2015 viimeiset ompelukset

Päivittelen tähän postaukseen nyt kaikki bloggaamatta jääneet, hups. Taas paljon kuvia, mutta aika kompaktissa muodossa. Isommat ja tarkemmat yksittäiskuvat löytyvät Instagramin puolelta, @lauriida :)

Kesälomalle kun jäätiin, niin tein päiväkotiin tällaisen tilkkupeiton. Tarkoitus ei ollut hakea harmonista unipeittoa, vaan peli- ja leikkipeittoa, jonka avulla voidaan kertoa tarinoita, tunnistaa hahmoja tai muuta mukavaa. Kivasti sai tuhottua tilkkuvarantoja tähän :)

Syksyllä pyöräytin talvea ajatellen Tiitulle seitsemän paitaa samalla kaavalla, Autumn Forest 116 cm. Paidat on mukavampi pukea haalariin kuin mekot ja tunikat, eli ihan sitä ajatellen. Tuli käytettyä tähän Käpysen tenavamysteeristä ja omista varastoista kivasti metrejä pois :)

Tiitu sai myös velourtakin 116 cm, ja joskus alkukeväästä tehdyn unitopin 110 cm, tämän vuoden puolella ommeltuja pikkareita muokatulla Annica-kaavalla 116 cm, pörröisen jumpsuitin 116 cm, kissavelourtakin 110 cm sekä ihanasta Joulusikermästä joulumekon 116 cm, tässä kuvassa takakappale ja veikan paita mukana. Kuva edestä edellisessä postauksessa.

Vuoden 2015 Roosa nauha -huutokauppaan osallistuin parilla pipolla, lasten sydänvelourpipo ja aikuisten rusettipipo omilla kaavoilla.

Poikonen kasvaa sellaista vauhtia, että saa olla koko ajan ompelemassa jotain. Tässä vain loppuvuoden juttuja: unihaalari 86 cm, housut 86 cm, nahkatossut (liian isot), palajumpsuit 86 cm, neljät housut 86 cm, Maggie's Baby Boots -kaavalla buutzit (taas liian isot), omalla kaavalla salamatossut (sopivat!), omalla kaavalla velourpipo, unihaalari 86 cm, parit housut 86 cm sekä viisi paitaa 92 cm. Puolitoistavuotisneuvolassa selvisi, että pikkuäijä on paljon sirpakampi kuin siskonsa siinä iässä, hädin tuskin 80 cm rikki! No, onpahan kasvunvaraa.

Tiitu on pyytänyt jo pitkään, että saisi kokeilla ompelemista. No, sopiva hetki löytyi ja teimme Animators-nukke Bellelle mekon. Tiitu leikkasi itse kaavat ja kankaat, saumuroi (äiti auttoi ja painoi pedaalia), kanttasi peitetikkikoneella ja nepitti neppipressillä. Hieno tuli! Yllättävän hyvin riitti kärsivällisyys (kummallakin), joten eiköhän pikkulikka ole tervetullut ompsuun toistekin.

Miehen ystävä siirtyi isääntyneiden joukkoon ja saimme kutsun nimiäisiin. En kyytipoliittisista syistä päässyt lasten kanssa mukaan, joten hoidin sitten lahjapuolen. Kivan kokoinen vauvanpeitto syntyi tilkuista (mies kävi ihan itse ostamassa roosat tähdet), ja Cameolla taiteiltu kortti.

Kaavoittamistakin kokeilin, tumput jotka ovat liian pitkät Nukalle ja liian kapeat Tiitulle. Back to drawing board siis.. :D Tiitulle omalla kaavalla päikkytossut, kokeilin näihin strasseja (jotka näkyvät tosi huonosti), ne kyllä irtosivat alta aikayksikön. Kaverin poika sai toiveiden mukaisesti ommellun velhon viitan leikkeihin. Vikassa kuvassa on tän vuoden puolella valmistuneet tilkuntuhoamispikkarit ihan itselle. Vähän vielä saa hioa kaavaa, mutta eikös se niin ole että kiva kuosi korjaa kaavavirheet... :D

Mies on auttamatta pakanpohjimmainen ompeluksissa, hän kun ei koskaan tarvi mitään. Isänpäivänä yllätin boksereilla (Comox Trunks Thread Theorylta), ja kesällä tuhosin merinoita tekemällä aluspaidan. Ison ompeluryhmän ompeluhaasteen kangas muotoutui myös boksereiksi kun kangas ei itselle iskenyt, ja lisäksi sohlasin ja unohdin haarakappaleen kokonaan... Ilmankos oli kireät ja matalat :D Lisäsin kuvan oton jälkeen haarapalan ja johan parani.

Itsellekin sain ommeltua, keltaiset farkkucollegehousut ovat olleet syksyn opehommien aikaan nappivalinta, farkut kun ei oo ihan mun juttu. Tässä on nurja puoli ylöspäin tuomassa vähän eloa :) Tykkään kovasti. Tämän vuoden eka kunnon vaateompelus on Käpysen Betoniromusta ommellut leggarit Koot.fi:n Ehta-kaavalla. Olen normaalisti kokoa L/XL, ja olisi pahasti mennyt pieleen ellen olisi kuullut näiden olevan reilua mitoitusta ja verrannut omaan kaavaani. Tein M-kokoiset, kavensin nilkkaa ja pidensin taitteen verran lahjetta, ja tosi hyvät tuli! Ja vaikka se nyt tuntuukin kivalta tehdä M-kokoa, niin olisi kivempi jos kaavan koko vastaisi todellisuutta, niin moni joka asiaa ei tarkista (niin kuin itse yleensä) välttyisi pettymyksiltä :P Seuraavana kuvassa viime vuoden vika ompelus, leggarit samalla kaavalla Verson puodin Vierivät vuodet -trikoosta. Ihanna pehmeät! Viljamin puodin Jäynässä tullut pöllökangas odotti inspistä pitkään, kunnes kyllästyin odottamaan ja saksin summittaisesti hajonneiden olohousujen perusteella tällaiset unipöhnöt. Kivat tuli, vaikkei kuosi olekaan ihan minua :)

Muutama yläosakin vielä. Eurokankaan palalaarin neulos muuttui liehuketakiksi, kaavaa en muista enää. Ompeluryhmän haastekankaan omasta mielestä rumin osa muuttui kaavakokeiluksi. Etuosa violettia (mikä oli ihan jees, jos ei olisi ollut noit kermaraitoja), takaosa loppukuosia (hello, Nanso), hihat mustaa. En tule ikinä käyttämään, ja kaavakin kaipasi muokkaamista :P Seuraavassa kuvassa näkyy ylioppilasjuhliin ompelemani mekon yläosa. Koska olen aina kameran takana, ei kokokuvaa taida ollakaan. Kiva se silti oli :D Luokanopehommissa pääsin sijaiseksi joulunalusaikaan, joten piti ostaa kaverilta Kauno-joustofroteeta ja tehdä opeuskottava mekkonen. Yllättävän kiva, minä kun en ole yhtään joustisihmisiä :) Viimeisellä rivillä näkyy huonosti kollaasi topeista joita tein sarjana itselleni, kaikki marinoituja kivoja kankaita: Pottupeltoa, Pikkukiviä ja Ruusuhuivia. Nämä ovat melkein päivittäin käytössä :)

 

Tumppuja ja Happypotamusta en postannut ettei sisko saa vihiä, nämä siis menivät tulevalle serkkupojalle jouluna :) (täti alkoi tikutella jo hyvissä ajoin, niin kuin ruohon väristä huomaa...) Syksyllä syntyi myös Malabrigon Sock -langasta itselle Monkey-sukat sekä pojalle sukat ja tumput. Ja vieläkin jäi nöttönen 50 gramman vyyhdistä! Loppuvuoden laneilla sain kulutettua poljinjalan jalkapohjaan reiän, joka odottaa vieläkin paikkaamistaan... Kaverin pojalle tein tumput hauskalla kuvioneuleella, jonka matkin pieneksi jääneestä parista.

Semmoinen oli vuosi 2015, ja vähän jo tätäkin vuotta tuli näytettyä. Seitsemät pikkarit ja yhdet leggarit on jo tehty, ja alkuvuonna käytin pari iltaa vaatteiden valmiiksi leikkelyyn. Kokoamista odottavat merinohaalari (jota tarvitaan, ihan hirveän kylmä nyt!), parit hupparit, leggarit, haalarit ja paidat. Tavoitteena on saada kangasvarastoa tyhjennettyä ja pidettyä ostot järkevinä. Ompelu-uudenvuodenlupaukseni oli ommella enemmän miehelle ja myös itselle. Kasvavat lapset kuitenkin todellisuudessa taitavat mennä edelle, mutta jos nyt ei ihan yli tarpeen ompelisi :)

Edit. Löysin vielä yhden kuvan, jota en ollutkaan postannut Instaankaan. 312 kuvattua ompelusta siis tälle vuodelle! Tiitulle velourpipa applikoiduilla sydämillä ja Paapiin isolla tupsulla.

Kuvia selatessa tuli vastaan myös itselle aiottu mutta miehelle päätynyt neulostakki, josta ei edes ole kuvaa koska ärsytti niin paljon. Tavoittelin pappatakki-lookkia, sain säkin, joka sopi miehelle paremmin. Julmaa :D

Katsaus käsityövuoteen 2015

Niin vaan vuosi vaihtui taas, kotisohvalla miehen kainalossa leffaa katsoen. Ajatuksissa kävi toteuttaa blogiin pieni katsaus mitä tulikaan (loppuvuodesta etenkin) ommeltua, kun sitä niin harvoin saa aikaiseksi päivittää. Instagram on päivän sana, nopeaa ja helppoa eikä tarvi avata tietokonetta ja miettiä sen kummemmin mitä kirjoittaa. Itsekään en kovin ahkerasti vieraile blogeissa enää, vain jos jotain tiettyä ohjetta tai ideaa etsin. No, pidetään tämä elossa ja katsotaan, minne elämä vie :)

Vuoden 2015 ompeluksia

Vuonna 2015 aloitin tammikuussa Instagramin käytön, ja laskin nyt sitten paljon tuli ommeltua. Muutaman unohtuneen kuvankin päivittelin (siksi joulukuussa näkyy vihreää ruohoa ja kesävermeitä), mutta ellen pahasti väärin laskenut, niin 311 ommeltua juttua tuli valmiiksi. Hurja määrä! Laskin ommelleeni 73 pipoa (joista suurin osa hyväntekeväisyyteen), 69 paitaa, 47 housuparia, 31 bodya ja 22 mekkoa tai tunikaa. Loput ompelukset ovat tuttinauhoja, tossuja, vaippoja tai muita yhden kappaleen kategorioita.

Mieleenpainuvin oli varmastikin siskolle ja miehelleen ommeltu parisängyn tilkkupeitto (ihan postauksen lopussa), Silhouette Cameo -leikkuukoneen ostaminen ja sillä leikkiminen (mm. kortteja ja silityskalvoja), kesäkuun ompelulanit ja toiset mokomat loppuvuodesta, marraskuun käsityömessut... Vaikea on valita mitään kohokohtaa!

Kokosin kollaaseja ompeluksista, ja tarkempia kuvia löytyy instasta @lauriida. Samat kuvat, mutta isompina, ja saattaapi olla tarkempaa tietoa kaavasta tai muista :)

Lanit pidettiin siis oman porukan kesken, ja siellä syntyi vaikka mitä. En kerennyt juuri suunnittelemaan mitä teen, joten kannoin (ison) Ikea-kassillisen kankaita ja päätin keskittyä siskon vauvalahjoihin ja ommella sitten muuta, jos ehtisin tai kangasta jäisi. Tässä koko 33 tunnin saldo. Unta otin 2 tuntia, kun en viiden jälkeen uskaltanut enää aloittaa uutta projektia kun vanhat oli jo valmiina... ;) Sain ommeltua 116-senttiset velourhousut, 92-senttisen paidan, 56 cm unihaalarin, kolme 50 cm ja viisi 56 cm bodya joista kolme siskolle ja kaksi kavereille, kahdet 50 cm ja kahdet 56 cm housut sekä neuvolakortin kannet. Ei paha :)

Annoin vauvanvaatteet siskolle jouluna, ja mukaan tulivat neulotut tumput ja virkattu Happypotamus.

Joulun hitti Cameon/Portraitin omistajien joukossa olivat heijastinkalvosta leikatut heijastimet. MDP:ltä Briteistä tilattu kalvo kiinnitetään silittämällä paikalleen, ja se heijastaa melkein yhtä hyvin kuin 3M:n heijastinkangaskin! Lunastin ystävältä heijastavaa nauhaa ja papukaijalukkoja, niin hyvät tuli. Heijastinkalvoa päätyi myös enolle menneeseen pipoon, kuvana oman jääkiekkoseuran logo. Myös parit sukat kerkesin neuloa, miehelle viimein ohuet sukat Hjertegarnin Snakesta (2,25mm puikot) ja äidille valmistui joulupäivänä perussukat 3mm puikoilla Maija-langasta. Sisko sai heijastimen ja paitaan silitettävän kuvan lisäksi graffitinharmaasta tähdimerinosta ommellun tuubihuivin.

Marakassi Designin ihana Joulusikermä muotoitui söpöiksi joulupaidoiksi, 92 cm raide ja 116 cm Autumn Forest mekoksi muokattuna. Rullapäärmekin onnistui kerrasta ja metrin raportti riitti juuri ja juuri molempiin kivoilla kohdistuksilla. Tykkään valtavasti!

Joulu oli muutenkin antamisen aikaa, sillä silloin huipentui ompeluryhmämme Tays-keräys. Ompelimme tänä vuonna pipoja vastasyntyneille ja niitä syntyi upeat 550 kappaletta! Yhteensä ompeluksia lahjoitettiin 734 kappaletta, sisältäen bodeja ja housuja lastenosaston puolelle, peittoja sekä virkattuja imetysohjaustissejä. Kiitos kaikille osallistuneille ja kankaita lahjoittaneille yrityksille! :)

Hymiö smile

Oma panokseni oli bodypainoitteinen, ja viime hetkessä pyöräytin useamman pipon vielä kaveriksi. Loppusaldo oli viidet housut, 12 bodya ja 61 pipoa.

Kiitos kaikille uskollisille kävijöille, jotka jaksavat tänne kurkkia vaikkei kirjoituksia kovin usein synnykään :) Uudenvuodenlupauksena voisi sanoa kirjoittavansa tänne useammin, mutta jätän sanomatta. Katsotaan taas parin kuukauden päästä ;) Pätkäisen tästä ja laitan seuraavaan postaukseen loppusyksyn tavallisempia ompeluksia ja projekteja.

Ihanaa uutta vuotta 2016!

Kesällä ommeltuja

Taisin joskus puhua että päivittäisin kesällä ommentuja juttuja. No, tässä tulee.

Mallikelpoisen leggariohjetta on pitänyt kokeilla jo vaikka kuinka kauan, ja nyt se on tehty ja todettu, että vau, kerrasta sopivat. Kivan korkea vyötärökin, saa maharöllön kuriin. Jopa haarakoukku tuntuu sopivan. Nyt on sitten hyvä luottokaava jossa ei nilkat tai pylly vilku. Testikankaana Triteksin apuakääk-pinkkiä trikota.

Koitin myös testikaavoittaa Puma-tyyppisiä college-capreja, ei onnistunut. Ihan liian slimmit ja lyhyet. Se proggis jäi. Oli niin kylmä kesäkin, että mitäpä tuosta.

Kaikkien kovasti kehumaa Nosh-kaavaa (SK 5/2015) piti myös testata, tässä koossa M. Ei ihan ollut mun kaava, hihan pyöriö oli todella matala ja eihän se tällaiselle harteikkaalle sovi millään. No, tulipahan kokeiltua. Tässä taas Triteksin raitaa, jota vaan riittää ja riittää, aina jostain löytyy pala. Tulikohan tätä joskus hamstrattua?

Poikonen aloitti päiväkodin, ja sinne tarvittiin peruscollareita. Tässä Ottobren Ultimate Casual 86-senttisenä joustocollegesta.

Myös kestovaippoja tarvittiin enemmän jotta päikkyynkin riittää. Hellästi hillottu Finnskog tuli viimein silputtua, samoin kuin norsut ja vielä yksi valmiiksi leikattu yksivärinenkin. Tein yhden koon vaippoja, jotka nyt ovat isoimmalla käytössä. Meitsistä kun tulee täti ensi keväänä, niin saa nämä sitten siskon vauvalle eteenpäin. Awwws!

Tällaisia syntyi kesällä. Syksyllä aktivoiduin taas peruspertsan tekoon, niistäkin joku kooste lähiaikoina (-kuukausina :D) tulossa. Nyt taas nypläämään!

Rusettitoppi

Toppimania jatkuu, mutten enää jaksanut tehdä neljättä ihan samanlaista. Aloin hahmotella paperille, mitä yksityiskohtia voisin lisätä. Rusettivillityksestä oli sen verran vähän aikaa, että päätin kokeilla lisätä niskaan sellaisen. Yllätyin itsekin, kuinka kiva tästä tuli, vaikkei tällainen söpöily ole ehkä ihan ominta minua :D

Topin peruskaavaan on lisätty vain poikittain menevä kaistale niskaan. Kaistaleen keskellä on sauma, joten sain kantattua pääntien nätisti eikä olalla tarvinut litistää kanttia. Rusetti on isompi suorakaide joka on rutistettu pienemmällä suorakaiteella. Rusetti peittää kt-sauman ja on parilla pistolla kiinni. Aloin hurjaksi ja valitsin kontrastivärisen trikoon myös kantteihin, pinkkiin en taipunut mutta keltainen menettelee :D Käpyseltä ostettu harmaameleerattu trikoo on napakkuudeltaan juuri sopivaa kesätoppimateriaaliksi. Ja, jos rusetti alkaa suunnattomasti ahdistaa, sen saa helposti nipsaistua pois... ;)

Tätä täytyy ehkä jatkojalostaa jossain vaiheeessa. Tyttö jo tilasi itselleen rusettimekon, mutta rusetin kuuluu kuulemma olla edessä, ei takana. Eihän sitä muuten näe!

Kesätoppeja

Kesä tuli, ja imetysvaatteiden myynnin jälkeen toppien lukumäärä kaapissa oli aikalailla lähellä lukua nolla. Sain hillittömän inspiksen ommella Alles für Selbermacherilta ostetusta ihanan mintusta trikoosta itselleni maximekon, jossa olisi reilusti tilaa liehutella. No, ei mennyt niin kuin siinä ruotsinkielisessä ohjelmassa, vaan liian painava ja napakka trikoo ei laskeutunut yhtään ja näytti lähinnä teltalta, ei istunut muutenkaan ja oli epämukava. Kävin vähän hengittelemässä ja sitten nappasin sakset kouraan, silpaisin rintojen alta auki, saksin mutulla harmaata helmaksi ja kun kerran hapsut on nyt niin in niin kokeillaan niitäkin, ei voi enää pahemmaksi mennä. Lopputulos on kiva mekkonen, jota kehtaa pitääkin! Hapsuista tuli yllättävän kivat, ja niihin saa rullatun muodon vähän venyttämällä niitä. Hapsujen nykiminen on muuten mukavaa stressinpurkua, ettäs tiedätte :D (kuva on taattua vessanpeililaatua, nih.) Helman jätin kääntämättä, rullaa kivasti.

Sitten perustoppipulan kimppuun, musta ja valkoinen toppi on ollut ostoslistalla, kun viisi vuotta sitten Gina Tricot'sta ostettu harmaameleerattu toppi on alkanut värjäytyä kainaloista. Muuten se olisi ihan mahtava edelleen, ei nyppyyntynyt tai kulahtanut! Ennen halpakaupassakin oli laatukangasta... No, kaverilta piirtelin semmoisen trikootoppikaavan ja testasin sitä siihen samaiseen lycraan josta ne jumppahousutkin tein. Ihan kiva tuli (kuva on jossain kännykän uumenissa ja taustalla on sekalainen kylppäri, joten säästettäköön lukijoiden silmiä ja todettakoon, että se kangas on edelleen aika kamala mutta kaava oli kiva). Muokkasin kaavasta sitten perustoppikaavan, ja ihastuin syvään uurrettuun takakappaleeseen.

Ennen kuin varsinaisesti päästään niihin toppeihin, niin pohjustetaan tarinaa sillä iik-apua-lycrasta tehdyllä topilla ja sen ompeluvaiheilla. Tässä projektissa meinaan uskaltauduin viimein kokeilemaan kahta inhokkiani: a) Karnaluksista ostettua 10mm/28mm -kääntäjää, joka ei ole aito Janome eikä myöskään luottokääntäjämerkkini Selco, vaan joku kolmas, sekä b) trikoolla (tässä tapauksessa liukkaalla lycralla) kanttaamista. Edelliset kapean kääntäjän kokeiluni resorilla olivat ihan katastrofaalisia ja meinasin heittää koko vemputtimella vesilintua. Trikoolla taas en ole koskaan saanut nättiä kanttia, ja aina se rullaa ja ei mene nätisti ja arrrrg. Noh, mulla oli ollut vähän huono ompelupäivä (ks. hapsutoppi) jo muutenkin, joten aattelin että jos nyt menee pieleen kanttaukset niin samaan syssyyn menee. Yllätys olikin suuri, kun kantista tulikin ihan nättiä, ja pienillä säädöillä sain neulat osumaan juuri oikeille kohdille, ja vautsi, sehän toimii! Osasyy saattoi myös olla siinä, että käytin rakkaan peittarini (ja saumurin kanssa) ekaa kertaa ikinä huollossa (johan niillä se kolmisen vuotta on ajeltukin), ja Tampereella vaikuttava Mansen Ompelukone sai molemmat koneet hyrräämään kuin... no, ehjät ja hyvin öljytyt koneet. Niin, se kanttaus onnistui ihan huipusti, joten päätin kokeilla myös näihin perustoppeihin. Resoria sillä ei tosiaan kannata käyttää, mutta trikoo taittuu just sopivasti.

Ja nekin onnistui, jei, jipii! Olen yleensä tykännyt leveästä kantista, mutta nyt itsellä tämä kapea näyttää jotenkin kivemmalta. Ehkä siksi, kun siinä kiinatrikoon topissakin on kapea kantti. Taas aukeni ihan uusia ovia, kun saa aina mätsäävää kanttia jos ei resoreista löydy! Tänään surautin vielä Selian mintunvihreästäkin kolmannen tähän sarjaan, kyllä nyt kelpaa.

Instaa selaillessa huomasin hypänneeni tämän kuvan ohi kesäkuisia kootessani, tein tämmöisen löysän lökötrikoopaidan soveltamalla jotain Ottobre Kidsin kaavaa koossa 170 cm. Ei mikään kaavoituksen tai muodon huipputuotos, mutta kiva se on päällä! Triteksin raitatrikoota tämä.

Meinasin alkaa selittää kantinleikkuusta ja kangasvarastoista, mutta juttu venyy kuin nälkävuosi joten jaetaan kahteen postaukseen. Seuraavassa numerossa siis: kuinka leikata resorikanttia helposti ja nopeasti; Lauriidan kangasvuosi metreissä; sekä mitä ompelija tekee, kun koneet ovat huollossa. Sama paikka, sama ai-- no ei ihan sama aika, mutta melkeen.

Kesälaitumilta throw back toukokuu

Kyllä sen vain huomaa, ettei ole tietokoneella mitään graduun tai muuhun työhön liittyviä velvollisuuksia - läppäri pölyyntyy hyllyn reunalla ja se käynnistetään vain satunnaisiin Cameolla leikkailuihin. Siinäkin menee aina ikuisuus, kun kone samalla päivittää ne 261 odottavaa päivitystä.

Blogin päivityskin on vähän niin ja näin. Eikä tuota kangaslaskuriakaan ole tullut ihan hirveästi merkkailtua, hupsista! Pitänee laskeskella plussat ja miinukset (jotka on merkitty fiksusti noin viidelletoista paperilapulle, kännykkään, whatsappiin ja muihin tosi järkeviin säilytyspaikkoihin).

Mennään kronologisesti ja aloitellaan niistä (kröhöm) toukokuun ompeluksista.

Isoin juttu toukokussa oli, että sain äitienpäivälahjaksi ikioman ompsun! Rymsteerasimme koko pyhäpäivän, ja illalla komeili ompsu vanhassa lastenhuoneessa. Oveen tein vinyylistä kyltinkin:

Ja instasta löytyy video tilasta: klik!

Iskä soitti ja kyseli, josko täältä puolen Suomea löytyisi joku kiva kauppa mistä hieman (paljon) krantuhko (mikääneikäy) siskoni voisi löytää ylppärimekon. Huokaisin syvään ja sanoin että otan ompelukoneen mukaan ja tulen ensiviikonloppuna. Sain kaavoitettua Modan yhden mekkokaavan yläosan avustuksella pitkälle ja harteikkaalle siskolleni mekon (mustan toki), joka onnistui ihan mielettömän hyvin kun otetaan huomioon, että ompeluun meni aikaa alle puolitoista päivää. Olkaimeton mekko sai ryhtiä irto-olkainlenksuista johon sopivat mustat olkaimet sai kiinni. Tukka siniseksi ja ei kun lakki päähän!

Muuten toukokuu meni rauhallisissa merkeissä, tässä kollaasissa (klikkaa isommaksi!) on kaikki lapsille ommellut. Kaverin pojat saivat mörköpaidan (110 cm), aiemmin tehdyt Riivali-yökkärit saivat unishortsit pareikseen (110 cm ja 122 cm), ja synttärilahjaksi nuoremmalle valmistui pacman-paita (siitä tarkempi kuva alla, tuli niin kiva :P), 110 cm. Poikonen vietti kevään juhlat trikoisessa 86 cm kauluspaidassa ja Tiitu sai keltaraitaisen tähtimekkosen koossa 110 cm. Suomen taattuun kesään varauduttiin nurjalta harjatulla collegehaalarilla koossa 86 cm. Kesäänkin varustauduttiin toiveikkaasti kaavoittamalla kellomekko 110 cm Verson Fiftarimekon tyyliin (apua tuota väriä testimekossa!), ja Verson puodin ihana taskumekkokin muotoutui lastenkaavaksi koossa 110 cm. Vielä ennen toukokuun loppumista ehdin surauttaa joustocollegesta shortsit koossa 86 cm.

Tässä vielä kaverin pojan 4-vuotislahjapaita, teemana Pacman ja toteutus Cameolla. Synttäripäivä on koodattu high scoreen ;) Tykkäsin, ja tykkäs poitsukin!

Aikuisillekin tuli ommeltua, ja vieläpä miehelle. Taisi vaan olla vika kerta, koska sain seuraavat kolme ja puoli viikkoa kuulla joka päivä miten ah-niin-ihana uusi huppari onkaan. Voi miten pehmeä! Voi miten kiva kaavoitus! Ai kun hieno toteutus! Joko kerroin, että tykkään? Niin. No, hyvä että kelpaa :D Käpysen vinoruutua ja hupussa punaista trikoota, kaava jostain SK:n miesten hupparista joka todettiin ihan susikaavaksi ja siten muokattiin. Itsellekin surautin testimekon Triteksin kolmatta vuotta jemmatusta trikoosta, ja tästä tuli ihan lempimekko. Joku SK tämäkin oli, en vain muista mikä. Kaveri tilasi työpaitoja joten tein parit raitapaidat. Testasin myös itselle uutta leggarikaavaa karseasta lycrasta, ei istunut ja äiti omi nämä jumppahousuiksi, kiitti :D Seuraava kaavoitus omiksi joustocollegehousuiksi onnistui kivasti, ja Käpysen joustocollege oli just mahtista tähän. Ylppäreihin ompelin itselle vielä mekon, ja tuo on paras kuva siitä (muut on anopin järkkärissä). Ihan kiva se on, uskokaa pois! Ja ihan ajoissa ompelin, edellisenä iltana ompelin vielä olkaimia käsin kiinni... :D

Parit päähineetkin tuli tehtyä, kaverin tytölle kaksi lippapipokokeilua, ja muutama rusettipäähine. Tiitu toivoi itselleen rusettipantaa ja itselle iski kateus, mulle kanssa! Otsatukka pysyy kivasti poissa silmiltä. Tein varuiksi pipomallisenkin, Suomen kesästä kun ei tiedä :D Nahkaakin ompelin, pojalle nahkaiset "kengät" ulkona tepsutteluun ja Tiitulle päikkyyn tossut. Kevään teemana olivat intiaanit, joten lisäksin vähän hapsuja. Keltaisesta Jemmasta sai juuri ja juuri tehtyä Noshin lippapipokaavaa mukaillen kevätpipon poitsulle.

Korttejakin tein pari: täti valmistui maisteriksi ja miehensä täytti 50 vuotta. Cameolla toteutettuja nämä. (Sisko sai ylppärikortin kauniisti paikallisesta ässästä, aika vaan loppui kesken :D)

Semmoinen toukokuu. Lisään kangasplussat ja -miinukset myöhemmin, mutta plussaa kyllä tuli... :P

Kevätväsymys

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka odottavat piteneviä ja valoisampia päiviä kieli pitkällä, ja sitten kun kevät hiipii paikalle niin iskee armoton väsymys. Melkeinpä kevätmasennus. On raskas olla, väsyttää koko ajan, mikään ei kiinnosta. Olen karsinut paljon kivojakin juttuja elämästä vain siksi, ettei niiden tekemiseen yksinkertaisesti riitä energiaa. Ompelua ei varsinaisesti ole karsittu, sitä ei vaan jaksa tehdä. Tiistaina melkein ompelin, kun nappasin kaavan ja kankaan ompeluseuroille mukaan, mutta päädyin neulomaan koko seurat.

Ainoa, mikä on tasaisesti pysynyt on liikunta. Menin ostamaan näin työttömän budjettiin kalliin kuntosalijäsenyyden, ja siellä on vaan pakko käydä kun siitä maksaa niin sikana kuukaudessa. Ja siis kallistahan se on verrattuna opiskelija-aikaiseen Atalpaan, jonka vuosimaksu oli vähemmän kuin nykyisen salini yksi kuukausi. No, onpahan motivaatiota jos ei muuten huvita. Paino on vähän pudonnut ruokavalion muuttamisen myötä ja lihasmassaa on selkeästi tullut. Liikunnan endorfiiniryöppy pitää päätä koossa ja taas jaksaa kotona arkea.

Arkeen kuuluu tällä hetkellä korvatulehduksesta kärsivä kuopus ja flunssainen mies. Suhteellisen terve esikoinen pääsi vapuksi mummolaan, ja nyt olisi aikaa ommella. Oma vaatekaappi on surullisen tyhjä, kun imetysvaatteet on myyty pois tai pannassa, ja mitään laajaa garderoobia ei jaksaisi tehdä kun toiveena olisi pudottaa kymmenisen kiloa. Onneksi tulee kesä ja voi tehdä väljiä mekkosia, joissa koko on vähän sinnepäin. Tuli sitten plussaa tai miinusta, niin edelleen istuu :P

Maaliskuussa ompelutahti hidastui jo roimasti, tässäpä nyt rapsaa niistä.

Pari weekender-kokoista laukkua ompelin tukihuopineen kaikkineen. Kelta-musta on mun ompelulanilaukkuni, suorakaide on tilanjakaja/tarvikepussi.

Harjoittelin ensin tekemällä Tiitulle mummolakassin.

Teiniajan lökäfarkuista tuli poitsulle takki. Vuorina Käpysen joustocollegea, tähdet sun muut heijastinkangasta. Koko 86 cm, ylipitkät hihat tai sitten kapea miehusta, en tiiä :P

Viiripaita 80 cm, viirit applikoitu.

Likallekin takki, soft shellistä 110 cm Autumn Windbreaker heijastinyksityiskohdilla.

Takin kaveriksi pipa Noshin kaavalla.

Tiitulle 110 cm setti Jemma-joustocollegesta (Owl Princess pidennettynä) ja EK:n keltaisesta joustocollegesta (Ropinat).

Tällaisia ruokalappuja löytyy nyt yhteensä kolme. Tykkään mallista.

Villikko-kaavalla 80 cm yöpuku Viljamin Kuokkavieraista.

Fleecestä ja heijastinkankaasta bootleg-Vinkee heijastinliivi, koko noin 2-4 v.

Tiitun leggareista jäi jämät, tein Streaky legsit 80 cm.

Äijä :)

Jemmaakin jäi jämä, joten samistelusettiä pukkaa.

Tilasin Australiasta Sharpiet, mustan olen jo kerennyt kuluttaa. Tässä kokeiluja...

Keinonahkasta peittarille kantolaukku omasta päästä.

Pikkumies <3

Järjestelin joutessani silityskalvoni... :P

Kangasunelmia-kaupan ankkuritrikoosta 80 cm paita.

Tussi- ja kangasliitukokeiluja, sushukka 80 cm.

Ps. Ekassa pesussa haaleni kurjaksi :(

Kaavakokeilua, Indian elephant -haalarista housut. Istuu tosi hyvin! Näissä on resori, mutta jatkossa kumppari vyötärölle. 80 cm.

 Käpysen ylläristä tuli aarrekarttaa pätkä, sain 80 cm paidan siitä poitsulle.

Tähän työhön se musta Sharpie kului, Tiitulle psykedeelinen värioksennuspöllö 110 cm. Likka tykkää, se on tärkeintä :D

Akuuttiin leggaripulaan 2 x 110 cm Ropinat farkkujerseystä ja tavan trikoosta.

Käpysen ylläripaketin joustocollegesta toiset IE-housut 80 cm.

...ja kolmannet, EK:n joustocollegea.

Maaliskuun saldo 13,5 ommeltua metriä, 9,05 ostettua metriä, yhteensä miinusta kuun alusta 4,45 metriä ja vuoden alusta 14,65 metriä.

Huhtikuussa on ollut hiiiiiiljaista.

Itselle taskutoppi Verson puodin Pulmu-joustocollegesta.

Grillikausikin korkattiin. Nam.

Lapsimessuilla Verson puodilla oli myynnissä kiva taskutunika, apinoin idean. Tässä testikappale Triteksin trikoosta.

Ja sitten Triteksin mustasta bambujerseystä ja Käpysen auringonkeltaisesta trikoosta kesämekkoset. Tykkään kovasti mallista :)

Fimomassaankin on koskettu tyttösen kanssa, tehtiin äitienpäivälahjaa ja samalla äiti vähän muovaili omiaan...

Tein jonkin naisten Ottobren puuvillashortsikaavalla trikoosta lökäshortsit Käpysen musteläiskästä. Alunperin tästä kankaasta piti tulla pipo hirvikolariin joutuneelle siskolleni lenkkipipoksi (hence heijastinkalvo), mutta sisko ei käytä pipoja, joten leikkelin tähän. Tasku on juuri oikean kokoinen kännykälle. Vaivauduin laittamaan jopa sirkkarenkaat ja nyörin :P

Kokeilin mä alkkareitakin ommella, ihan kivat muttei mitenkään täydelliset jalassa :D Ei huvittaisi näpertää, mutta kun olen mennyt hamstraamaan metritolkulla alusvaatekumpparia...

Huhtikuun saldo 4,5 ommeltua metriä ja (ohohups, äsken naputtelin tilauksen...) 10,5 metriä plussaa, tälle kuulle siis 6 metriä plussaa ja vuoden alusta 1,55 metriä plussaa. Hupsankeikkaa. Pitänee skarpata. Käpyseltä tilasin viisi metriä ihan itselle, ne nyt ompelee nopeasti, eikö niin?

Instassa koitan olla aktiivisempi postailuineni. Nähdään sitten öö, kesäkuun huitteilla taas täällä blogissa :D