lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulumieltä TAYSiin



Reilu viisikymmentä Facebookin yhdistämää pirkanmaalaista kotiompelijaa. Yhdeksäntoista suomalaista yritystä. Yhden koulun käsityöluokka. Kilometreittäin lankaa, sadoittain neppareita, mittaamaton määrä hyvää mieltä ja ompelemisen iloa. Kahdeksansataakaksitoista vaatekappaletta. Näistä aineksista syntyi tempaus, joka tuottaa iloa ja hyvää mieltä kymmenille, jopa sadoille ihmisille vielä pitkän aikaa.


Ompeluryhmässä heräsi keväällä keskustelua siitä, miten huono Taysin LO5-osaston ja vastasyntyneiden teho-osaston vaatetilanne oli. Liian pieniä tai liian isoja, kuluneita, jopa rikkinäisiä vaatteita. Hoitajan tai äidin piti miettiä, viitsiikö vaihtaa vähän puklussa oleva body puhtaaseen, koska vaatteita ei yksinkertaisesti meinannut olla. Monet toivat sairaalaan omia vaatteitaan ja merkkasivat ne maalarinteipillä. Miten ihana olisikaan pukea vauvat kauniisiin vaatteisiin! Yksin pikkupotilaiden vaatettaminen tuntui mahdottomalta urakalta. Jos sinne ompelisi muutaman vaatteen porukalla? Löytyyhän tuolta kangashyllyltä materiaalia, mistä ommella. Jos nyt muutaman kymmenen taisi tehtyä. Lähtisikö joku mukaan?


Siitä se ajatus sitten lähti.


Yksi ryhmäläinen tiedusteli Taysin tilannetta: millaisille vaatteille olisi eniten tarvetta? Toinen laittoi pystyyn Facebook-tapahtuman tiedotukseen ja yhteydenpitoon osallistujien kesken. Kolmas loi ketjuja, joihin laitettaisiin kuvia valmiista vaatteista, hyvistä kaavoista ja lahjoituksista. Neljäs, viides ja vielä kymmeneskin kysyivät tahoiltaan lahjoituksia: kankaita, neppareita, sidontanauhaa, resoria, sapluunapaperia… Omat varastot kaivettiin ja pienet tilkut ja marinoidut aarteet silputtiin bodeiksi, housuiksi, pipoiksi ja muiksi vaatteiksi ja peitoiksi. Yhtäkkiä meitä olikin useampi kymmenen ompelijaa, ja projekti lähti käyntiin.


Aloitimme Tays-keräyksen pikkuhiljaa, ja pian kuvaketju alkoi täyttyä ihanampaakin ihanammista pienistä vaatteista ja pipoista. Yritysten avokätisyys yllätti: kankaita ja tarvikkeita tuli huikeat määrät, ja pian huomasimme, että tästä ei tulekaan mikään ihan pieni tempaus. Deadlinen venyivät, jotta joka ikinen vaate saataisiin ommeltua valmiiksi. Muutamaan kertaan kokoonnuttiin Nokian koululle ompelemaan, nepittämään ja painamaan kangasväreillä Taysin logoa vaatteisiin. Parhaimmillaan yli 30 naista ompeli yhdessä: osa leikkasi kankaita, toiset saksivat resorisoiroa, seuraavat saumuroivat, kanttasivat ja nepittivät, ja linjan päässä vaatteeseen painettiin Tays-logo ja lopulta vaate silitettiin. Valmista tuli, ja vauhdilla!


Suurin osa vaatteista ommeltiin kotona. Jos jollain uhkasi jäädä jokin vaate kesken, toinen ompelija otti kopin ja teki vaatteen loppuun. Kuva valmiista vaatteesta julkaistiin Facebookin tapahtumassa, kaavoja jaettiin netissä ja piirrettiin kahvireissulla. Ryhmähenki ja yhdessä tekemisen meininki toivat hyvän tekemiseen aivan oman lisänsä. Osa ompeli monta kymmentä vaatetta, ja osa tsemppasi ja kantoi lahjoituskankaita ja valmiita vaatteita paikasta, jopa kunnasta toiseen ja nepitti muutaman bodyn. Joka ikisen panos on arvokas ja tarpeen, ja lopputulos on ollut kaiken sen vaivan arvoinen.


Puoli vuotta kestänyt keräys huipentui 22.12. kun luovutimme kerätyt vaatteet Taysin lastenosasto 5:lle ja VTO:lle. Lopputulos oli käsittämätön. Yhdessä saimme aikaan 5 unimekkoa, 17 haalaria ja potkupukua, 18 paria neulottuja sukkia, 25 kapaloa ja toukkapussia, 40 paitaa, 42 paria tumppuja, 51 nuppupeittoa, 152 bodya, 214 pipoa ja 248 housut. Yhteensä siis 812 vaatetta ko’issa 40-56 cm! Pipot ja nuppupeitot saavat uuden kodin vauvan luota, mutta muut vaatteet jäävät osastolle käyttöön. Vaate mikä vaate, moni voi ajatella, mutta se on uskomaton tunne, kun saa pukea oman lapsensa pirteään ja kauniiseen, siistiin ja ehjään vaatteeseen joka miellyttää pukijan silmää ja pienen potilaan ihoa. Kotiin saadut pipot ja nuppupeitot kulkevat kalliina muistona sairaala-ajasta. Jokainen vaate on uniikki, jonkun käsin rakkaudella tehty. Sitä tunnetta ei voi kaupasta ostaa.


Kuvissa esiintyvät vaatteet ovat vain pieni osa valmistuneista vaatteista. Kaikki eivät millään mahtuneet samaan kuvaan!


Jos tekemämme vaatteet voivat ilostuttaa jonkun pikkupotilaan vanhempia surun ja huolen keskellä, tai jos vaate on käytännöllinen, kaunis ja hyvä käyttää, silloin olemme onnistuneet. Sydämellinen kiitos jokaiselle osallistuneelle yritykselle ja kotiompelijalle! Aamulehden jouluaaton numerossa ilmestyneen jutun tempauksestamme voi lukea täällä: Joulumieli saapui Taysiin.


Toivotamme Taysin henkilökunnalle ja pikkupotilaille ihanaa ja lämmintä joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta!

Suurkiitokset tempaukseen osallistuneille yrityksille:
Evelinka
Fabriina
Hämeen ompelu- ja neulekone
Lankamaailma
Metsola
Myllymuksut
Nanu
Nosh
Ompelukonekeskus Koivu
Orneule
Paapii
Pehemiä
Polkkaponi
Pompula
Selia
Tarvike Friman
Tekstiili Fihl
Triteks
Viljamin puoti


http://www.aamulehti.fi/ihmiset/1194949582255/artikkeli/katso+videolta+joulumielta+tehon+vauvojen+vaatteet+ommeltiin+rakkaudella.html






maanantai 8. joulukuuta 2014

Messumuistelua

Messujuttujakin piti päivittää ihan ajoissa, mutta enpäs kerinnytkään. Nyt kun on sitä aikaa, niin fiilistellään melkein kuukauden takaisia messuja vähän! Kuvia tuli otettua, mutta niissä on niin paljon tuttuja (ja tuntemattomia) naamoja, että jätän julkaisematta :)

Käsityömessut ovat minun ompeluvuoteni kohokohta. Ravasin messuilla aina kun oli mahdollista jo silloin kun asuin vielä kotona, mutta Tampereelle muutettuani pääsin kässämessuilijan mekkaan: kerran vuodessa ison luokan messut ihan kotiovella! Viime vuonna bussilinjatkin menivät niin, että pääsin ihan oikeasti kotiovelta suoraan Pirkkahallille, mutta eihän niin kivaa kauaa kestänyt, kun linjat kokivat muodonmuutoksen. Tänä vuonna odottelinkin melkein tunnin keskustassa bussia johon mahduin sisään... Mutta se oli odottamisen arvoista!

Päätin repäistä ja ostaa koko viikonlopun rannekkeen. Yleensä olen viettänyt messuilla vain sen yhden päivän, joka taas tarkoittaa armotonta suunnitelmallisuutta ja kestävää kuntoa. Yleensä ostokset ovatkin jääneet varsin kohtuullisiksi, kun ei ole aikaa käydä kuin niillä kojuilla, jotka on merkannut karttaan etukäteen. Ja kohtuullisilla tarkoitan mm. saumuria ja ompelukonetta. ;)

No, tänä vuonna päätin sitten budjetoida päivä seuraavasti: perjantai kankaille, lauantai langoille ja sunnuntain "kaikelle muulle", eli paperi- ja askartelu- sun muille jutuille. Melkein pysyin ideassan, kankaat tuppasivat lipsahtamaan joka päivälle :)


Perjantaina heti aulassa pääsi hamstraamaan Novitoita, joten niitä tarttui mukaan. Kotona huomasin omistavani melkein kaikki jo ennestään, joten lahjoin lehdet eteenpäin. Sitten eksyin ensimmäisenä Indien kojulle, ja sieltä tarttui kaikenlaista kivaa mukaan. Pyy pivossa -trikoo sinisenä, Kahvitaukoa petroolina ja harmaana sekä ompeluseuran tonttulakkitalkoisiin metri punaista trikoota. Ihanat kortit, petrooli tupsu ja mittanauha myös Indieltä. Siksak-raita Sampsukalta, liitutaulutussi Teippitarhasta ja Tacky glue taisi olla Sinooperista. Punainen ja harmaa trikoo kotiutuivat Kangaskapinasta. Päivän messubudjetti paukkui jo ekalla kojulla, mutta kerrankos sitä... :D


Lauantaina oli lankapäivä, mutta kassssss kummaa kun kaikkea muutakin tarttui mukaan... Indielle menin taas ensimmäisenä hoitamaan reklamaatiota: petroolissa kupissa oli värivirhe (niin mun tuuria!) Onneksi uusi pala kotiutui ja samalla myös kaivelemaan jääneet digikolmiot. Kiitokset Indielle ja Anniinalle ihanasta asiakaspalvelusta! Mutta kyllä me ompeluryhmäläisten kanssa siinä paljon hengailtiinkin (ja tuhlattiin... :P). Kaverin kanssa ostettiin puoliksi Thread Theoryn miesten bokserikaavakin.

Lankojakin löytyi, Titityyltä tarttui mukaan The Uncommon Thread Companyn Sport Merinoa (keltainen), niistä tikuttelin jo sukat ihan itselleni. Myös Malabrigon ihana merinosukkalanka päätyi lankahyllyyn. Uusi tuttavuus oli Snurre-lankakauppa, joka päätyi kyllä lemppareiden listalle. Niin herkkuja lankoja ja ihana esillepano ja kokonaisuus ylipäätään! Madelinetoshin sukkalanka löysi sieltä tiensä kotiin. Miehellekin vinkkasin, että Snurresta lahjakortti olisi tosi mieluinen ;)

Sitten ne "muut", joita ei pitänyt lankalauantaina ostaa :D Novitoita toki hamstrasin lisää kavereille, jotka eivät paikalle päässeet. Creative Craftsin kojulta löysin ihanan harmaasävyisen paketin puuvillakankaita sekä "kaavapaperia", siis lahjapaperia jossa on matemaattisia kaavoja. Kankainen-kojulta nappasin muutaman puuvillapalan pussukoihin sekä pätkän koristenauhaa. Nimetön puoti siellä C-hallin perukoilla tarjosi heijastinkangasta metritavarana, sitä ostin puoli metriä. Samalta kojulta tarttui mukaan metriketjua ja lukkoja. Pyörähdin myös Elvarin kojulla ja ostin itselleni opeprofiiliin sopivan karkkiavainketjun sekä söpöt pullotetut englanninlaku-korvikset. Nam!

Lauantaina istuin myös blogikahvilassa, ja hauskaa oli! Harmitti vaan, kun kutimet jäivät kotiin, ja "kaikilla muilla" oli. :P


 Sunnuntain piti olla fiilistelypäivä, mutta kuinkas kävi... No, Indielle matkasin taas. Sieltä trokasin kaverille Reppunalleja ja Hipunkin ostin sentään puoliksi toisen kaverin kanssa. Vihreä vinoraita-jc jäi huutelemaan, joten ostin senkin täydentämään kangaskimaraani. Farnialta löytyi tosi edullisesti jelly rollseja, nappasin kaksi tilkkuiluun. Samalta kojulta löytyi toinen toistaan ihanampia nappeja ja muuta tilpehööriä, ja niitä ostin myös. Päädyin jonkin helmipuodin kojulle ja vaikken helmiä edes harrasta niin ostin sitten ison kasan korutarvikkeita, helmiä ja kunnon pihdit. Aina näitä voi askarrella Tiitun kanssa, jos ei muuten ;) Suurin syy hankkia korujuttuja oli kuitenkin Sinooperista ostettu Fimo-massapakkaus. En ehkä yllä Elvarin tasolle, mutta voipahan sanoa että kokeiltu on :D Paperijuttuja kun oli tarkoitus ostaa, niin päädyin johonkin alekojulle (kaikki -30% niin kuin myyjä mainosti kovaan ääneen koko messuviikonlopun), ja mukaan tarttui muutama paketti skräppipaperia. Myös Sinooperilta ostin jonkun joulupaketin. Viimeiseksi, minuutteja ennen messujen loppumista kävin vielä Angelan kojulla ostamassa huopaa heijastimiin.

Ihanat fiilikset jäi, ensi vuonna sitten taas uudestaan! :)

perjantai 5. joulukuuta 2014

Laniompeluksia

Ompeleminen ennen Facebookia ja etenkin ennen ompeluryhmiä oli totaalisen erilaista kuin nyt. Houkutuksia oli todella paljon vähemmän, ja Eurokangas oli käytännössä katsoen ainoa kangaskauppa jonka tiesi. Netistä ei oikein "uskaltanut" tilata. Ja kun ne postikulutkin... Hamstraaminen, marinoiminen ja lanittaminen olivat vieraita termejä. Vaikka kukkaro ei ehkä olekaan samaa mieltä, niin minä olen äärettömän iloinen, että löysin paikallisen ompeluryhmän, jossa ompelu saa ihan uuden ulottuvuuden. Monien ompelijoiden kanssa olen ystävystynyt ja löytyipä sieltä ryhmästä serkkutyttökin :) Onni on sosiaalinen harrastaminen.

Lokakuun lopulla paikallinen ompeluryhmämme järjesti koko viikonlopun mittaiset lanit. Pyörähdin jo perjantaina paikalla tuomassa tavarat paikoilleen ja vähän aloittelemassa ompelua. Yön nukuin kotona, Nuka kun on vielä aika pieni. Mies sitten yllätti ja sanoi, että "kyllä me miehet pärjätään", ja sain viettää lauantain ja sunnuntain kokonaan ommellen, ja olin yksi niistä muutamista jotka ompelivat yön läpeensä. Valmistakin tuli!

Ihan ensimmäisenä piti surauttaa Noshin sahraminvärisestä velourista lököhousut, jotta jaksaa istua koko viikonlopun ompelukoneen ääressä. (Lisäksi jalassaolevat housut olivat erään pikkuäijän "heihei äiti pidä hauskaa" -puklussa). Omalla kaavalla pistin menemään, ja se oli siinä. Niistä ei erillistä sovituskuvaa taida edes löytyä.

Koko saldo on tässä: yhdet housut itselle, Tiitulle 110 cm jumpsuit, svetaritakki ja mekko, ja Nukalle 74 cm jumpsuit, housut ja kolme bodya, ja erillisessä kuvassa vielä puuvillainen penaali Tiitulle.



Tiitun värikynät tarvitsivat pussukan, ja tein Villa ja villa -blogin ohjeella tällaisen. Penaali on kokonaan vuoritettu ja tuettu, ja sinne mahtuvat hyvin pitkät jumbokynät.


 Sateenkaarijemmasta syntyi Tiitulle Autumn Forest -paitakaavaa muokaten tunika. Jotain outoa tapahtui pääntiellä, kun takakappalekin on noin matala, mutta onneksi ei päällä näy.


Verson puodin napeista surautin jumpsuitin Ottobren kaavalla.


Käpysen timanttijoustocollege vääntyi vetoketjun pituuden mukaan pitkäksi svetaritakiksi jonkun peruspaitakaavan pohjalta.


Poikonen oli kovassa body-tarpeessa, joten niitä tein ihan sarjana. Kimppatilauksesta tuli sopivasti keltaista Hippua ja surautin taas Sausage dog muokattuna -luottokaavalla tällaisen version.


Pohojalaasille kävi samoin. Raitatrikoon viimeiset rääppeet menivät tähän, onneksi Selialta löytyi samaa ja tilasin vastaisuuden varalle metrin :P Siitä saa muutamat hihat. Musta tähtineppi 3exteriltä.


Marjanalletkin vääntyivät bodyksi. 3exteriltä söpö turkoosi tähtineppi olalla.


Menin sitten tekemään sillä Ottobren vauvojen Jumpsuitin kaavalla Nukallekin, vaikka hoikka vauva ja telttamainen jumpsuit -yhdistelmä ei ole paras mahdollinen. Olin kaventavinani tätä paljonkin, mutta iso se on. Mukavan väljä kyllä päikkäreillä, kun mahtuu villavaippakin väljästi alle :)


Kaverilla oli pikkupätkä ruskeaa sydänvelouria ja vaihtokaupat tuli tehtyä. Straight Stripesin kaavalla jälleen perushousut.


Pikkumiehestä löytyi vain yksi sovituskuva, meinaan 5-kuiskuvassa pohojalaaset pääsivät päälle :) Tuostakin on jo yli kuukausi ja poju on tässä niin pienen näköinen!


Semmoinen viikonloppu se. Naurua, ompelua, hyvää seuraa, napostelua ja ompelu-flow'ta. Mitäpä sitä muuta kaipaa :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Mitä tehdä kun on viimeinkin aikaa: villapäivitys

Blogissa on vietetty hiljaiseloa ihan yleisten kiireiden takia. Tai no, niin yleistä kuin gradun viilaaminen, viimeisten esseiden kirjoittaminen ja kypsäripanikoiminen nyt ovat. Tai olivat. Nyt se on sitten ohi, enää odotellaan että byrokratian ruosteiset pyörät jaksavat nitkahtaa eteenpäin, ja sitten minustakin tulee ihan valmis. Mihin, en ole siitä itsekään ihan varma, mutta johonkin kuitenkin. Onneksi ei vielä tarvi ahdistua työnhausta, kun saa vielä pari kuukautta nauttia äitiyslomasta. Ja ehkä vähän ommella :)

Gradustressiä on lievitetty pakollisilla ja vähemmän pakollisilla ompeluksilla. Syksy ja kylmät kelit pääsivät taas yllättämään, mutta onneksi merinovillaa on tullut hamstrattua ihan riittämiin, ei muuta kuin suristamaan.

Ihan ensimmäisenä halusin tehdä 74-senttisen merinokerraston pojalle. Haalari tuntui jotekin kököltä, ja mietin että onnistuisiko ihan body ja housut. Tämä kerrasto tulisi ihoa vasten. Tähtibody on tutulla Ottobren Sausage dog -kaavalla omalla haaralla, myös kanttaus on Myllymuksujen tähtimerinoa. Olin laiska enkä tukenut neppien alta millään, ehkä olisi kannattanut mutta vielä ovat ehjät :) Varastoista löytyi myös pienen pieni pala lammasmerinoa, ja siitä syntyi Straight Stripesin kaavalla pöksyt. Lämpöiset ovat!


Kun tähtimerino nyt oli hollilla, niin surautin Grandpa's-kaavalla pojalle 74 cm pappatakin. Vähän oli liian lyhyt napituskaitale, kun merino ei ihan samalla lailla veny kuin resori. Nappilista on tuettu tukikankaalla, ja kansinepit ja söpö pöllömerkki on hommattu 3exteriltä.


Merinojämiä jäi mukavasti, joten ei muuta kuin tumppuja ja pipoja tekemään. Poitsu sai kaksinkertaiset tumput omalla kaavalla ja Tiitu yksinkertaiset, kaverilta saadulla kaavalla. Ottobren ilmaiskaavalla tehty kypärämyssy on nyt ihan sopiva, mutta note to self: älä tikkaa naama-aukkoa ompelukoneen suoralla. Se ei jousta, ylläri :P


Myssykokeilut jatkuvat, ja Ottobren Nikita-kaavasta muokaten syntyi tämmöinen lätsä. Nurjalla musta merino, kiinnitys nepparilla. Vähän on korkea otsa, seuraavaan madallan.


Kokeilin myös Muraveinikia muokaten, pidensin lärpäkkeitä oikein urakalla jotta saisin kaulaliinamaisen efektin. Tämä on vaan 44 cm eli tooooosi iso Lukalle vielä. Pahoittelut kököstä kuvasta.


Tiitullekin piti tehdä kerrasto, ja jälleen siirryin haalarista kaksiosaiseen. Kaverilta saatu 110 cm paitakaava oli pohjana, hieman kavensin sivuilta ja pidensin takahelmaa. Kanttaus merinoa. Housut ovat Ropina-leggarit vähän kavennettuina.



Villajämiä jäi edelleen, ja Maitotytön Villa-nallet nähtyäni päätin kokeilla, josko meilläkin villavaippa toimisi. Tiitun aikaan itseneulotut hahtuvapöksyt eivät olleet menestys, mutta kokeillaan. Kyllä ne ainakin mummolareissulla ovat mukavat laittaa kertakäyttövaipan päälle jos ei muuta. (ps: kertsit falskaavat meillä aina). Ja voihan sitä kokeilla päikkärivaipan päällekin ja yövaipan kanssa... Ja ehkä sisävaipankin kanssa, jos hurjaksi alkaa. Selasin Ottobret läpi ja 1/09-numerosta löytyi Nuppu-housujen kaava, jonka pohjalta tein ekan version. Lahkeista tuli tosi pitkät, niitä sitten lyhennellään. Tein kokonaan käännettävät, noin M-kokoiset pöksyt. Ylisöpöt omaan silmään, näitä on pakko tehdä lisää ihan vaan vaikka siksi :D


Lammasmerinoa oli enää surkean pieni rääpe, mutta siitä sai juuri ja juuri lahkeet villahousuihin. Vyötäröresoria kavensin ja lahkeet lyhenivät. Näissäkin nurja puoli on ruskeaa, ja housut ovat käännettävät.


 Ja kerta kiellon päälle, tähtirääppeistä kun sai vielä yhdet. Näissä nurja on limeä merinoa.
 

Isänpäiväkin oli ja meni, ja päätin tuhota merinovarastoja tekemälle miehellekin pappatakin. Myllymuksujen turkoosi salmiakkimerino ja turkoosi interlock muuntuivat Thread Theoryn Strathcona Henley -kaavan pohjalta kivaksi takiksi. Turkoosi ei ole yhtään miehen väri, joten ei muuta kuin 1/4 paketillinen ruskeaa Dylonia ja pesukoneeseen neljäänkymppiin. Ei kutistunut eikä mitään, ja väri on tosi kiva! Turkoosista tuli graffitinharmaata ja luonnonvalkoinen on ruskeata. Niskan silityskalvomerkki on tehty yhdellä "ihan kivalla" laitteella jonka hommasin itselleni valmistujaislahjaksi. Teen siitä ihan oman postauksen pian :)



Iski kamala pappatakkikateus, ja tein samalla kaavalla itsellekin. Vähän levensin lantiolta ja kavensin hihoja, mutta silti tuli aika laatikko. Eli juuri se, mitä hainkin. Kolmiot Ikasyriltä, musta merino Myllymuksuilta.

Nyt on villat päivitelty. Seuraavaksi pitänee tehdä kässämessupäivitys, lanipäivitys ja sekalaiset kaikki muut -päivitys. Ja tietty laitteistopäivitys ;) Menin siis hommaamaan Silhouette Cameon, tuon skräppääjän ja silityskalvoilijan unelmalaitteen. Hulluksihan tässä itsensä tuntee, mutta kun se peittari (jonka piti olla valmistujaislahja) on jo hankittu niin pitihän sitä jotain spesiaalia keksiä :)

perjantai 10. lokakuuta 2014

Roosa nauha -huutokauppa

Kiinnostaako suomalainen käsityö, uniikit vaatteet ja asusteet? Haluaisitko samalla tehdä hyvää? Nyt siihen on mahdollisuus! Asiasta oli Huomenta Suomessakin, meikäläisenkin työt vilahtivat siellä )

Ihan näillä näppäimillä aukeaa Roosa nauha -huutokauppa Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokauppa -ryhmässä, jonka huutotuotot menevät lyhentämättöminä syöpäsäätiölle. Huutaminen alkaa NYT ja päättyy kello 22, jonka jälkeen korkeimman huudon tehnyt voi lunastaa tuotteen maksamalla suoraan säätiölle annetun linkin kautta. Jotta huutokynnys olisi mahdollisimman matala, niin tekijä/lahjoittaja maksaa postikulut! Jokaisen kohteen lähtöhinta on 5 euroa.

Lauriida ei ole kerennyt paljoa ommella gradupakerruksen keskellä (terv. kuukausi aikaa palauttaa koko hela hoito!), mutta aina löytyy aikaa hyväntekeväisyydelle. Viimetinkaan päätin, että pitän ihan hyväntekeväisyysvapaapäivän ja ompelen minkä ehdin. Kolme settiä syntyi! Klikkaa suoraan kohteeseen otsikon kautta!

Kohde numero 59: Lauriida 92 cm setti. Nanun karhuista paita, olalla tähtineppi. Housut mustaa joustocollegea, sivussa hopeinen silityskalvotähti.





Kohde 82: Lauriidalta pienelle prinsessalle 62 cm setti, valkoinen body jossa silityskalvoista tehty helmirannekoru, olalla tähtineppi; housuhame pinkistä pallotrikoosta ja mustasta joustocollegesta.



Kohde 34: Lauriida 74 cm setti, Viljamin puodin Kuokkavieraat-kankaasta body, housut petroolia joustocollegea metallinhohtoisella omenanvihreällä silityskalvotähdellä koristettuna.


Kipin kapin huutamaan ja hyvää tekemään!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Miten Jemma-mekot syntyivät ja muita Verso-tarinoita

Verson puodin herkkuja kytättiin pitkän aikaa. Kännykkään laitettiin muistutus, pankkitunnarit otettiin esille ja sitten istuttiin Verson sivuilla ja painettiin äfviitosta koko ajan. Kellon lyödessä tasan armoton klik-klik-naps-naps, äkkiä osoitetiedot kun en ollutkaan luonut tiliä etukäteen, äkkiä maksamaan, äkkiä äkkiä äkkiä napunapunapu!

Sitä sykkeennousua ja adrenaliinin määrää. Mutta mä sain ne! Jeeeeeesss!

Verson puodille lähti tilaus ihan vaan äidin vaatteisiin. Itse asiassa kahdesti. Tai jos ennakkotilaus lasketaan, niin kolmessa erässähän ne tulevat.. Ekan erän kankaat saapuivat ja visiot piti saada toteutettua kerralla!


Jemma iski jo edellisellä kierroksella, mutta eihän sitä mistään saanut enää kun se kerran loppui. Jemma teki onneksi come backin joustocollegena, ja sitä napsui sekä keltaisena että punaisena (ja mustanakin ennakkotilasin, köh köh). No, ei muuta kuin imetyspaitaa tekemään, keltaisesta aloitetaan...!

Paitsi ettei sittenkään. Aluksi pitää olla The Kaava. Oli mulla joku, mutta halusin vähän kehittää sitä eteenpäin. Poikkiluukku jooooo, helmaa pussille, kaaritaskut, kokoakin piti pienentää kun olen onnekkaasti vähän laihtunut. Jemma ehti tulla pesukoneesta ja kuivausrummustakin, olin jo sakset kädessä kunnes tajusin...

Entä jos siitä ei tulekaan hyvä? Entä jos mokaan? Jos se on liian pieni, tai ei istu? Apua!

Ravaan vauhdilla kangaskaapille ja nappaan ensimmäisen kankaan jota on a) tarpeeksi paljon ja b) jonka raaskin silputa koekappaleeksi. Metrin verran Metsolan pilkkujoustista riitti juuri ja juuri, hihat jäivät lyhyiksi mutta ei se mitään. Huh. Ja apua, tulipa siitä pallohelmasta... tosi pallo! Muuten kyllä istui ihan kivasti. Jes. Eli kavennetaan helmaa vaan sitten Jemmaan! Ja, koska onhan ihminen sosiaalinen eläin, äkkiä ottamaan kuva peilin kautta ompeluryhmään ja kysytään mielipidettä mitä tehdään. Jatketaan, jatketaan.


Nappaan keltaisen Jemman taas sitten esille. Sakset käteen. Asettelen kaavan nätisti kankaalle, muista kaventaa helmaa pikkuisen. Melkein, melkein jo leikkasin, kunnes aloin ajatella...

Eihän se joustofrotee laskeudu yhtään samalla lailla kuin joustocollege! Entä jos kavennan liikaa? Tai liian vähän? Ja joustokin on ihan erilaista... Punainen Jemma oli kerinnyt kuivua ja silittelin sitten sitä. Keltaisesta Jemmasta tykkään hintsusti enemmän kuin punaisesta, joten josko aloittaisin sitten vähemmän kivasta? Asettelin punaisen kankaan lattialle ja mallasin kaavoja. Sakset käteen ja...

Ei, hullu saa olla muttei tyhmä!

Äkkiä kangaskaapille. Jotain laskeutuvaa, oiskohan täällä mitään... Ei oo kuviollisissa, ei joustocollegeissa, mutta kah, yksivärisistä trikoista löytyi kiva tummanharmaa trikoo! Ohuempihan se on kuin joustocollege, mutta saa nyt kelvata.

Rouskrouskrousk ja surrurrurrrrrr. Poikkiluukkuun kuja ja kapea kumppari. Helmaan pussitus. Juuuuuu. Nyt näyttää kivalta. Äkkiä taas kuva peilin kautta, laitetaanko kumpari helmaan vai ei? Yleinen mielipide on, että ei, mutta laitan silti. (Huomaa jalassa olevat ikasyrin vinoraidasta tehdyt leggarit, nami!)

"Pidetäänkö näin..."

"...vaiko näin?"

"Laitan silti näin."

Nonni, kaava-asia kunnossa.

Mutta aloitetaan silti siitä punaisesta Jemmasta!

Punainen Jemma on lattialla. Samalla roikuin edelleen Facebookin paikallisompeluryhmässä. Kerroin innolla, miten Jemmoista tulee maailman ihanimmat imetysmekot! Paitsi että...

"Ethän sä voi siihen poikkiluukkua tehdä, kuvio menee pilalle".

Eiiiii! Ei tässä näin pitänyt käydä! Miksen muka voisi tehdä poikkiluukkua? HALUAN poikkiluukun! Pitää siinä pystyä imettämään, kun vauvakin on vielä noin pieni ja voisi olla jokseenkin ihmetystä herättävää siirtyä korvikkeeseen jotta äiti voisi käyttää luukutonta mekkoa...!

Voi apua.

No, sitten päätin, että punaisesta Jemmasta tulee luukuton versio tulevaisuutta ja vauvattomia reissuja varten. En enää jaksanut ainuttakaan koeversiota, joten otin Paratiisin puutarha ja ikasyrin sydänvelour -kotimekoista tutun kaavan, ja yhdistin imetysmekon ja rintalaskoksellisen kotimekon yhdeksi. Ompelin vielä yhdentoista jälkeen illalla, koska mekko oli vaan saatava edes melkein valmiiksi (toim. huom., en yleensä ompele yhdeksän jälkeen naapurisovun nimissä). Mekko näytti tosi kapoiselta ja pieneltä ja melkein itkin valmiiksi kun luulin tehneeni siitä ihan liian pienen. Vedän syvään henkeä ja laitan mekon päälle.

Voe taivas! Sehän mahtuu! Ja myös istuu!

Aijai. Tykkään. Siitä tuli kiva! Vaikkei olekaan luukkua. Huu! Hiharesorit ja helmatikkaus saisivat jäädä huomiselle, etten nyt tässä vaiheessa enää mokaa.

Huominen tuli, ja mekko valmistui. Nam. Ihana. Onnistui! Jipii!


(kylläpä mie näytän mukavan hoikkaselta tässä...! Tähän kuosiin on selkeästi hyvä jemmata jenkkakahvat)

Hehkuttelin onnistunutta tekelettä hetken aikaa. Sitten kaivan kännykästä kuvat leikkuuvaiheesta (koska en piirtänyt uutta kaavaa, vaikka olisi kannattanut, vaan leikkasin vähän sinnepäin ja otin kännykällä kuvan mittanauhan kanssa), 


ja otin keltaisen Jemman esiin. Uskallanko tehdä tähän poikkiluukun, kun se punainen näytti niin kivalta ilman luukkua? Jaksanko odottaa yli puoli vuotta, että saisin käyttää Jemmojani vaikka koko ajan?

En.

Mittasin kankaan, jos se vaikka on kutistunut kuivausrumm---

Eiiiiii, se on kutistunut kuivausrummussa 16 senttiä!!!

Punainen Jemma kutistui 7-8 senttiä narukuivauksessa, ja jäljelle jäänyt kangas riitti juuri ja juuri. Keltainen Jemma kutistui tuplaten. Voi ei. Voi ei voi ei. Eikö tämä nyt riitäkään?

Pelasin hetken kaavatetristä. Jos leikkaan tämän tästä, ja kavennan puoli senttiä tätä, ja leikkaan hihat noin... Se riittää sittenkin! Hui.

Pistin (kuvaannollisesti) silmät kiinni ja pistin saksien. Rousk rousk. Sitten äkkiä ompelemaan. Ompeluflow'kin kestää vain tietyn aikaa, ja tämä on tehtävä nyt, ennen kuin alkaa tulla tyhmiä virheitä! Surrur, sivusaumat enää... Oho, kaaritaskuissa on kaaret muttei taskuja! Työ irti saumurista, taskut paikalleen, peittarilla surrurrrr, takaisin saumurin alle ja sivusaumat kiinni. Apua. Hui.

Ja se on valmis. Ja siinä on luukku. Ja se ei ole ollenkaan paha! Sain jopa suunnilleen kohdistettua, vaikka kangasta ei ollut yhtään ylimääräistä. Hihoja unohdin kiihkoissani kaventaa, joten tästä tuli tämmöinen rento-jemma. Tykkään. Niin ja, puhuinko jotain pallohelmasta? Ei toteutunut, tää on parempi näin.

Nyt on kiva asu paikallisompeluryhmän kangaskirppiksellekin...! Paitsi ettei ole mitään alaosaa. Ah, onneksi on Pisaroita! Äkkiä joku kaava. Löytyi! Miehen veljet tulivat saunomaan ja paistoin vohveleita miettien vain, ehtisinkö ommella leggarit tänä iltana. Lankopojat laittoivat Scrabble-laudan valmiiksi ja kysyivät tulenko pelaamaan.

"Juu, ompelen vaan eka nää leggarit valmiiksi."

Rousk rousk, surrur, minkäsmittainensekuminauha, surrur, peittarilla viimeistelyt, jalkaan, mahtuu, hyvä.


En silti päässyt pelaamaan Scrabblea, kun hinnoittelin kirppiskankaita ja silittelin Jemmojani.

Seuraavana päivänä olinkin Verson puodin kävelevä mainos Jemma-mekossa, Pisara-leggareissa ja Paratiisin puutarha –kotimekossa. Kyllä tarkeni.


***


Oli oikein opettavaista tehdä koeversioita, kuunnella muiden ompelijoiden mielipiteitä ja huomata, että hyvästä kaavasta on mahdollista saada parempi. Ompeluunkin pätee seuraava:

Ei se määränpää, vaan matka!