Verson puodin herkkuja kytättiin pitkän aikaa. Kännykkään
laitettiin muistutus, pankkitunnarit otettiin esille ja sitten istuttiin Verson
sivuilla ja painettiin äfviitosta koko ajan. Kellon lyödessä tasan armoton
klik-klik-naps-naps, äkkiä osoitetiedot kun en ollutkaan luonut tiliä
etukäteen, äkkiä maksamaan, äkkiä äkkiä äkkiä napunapunapu!
Sitä sykkeennousua ja adrenaliinin määrää.
Mutta mä sain ne! Jeeeeeesss!
Verson puodille lähti tilaus ihan vaan
äidin vaatteisiin. Itse asiassa kahdesti. Tai jos ennakkotilaus lasketaan, niin
kolmessa erässähän ne tulevat.. Ekan erän kankaat saapuivat ja visiot piti
saada toteutettua kerralla!
Jemma iski jo edellisellä kierroksella,
mutta eihän sitä mistään saanut enää kun se kerran loppui. Jemma teki onneksi
come backin joustocollegena, ja sitä napsui sekä keltaisena että punaisena (ja
mustanakin ennakkotilasin, köh köh). No, ei muuta kuin imetyspaitaa tekemään,
keltaisesta aloitetaan...!
Paitsi ettei sittenkään. Aluksi pitää olla
The Kaava. Oli mulla joku, mutta halusin vähän kehittää sitä eteenpäin.
Poikkiluukku jooooo, helmaa pussille, kaaritaskut, kokoakin piti pienentää kun
olen onnekkaasti vähän laihtunut. Jemma ehti tulla pesukoneesta ja kuivausrummustakin,
olin jo sakset kädessä kunnes tajusin...
Entä jos siitä ei tulekaan hyvä? Entä jos
mokaan? Jos se on liian pieni, tai ei istu? Apua!
Ravaan vauhdilla kangaskaapille ja nappaan
ensimmäisen kankaan jota on a) tarpeeksi paljon ja b) jonka raaskin silputa
koekappaleeksi. Metrin verran Metsolan pilkkujoustista riitti juuri ja juuri,
hihat jäivät lyhyiksi mutta ei se mitään. Huh. Ja apua, tulipa siitä
pallohelmasta... tosi pallo! Muuten kyllä istui ihan kivasti. Jes. Eli
kavennetaan helmaa vaan sitten Jemmaan! Ja, koska onhan ihminen sosiaalinen eläin, äkkiä ottamaan kuva peilin kautta ompeluryhmään ja kysytään mielipidettä mitä tehdään. Jatketaan, jatketaan.
Nappaan keltaisen Jemman taas sitten
esille. Sakset käteen. Asettelen kaavan nätisti kankaalle, muista kaventaa
helmaa pikkuisen. Melkein, melkein jo
leikkasin, kunnes aloin ajatella...
Eihän se joustofrotee laskeudu yhtään samalla lailla kuin joustocollege!
Entä jos kavennan liikaa? Tai liian vähän? Ja joustokin on ihan erilaista...
Punainen Jemma oli kerinnyt kuivua ja silittelin sitten sitä. Keltaisesta
Jemmasta tykkään hintsusti enemmän kuin punaisesta, joten josko aloittaisin sitten
vähemmän kivasta? Asettelin punaisen kankaan lattialle ja mallasin kaavoja.
Sakset käteen ja...
Ei, hullu saa olla muttei tyhmä!
Äkkiä kangaskaapille. Jotain laskeutuvaa,
oiskohan täällä mitään... Ei oo kuviollisissa, ei joustocollegeissa, mutta kah,
yksivärisistä trikoista löytyi kiva tummanharmaa trikoo! Ohuempihan se on kuin
joustocollege, mutta saa nyt kelvata.
Rouskrouskrousk ja surrurrurrrrrr.
Poikkiluukkuun kuja ja kapea kumppari. Helmaan pussitus. Juuuuuu. Nyt näyttää
kivalta. Äkkiä taas kuva peilin kautta, laitetaanko kumpari helmaan vai ei? Yleinen mielipide on, että ei, mutta laitan silti. (Huomaa jalassa olevat ikasyrin vinoraidasta tehdyt leggarit, nami!)
"Pidetäänkö näin..."
"...vaiko näin?"
"Laitan silti näin."
Nonni, kaava-asia kunnossa.
Mutta aloitetaan silti siitä punaisesta Jemmasta!
Punainen Jemma on lattialla. Samalla roikuin edelleen Facebookin
paikallisompeluryhmässä. Kerroin innolla, miten Jemmoista tulee maailman
ihanimmat imetysmekot! Paitsi että...
"Ethän sä voi siihen poikkiluukkua
tehdä, kuvio menee pilalle".
Eiiiii! Ei tässä näin pitänyt käydä!
Miksen muka voisi tehdä poikkiluukkua? HALUAN poikkiluukun! Pitää siinä pystyä
imettämään, kun vauvakin on vielä noin pieni ja voisi olla jokseenkin ihmetystä
herättävää siirtyä korvikkeeseen jotta äiti voisi käyttää luukutonta mekkoa...!
Voi apua.
No, sitten päätin, että punaisesta
Jemmasta tulee luukuton versio tulevaisuutta ja vauvattomia reissuja varten. En
enää jaksanut ainuttakaan koeversiota, joten otin Paratiisin
puutarha ja ikasyrin sydänvelour -kotimekoista tutun kaavan, ja
yhdistin imetysmekon ja rintalaskoksellisen kotimekon yhdeksi. Ompelin vielä
yhdentoista jälkeen illalla, koska mekko oli vaan saatava edes melkein
valmiiksi (toim. huom., en yleensä ompele yhdeksän jälkeen naapurisovun
nimissä). Mekko näytti tosi kapoiselta ja pieneltä ja melkein itkin valmiiksi
kun luulin tehneeni siitä ihan liian pienen. Vedän syvään henkeä ja laitan
mekon päälle.
Voe taivas! Sehän mahtuu! Ja myös istuu!
Aijai. Tykkään. Siitä tuli kiva! Vaikkei
olekaan luukkua. Huu! Hiharesorit ja helmatikkaus saisivat jäädä huomiselle,
etten nyt tässä vaiheessa enää mokaa.
Huominen tuli, ja mekko valmistui. Nam.
Ihana. Onnistui! Jipii!
(kylläpä mie näytän mukavan hoikkaselta tässä...! Tähän kuosiin on selkeästi hyvä jemmata jenkkakahvat)
Hehkuttelin onnistunutta tekelettä hetken
aikaa. Sitten kaivan kännykästä kuvat leikkuuvaiheesta (koska en piirtänyt
uutta kaavaa, vaikka olisi kannattanut, vaan leikkasin vähän sinnepäin ja otin
kännykällä kuvan mittanauhan kanssa),
ja otin keltaisen Jemman esiin.
Uskallanko tehdä tähän poikkiluukun, kun se punainen näytti niin kivalta ilman
luukkua? Jaksanko odottaa yli puoli vuotta, että saisin käyttää Jemmojani
vaikka koko ajan?
En.
Mittasin kankaan, jos se vaikka on
kutistunut kuivausrumm---
Eiiiiii, se on kutistunut kuivausrummussa
16 senttiä!!!
Punainen Jemma kutistui 7-8 senttiä
narukuivauksessa, ja jäljelle jäänyt kangas riitti juuri ja juuri. Keltainen
Jemma kutistui tuplaten. Voi ei. Voi ei voi ei. Eikö tämä nyt riitäkään?
Pelasin hetken kaavatetristä. Jos leikkaan
tämän tästä, ja kavennan
puoli senttiä tätä, ja
leikkaan hihat noin... Se
riittää sittenkin! Hui.
Pistin (kuvaannollisesti) silmät kiinni ja
pistin saksien. Rousk rousk. Sitten äkkiä ompelemaan. Ompeluflow'kin kestää
vain tietyn aikaa, ja tämä on tehtävä nyt, ennen kuin alkaa tulla tyhmiä
virheitä! Surrur, sivusaumat enää... Oho, kaaritaskuissa on kaaret muttei
taskuja! Työ irti saumurista, taskut paikalleen, peittarilla surrurrrr,
takaisin saumurin alle ja sivusaumat kiinni. Apua. Hui.
Ja se on valmis. Ja siinä on luukku. Ja se
ei ole ollenkaan paha! Sain jopa suunnilleen kohdistettua, vaikka kangasta ei
ollut yhtään ylimääräistä. Hihoja unohdin kiihkoissani kaventaa, joten tästä
tuli tämmöinen rento-jemma. Tykkään. Niin ja, puhuinko jotain pallohelmasta? Ei
toteutunut, tää on parempi näin.
Nyt on kiva asu paikallisompeluryhmän
kangaskirppiksellekin...! Paitsi ettei ole mitään alaosaa. Ah, onneksi on
Pisaroita! Äkkiä joku kaava. Löytyi! Miehen veljet tulivat saunomaan ja
paistoin vohveleita miettien vain, ehtisinkö ommella leggarit tänä iltana.
Lankopojat laittoivat Scrabble-laudan valmiiksi ja kysyivät tulenko pelaamaan.
"Juu, ompelen vaan eka nää leggarit valmiiksi."
Rousk rousk, surrur, minkäsmittainensekuminauha, surrur,
peittarilla viimeistelyt, jalkaan, mahtuu, hyvä.
En silti päässyt pelaamaan Scrabblea, kun hinnoittelin
kirppiskankaita ja silittelin Jemmojani.
Seuraavana päivänä olinkin Verson puodin kävelevä mainos
Jemma-mekossa, Pisara-leggareissa ja Paratiisin puutarha –kotimekossa. Kyllä
tarkeni.
***
Oli oikein opettavaista tehdä koeversioita, kuunnella muiden ompelijoiden mielipiteitä ja huomata, että hyvästä kaavasta on mahdollista saada parempi. Ompeluunkin pätee seuraava:
Ei se määränpää, vaan matka!
