessä ohjelmassa, vaan liian painava ja napakka trikoo ei laskeutunut yhtään ja näytti lähinnä teltalta, ei istunut muutenkaan ja oli epämukava. Kävin vähän hengittelemässä ja sitten nappasin sakset kouraan, silpaisin rintojen alta auki, saksin mutulla harmaata helmaksi ja kun kerran hapsut on nyt niin in niin kokeillaan niitäkin, ei voi enää pahemmaksi mennä. Lopputulos on kiva mekkonen, jota kehtaa pitääkin! Hapsuista tuli yllättävän kivat, ja niihin saa rullatun muodon vähän venyttämällä niitä. Hapsujen nykiminen on muuten mukavaa stressinpurkua, ettäs tiedätte :D (kuva on taattua vessanpeililaatua, nih.) Helman jätin kääntämättä, rullaa kivasti.

Sitten perustoppipulan kimppuun, musta ja valkoinen toppi on ollut ostoslistalla, kun viisi vuotta sitten Gina Tricot'sta ostettu harmaameleerattu toppi on alkanut värjäytyä kainaloista. Muuten se olisi ihan mahtava edelleen, ei nyppyyntynyt tai kulahtanut! Ennen halpakaupassakin oli laatukangasta... No, kaverilta piirtelin semmoisen trikootoppikaavan ja testasin sitä siihen samaiseen lycraan josta ne jumppahousutkin tein. Ihan kiva tuli (kuva on jossain kännykän uumenissa ja taustalla on sekalainen kylppäri, joten säästettäköön lukijoiden silmiä ja todettakoon, että se kangas on edelleen aika kamala mutta kaava oli kiva). Muokkasin kaavasta sitten perustoppikaavan, ja ihastuin syvään uurrettuun takakappaleeseen.

Ennen kuin varsinaisesti päästään niihin toppeihin, niin pohjustetaan tarinaa sillä iik-apua-lycrasta tehdyllä topilla ja sen ompeluvaiheilla. Tässä projektissa meinaan uskaltauduin viimein kokeilemaan kahta inhokkiani: a) Karnaluksista ostettua 10mm/28mm -kääntäjää, joka ei ole aito Janome eikä myöskään luottokääntäjämerkkini Selco, vaan joku kolmas, sekä b) trikoolla (tässä tapauksessa liukkaalla lycralla) kanttaamista. Edelliset kapean kääntäjän kokeiluni resorilla olivat ihan katastrofaalisia ja meinasin heittää koko vemputtimella vesilintua. Trikoolla taas en ole koskaan saanut nättiä kanttia, ja aina se rullaa ja ei mene nätisti ja arrrrg. Noh, mulla oli ollut vähän huono ompelupäivä (ks. hapsutoppi) jo muutenkin, joten aattelin että jos nyt menee pieleen kanttaukset niin samaan syssyyn menee. Yllätys olikin suuri, kun kantista tulikin ihan nättiä, ja pienillä säädöillä sain neulat osumaan juuri oikeille kohdille, ja vautsi, sehän toimii! Osasyy saattoi myös olla siinä, että käytin rakkaan peittarini (ja saumurin kanssa) ekaa kertaa ikinä huollossa (johan niillä se kolmisen vuotta on ajeltukin), ja Tampereella vaikuttava Mansen Ompelukone sai molemmat koneet hyrräämään kuin... no, ehjät ja hyvin öljytyt koneet. Niin, se kanttaus onnistui ihan huipusti, joten päätin kokeilla myös näihin perustoppeihin. Resoria sillä ei tosiaan kannata käyttää, mutta trikoo taittuu just sopivasti.

Ja nekin onnistui, jei, jipii! Olen yleensä tykännyt leveästä kantista, mutta nyt itsellä tämä kapea näyttää jotenkin kivemmalta. Ehkä siksi, kun siinä kiinatrikoon topissakin on kapea kantti. Taas aukeni ihan uusia ovia, kun saa aina mätsäävää kanttia jos ei resoreista löydy! Tänään surautin vielä Selian mintunvihreästäkin kolmannen tähän sarjaan, kyllä nyt kelpaa.

Instaa selaillessa huomasin hypänneeni tämän kuvan ohi kesäkuisia kootessani, tein tämmöisen löysän lökötrikoopaidan soveltamalla jotain Ottobre Kidsin kaavaa koossa 170 cm. Ei mikään kaavoituksen tai muodon huipputuotos, mutta kiva se on päällä! Triteksin raitatrikoota tämä.

Meinasin alkaa selittää kantinleikkuusta ja kangasvarastoista, mutta juttu venyy kuin nälkävuosi joten jaetaan kahteen postaukseen. Seuraavassa numerossa siis: kuinka leikata resorikanttia helposti ja nopeasti; Lauriidan kangasvuosi metreissä; sekä mitä ompelija tekee, kun koneet ovat huollossa. Sama paikka, sama ai-- no ei ihan sama aika, mutta melkeen.

Kuu kiurusta kesään, laneista ei päivääkään

Kesäkuu. Sitä odotettiin jo ihan siksi, että alkukuusta pidettäisiin ompelulanit, ja puolessa kuussa juhlittaisiin (jo toukokuussa täyttänyttä) yksivuotiasta sekä neljävuotiasta. Hääpäiväkin vietettiin, ja miehen synttärit, juhannus, nimppareita... Olihan niitä. Ja olihan sitä kakkua. Uh. Nyt taas kevennetään :P

Mutta aloitetaan laneista. Kokoonnuimme erään paikallisryhmän jäsenemmen työpaikalle, koulun liikuntasaliin. Olisikohan meitä ollit 37, ja vuorokausi aikaa ommella. Oli ihan mielettömän kivaa, kahvia ja suklaata kului, ompelun lomassa kotiutettiin ostettuja kangaskimppoja, tehtiin kauppoja ja vaihtareita, harjoiteltiin käsilläseisontaa ja jotkut malttoivat nukkuakin. Itse valvoin sen 23 tuntia ja sain valmiiksi 14 vaatetta: 86 cm haaremit, S-koon lippapipon, rimpsumekon itselle, 86 cm hellehaalarin, 110 cm velourtakin, 86 cm joustocollarihousut, 86 cm Tiikeripaidan, kaksi 86 cm harmaata kangastussattua paitaa, kaksi 110 cm mekkoa, kaksi 80 cm teepparia ja yhden 86 cm pitkähihaisen paidan. Kyllähän tuli ommeltua!

Lähikuvaa seuraa: Raide ja Sausage dog paidaksi muutettuna, Tiikeri Cameoitu.

Ottobren Star star omalla tilkkuviritelmällä.

Sausage dog ja jämätilkut jotka pengoin serkun ota tästä -pussukasta ;) valmistuivat kotona, kun raitakangas jäi kotiin. Molemmat 80 cm.

Pellavapää poikonen :)

Vanha kunnon Raide-kaava.

Laivan piirsin kotona, mutta väsmys näkyi lentokoneen kanssa sillä kohdistin sen ihan miten sattui. Pitäisi korjata, mutten ole saanut aikaiseksi :P

Synttärisankari sai perinteen mukaisesti joustamattoman synttärimekon, ja vaaleanpunaistahan sen olla pitää. Tylliä ja lisää tylliä! Likka tykkäsi, ylläri :)

Talvinen Myyrä-vaunuverhokin sai väistyä Selian Susimusa -verhon tieltä. Tein reilun, että toimii myös peittona.

Syksyksi aloin tehdä jo pitkiä housuja ja paitoja, ja nämä velourhousut ovat jo kokoa 116 cm! Ihan älyttömän pitkä likka tulossa, 4-vuotisneuvolassa oli mittaa 109 cm joten 110-senttisiä ei kannata enää ommella. Nyyh!

Verson Onnit-joustocollegesta syntyi söpö 86 cm takki Raide-kaavaa mukaillen.

Ultimate Casual -housut saivat eloa kaaritaskuista. Joustocollege Selialta, koko 116 cm.

Itsellekin ehdin jotain pientä, meinaan tämä lasten Ottobren Simple Plain Sweatshirt -pohjainen, ohut paita Eurokankaan palalaarilöydöstä.

Paitapaniikki iski, pitkähihaisia 116-senttisiä Owl Princess -mekkoja Selbermacherin pandoista ja Selian Racoonista, Runoratsusta ja Susimusasta.

Yleensä en tee jemmaan vaatetta jolle ei ole käyttäjää, mutta paitapaniikin kankaista jäi juuri sopivat rääppeet pienen pieniin bodeihin, joten pakkohan se oli :D 56 cm kietaisubodyt omalla kaavalla odottamaan sopivaa lahjottavaa ;)

Siinä oli kesäkuu, kangasmetrit päivittelen kunhan saan laskettua. Ostettua tuli, sillä pelkästää laneilta kotiutui 10,5 metriä...! Niistä osa oli tilattu toukokuussa, joten sen mukaan tasaillaan.

Kesälaitumilta throw back toukokuu

Kyllä sen vain huomaa, ettei ole tietokoneella mitään graduun tai muuhun työhön liittyviä velvollisuuksia - läppäri pölyyntyy hyllyn reunalla ja se käynnistetään vain satunnaisiin Cameolla leikkailuihin. Siinäkin menee aina ikuisuus, kun kone samalla päivittää ne 261 odottavaa päivitystä.

Blogin päivityskin on vähän niin ja näin. Eikä tuota kangaslaskuriakaan ole tullut ihan hirveästi merkkailtua, hupsista! Pitänee laskeskella plussat ja miinukset (jotka on merkitty fiksusti noin viidelletoista paperilapulle, kännykkään, whatsappiin ja muihin tosi järkeviin säilytyspaikkoihin).

Mennään kronologisesti ja aloitellaan niistä (kröhöm) toukokuun ompeluksista.

Isoin juttu toukokussa oli, että sain äitienpäivälahjaksi ikioman ompsun! Rymsteerasimme koko pyhäpäivän, ja illalla komeili ompsu vanhassa lastenhuoneessa. Oveen tein vinyylistä kyltinkin:

Ja instasta löytyy video tilasta: klik!

Iskä soitti ja kyseli, josko täältä puolen Suomea löytyisi joku kiva kauppa mistä hieman (paljon) krantuhko (mikääneikäy) siskoni voisi löytää ylppärimekon. Huokaisin syvään ja sanoin että otan ompelukoneen mukaan ja tulen ensiviikonloppuna. Sain kaavoitettua Modan yhden mekkokaavan yläosan avustuksella pitkälle ja harteikkaalle siskolleni mekon (mustan toki), joka onnistui ihan mielettömän hyvin kun otetaan huomioon, että ompeluun meni aikaa alle puolitoista päivää. Olkaimeton mekko sai ryhtiä irto-olkainlenksuista johon sopivat mustat olkaimet sai kiinni. Tukka siniseksi ja ei kun lakki päähän!

Muuten toukokuu meni rauhallisissa merkeissä, tässä kollaasissa (klikkaa isommaksi!) on kaikki lapsille ommellut. Kaverin pojat saivat mörköpaidan (110 cm), aiemmin tehdyt Riivali-yökkärit saivat unishortsit pareikseen (110 cm ja 122 cm), ja synttärilahjaksi nuoremmalle valmistui pacman-paita (siitä tarkempi kuva alla, tuli niin kiva :P), 110 cm. Poikonen vietti kevään juhlat trikoisessa 86 cm kauluspaidassa ja Tiitu sai keltaraitaisen tähtimekkosen koossa 110 cm. Suomen taattuun kesään varauduttiin nurjalta harjatulla collegehaalarilla koossa 86 cm. Kesäänkin varustauduttiin toiveikkaasti kaavoittamalla kellomekko 110 cm Verson Fiftarimekon tyyliin (apua tuota väriä testimekossa!), ja Verson puodin ihana taskumekkokin muotoutui lastenkaavaksi koossa 110 cm. Vielä ennen toukokuun loppumista ehdin surauttaa joustocollegesta shortsit koossa 86 cm.

Tässä vielä kaverin pojan 4-vuotislahjapaita, teemana Pacman ja toteutus Cameolla. Synttäripäivä on koodattu high scoreen ;) Tykkäsin, ja tykkäs poitsukin!

Aikuisillekin tuli ommeltua, ja vieläpä miehelle. Taisi vaan olla vika kerta, koska sain seuraavat kolme ja puoli viikkoa kuulla joka päivä miten ah-niin-ihana uusi huppari onkaan. Voi miten pehmeä! Voi miten kiva kaavoitus! Ai kun hieno toteutus! Joko kerroin, että tykkään? Niin. No, hyvä että kelpaa :D Käpysen vinoruutua ja hupussa punaista trikoota, kaava jostain SK:n miesten hupparista joka todettiin ihan susikaavaksi ja siten muokattiin. Itsellekin surautin testimekon Triteksin kolmatta vuotta jemmatusta trikoosta, ja tästä tuli ihan lempimekko. Joku SK tämäkin oli, en vain muista mikä. Kaveri tilasi työpaitoja joten tein parit raitapaidat. Testasin myös itselle uutta leggarikaavaa karseasta lycrasta, ei istunut ja äiti omi nämä jumppahousuiksi, kiitti :D Seuraava kaavoitus omiksi joustocollegehousuiksi onnistui kivasti, ja Käpysen joustocollege oli just mahtista tähän. Ylppäreihin ompelin itselle vielä mekon, ja tuo on paras kuva siitä (muut on anopin järkkärissä). Ihan kiva se on, uskokaa pois! Ja ihan ajoissa ompelin, edellisenä iltana ompelin vielä olkaimia käsin kiinni... :D

Parit päähineetkin tuli tehtyä, kaverin tytölle kaksi lippapipokokeilua, ja muutama rusettipäähine. Tiitu toivoi itselleen rusettipantaa ja itselle iski kateus, mulle kanssa! Otsatukka pysyy kivasti poissa silmiltä. Tein varuiksi pipomallisenkin, Suomen kesästä kun ei tiedä :D Nahkaakin ompelin, pojalle nahkaiset "kengät" ulkona tepsutteluun ja Tiitulle päikkyyn tossut. Kevään teemana olivat intiaanit, joten lisäksin vähän hapsuja. Keltaisesta Jemmasta sai juuri ja juuri tehtyä Noshin lippapipokaavaa mukaillen kevätpipon poitsulle.

Korttejakin tein pari: täti valmistui maisteriksi ja miehensä täytti 50 vuotta. Cameolla toteutettuja nämä. (Sisko sai ylppärikortin kauniisti paikallisesta ässästä, aika vaan loppui kesken :D)

Semmoinen toukokuu. Lisään kangasplussat ja -miinukset myöhemmin, mutta plussaa kyllä tuli... :P

Kevätväsymys

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka odottavat piteneviä ja valoisampia päiviä kieli pitkällä, ja sitten kun kevät hiipii paikalle niin iskee armoton väsymys. Melkeinpä kevätmasennus. On raskas olla, väsyttää koko ajan, mikään ei kiinnosta. Olen karsinut paljon kivojakin juttuja elämästä vain siksi, ettei niiden tekemiseen yksinkertaisesti riitä energiaa. Ompelua ei varsinaisesti ole karsittu, sitä ei vaan jaksa tehdä. Tiistaina melkein ompelin, kun nappasin kaavan ja kankaan ompeluseuroille mukaan, mutta päädyin neulomaan koko seurat.

Ainoa, mikä on tasaisesti pysynyt on liikunta. Menin ostamaan näin työttömän budjettiin kalliin kuntosalijäsenyyden, ja siellä on vaan pakko käydä kun siitä maksaa niin sikana kuukaudessa. Ja siis kallistahan se on verrattuna opiskelija-aikaiseen Atalpaan, jonka vuosimaksu oli vähemmän kuin nykyisen salini yksi kuukausi. No, onpahan motivaatiota jos ei muuten huvita. Paino on vähän pudonnut ruokavalion muuttamisen myötä ja lihasmassaa on selkeästi tullut. Liikunnan endorfiiniryöppy pitää päätä koossa ja taas jaksaa kotona arkea.

Arkeen kuuluu tällä hetkellä korvatulehduksesta kärsivä kuopus ja flunssainen mies. Suhteellisen terve esikoinen pääsi vapuksi mummolaan, ja nyt olisi aikaa ommella. Oma vaatekaappi on surullisen tyhjä, kun imetysvaatteet on myyty pois tai pannassa, ja mitään laajaa garderoobia ei jaksaisi tehdä kun toiveena olisi pudottaa kymmenisen kiloa. Onneksi tulee kesä ja voi tehdä väljiä mekkosia, joissa koko on vähän sinnepäin. Tuli sitten plussaa tai miinusta, niin edelleen istuu :P

Maaliskuussa ompelutahti hidastui jo roimasti, tässäpä nyt rapsaa niistä.

Pari weekender-kokoista laukkua ompelin tukihuopineen kaikkineen. Kelta-musta on mun ompelulanilaukkuni, suorakaide on tilanjakaja/tarvikepussi.

Harjoittelin ensin tekemällä Tiitulle mummolakassin.

Teiniajan lökäfarkuista tuli poitsulle takki. Vuorina Käpysen joustocollegea, tähdet sun muut heijastinkangasta. Koko 86 cm, ylipitkät hihat tai sitten kapea miehusta, en tiiä :P

Viiripaita 80 cm, viirit applikoitu.

Likallekin takki, soft shellistä 110 cm Autumn Windbreaker heijastinyksityiskohdilla.

Takin kaveriksi pipa Noshin kaavalla.

Tiitulle 110 cm setti Jemma-joustocollegesta (Owl Princess pidennettynä) ja EK:n keltaisesta joustocollegesta (Ropinat).

Tällaisia ruokalappuja löytyy nyt yhteensä kolme. Tykkään mallista.

Villikko-kaavalla 80 cm yöpuku Viljamin Kuokkavieraista.

Fleecestä ja heijastinkankaasta bootleg-Vinkee heijastinliivi, koko noin 2-4 v.

Tiitun leggareista jäi jämät, tein Streaky legsit 80 cm.

Äijä :)

Jemmaakin jäi jämä, joten samistelusettiä pukkaa.

Tilasin Australiasta Sharpiet, mustan olen jo kerennyt kuluttaa. Tässä kokeiluja...

Keinonahkasta peittarille kantolaukku omasta päästä.

Pikkumies <3

Järjestelin joutessani silityskalvoni... :P

Kangasunelmia-kaupan ankkuritrikoosta 80 cm paita.

Tussi- ja kangasliitukokeiluja, sushukka 80 cm.

Ps. Ekassa pesussa haaleni kurjaksi :(

Kaavakokeilua, Indian elephant -haalarista housut. Istuu tosi hyvin! Näissä on resori, mutta jatkossa kumppari vyötärölle. 80 cm.

 Käpysen ylläristä tuli aarrekarttaa pätkä, sain 80 cm paidan siitä poitsulle.

Tähän työhön se musta Sharpie kului, Tiitulle psykedeelinen värioksennuspöllö 110 cm. Likka tykkää, se on tärkeintä :D

Akuuttiin leggaripulaan 2 x 110 cm Ropinat farkkujerseystä ja tavan trikoosta.

Käpysen ylläripaketin joustocollegesta toiset IE-housut 80 cm.

...ja kolmannet, EK:n joustocollegea.

Maaliskuun saldo 13,5 ommeltua metriä, 9,05 ostettua metriä, yhteensä miinusta kuun alusta 4,45 metriä ja vuoden alusta 14,65 metriä.

Huhtikuussa on ollut hiiiiiiljaista.

Itselle taskutoppi Verson puodin Pulmu-joustocollegesta.

Grillikausikin korkattiin. Nam.

Lapsimessuilla Verson puodilla oli myynnissä kiva taskutunika, apinoin idean. Tässä testikappale Triteksin trikoosta.

Ja sitten Triteksin mustasta bambujerseystä ja Käpysen auringonkeltaisesta trikoosta kesämekkoset. Tykkään kovasti mallista :)

Fimomassaankin on koskettu tyttösen kanssa, tehtiin äitienpäivälahjaa ja samalla äiti vähän muovaili omiaan...

Tein jonkin naisten Ottobren puuvillashortsikaavalla trikoosta lökäshortsit Käpysen musteläiskästä. Alunperin tästä kankaasta piti tulla pipo hirvikolariin joutuneelle siskolleni lenkkipipoksi (hence heijastinkalvo), mutta sisko ei käytä pipoja, joten leikkelin tähän. Tasku on juuri oikean kokoinen kännykälle. Vaivauduin laittamaan jopa sirkkarenkaat ja nyörin :P

Kokeilin mä alkkareitakin ommella, ihan kivat muttei mitenkään täydelliset jalassa :D Ei huvittaisi näpertää, mutta kun olen mennyt hamstraamaan metritolkulla alusvaatekumpparia...

Huhtikuun saldo 4,5 ommeltua metriä ja (ohohups, äsken naputtelin tilauksen...) 10,5 metriä plussaa, tälle kuulle siis 6 metriä plussaa ja vuoden alusta 1,55 metriä plussaa. Hupsankeikkaa. Pitänee skarpata. Käpyseltä tilasin viisi metriä ihan itselle, ne nyt ompelee nopeasti, eikö niin?

Instassa koitan olla aktiivisempi postailuineni. Nähdään sitten öö, kesäkuun huitteilla taas täällä blogissa :D