Kesää oli vielä hetken jäljellä, ja Eurokankaasta tarttui kaverin housuprojektin ohella pellava-viskoosia josta sai ihanat lökähousut. Painava kangas laskeutuu nätisti, mutta kylläpä niistä saumoista irtoaa turkoosia nukkaa! Muuten ihanan pehmeät ja mukavat housut.
Ja sitten helteet lopuivatkin.
En voi väittää syksyä lempivuodenajakseni. Itse asiassa, voisin melkein jopa sanoa jopa inhoavani syksyä. Sade, kylmä ja kolea eivät ole ystäviäni, ja olen taipuvainen kaamosmasennukseen iltojen pimetessä ja sateen ropistessa ikkunalasiin. Mikäpä sen parasta lääkettä sateisen kelin aiheuttamaan matalaan mielialaan kuin ihanat kankaat ja pehmeät villalangat. Pörröinen velour ja suloinen merinovilla piristävät jo hyllyssä koreillessaan, ja vielä enemmän valmiina vaatteena. Koko kesän marinoiduista ihanista kankaista syntyy syksyyn lämpöä ja piristystä. Syksyiset illat kuluvatkin nyt velourtakki päällä, kynttilän valossa puikot heiluen. Ehkä se syksy ei olekaan niin paha. Nyt saa talvi saa tulla.
***
Liian kylmä ilman pipoa, ja joustitpipo on liian paksu. Trikoopipo ei kovin kummoinen olisi tehdä mutta kun ei saa aikaiseksi! Viimein otin itseäni niskasta kiinni ja surautin Tiitulle pipon. Sovitin sitä omaan päähäni, ja se oli juuri kivan kireä ja sen alle mahtui koko tukkapehko. Piti surauttaa itsellekin. Tiitulle leijonia, mulle limettejä.
Viljamin puodin Paratiisin puutarha -joustocollegesta tehty kotimekko inspiroi velourisen version, ja tämä ihanainen ikasyrin mangonkeltainen velour päätyi materiaaliksi. Meinasi käydä köpösti kun leikkasin kahdesta eri palasta, ja täysimittaiset hihat saadakseni olisi pitänyt leikata väärään nukansuuntaan. Onneksi asettelemalla ja pitkillä resoreilla saatiin hihoista tarpeeksi pitkät, huh!
Kaverin poika täytti kolme (siellä huhtikuun puoella jo) ja lupasin tehdä Myyrä-paidan. Briteistä tilatuilla silityskalvoilla saatiin aikaiseksi ihmettelevä Myyrä paidanhelmaan. Koko 104 cm, tuplahihat ja rintatasku.
Nämä housut olivat alunperin Tiitulle, mutta kaavoittaessa unohtui mitata pyllynympärys, ja kapeathan niistä tuli :) onneksi kaverin poika on kaposempaa mallia ja housut sopivat kuin nenä naamaan. Housut ovat etusaumattomat ja niihin on upotettu ruskea kaistale ja tasku on toteutettu taittamalla taskupussi ylipitkä kappale sopivansyvyiseksi pussiksi ennen saumurointia. Hauska ja vähän erilainen housumalli, ihan jalostuskelpoinen!
Sovituskuvaakin sain, vastaanottaja kuulemma tykkäsi ja se on tärkeintä! Ilme ei onneksi kuvasta tykkäämisen tasoa :D
Ostin viime vuonna käsityömessuilta Murun ihanaa leijonaneulosta masussa kasvavalle Nukan alulle. Nyt silppusin sen coral-fleecen kaveriksi 68-senttiseen haalariin. Ihanan pehmeä ja lämmin puku pitää lämpinämä pikkupakkasilla. Ottobren 4/14 kaavalla tehty haalari on reiluhko, ja menee aluksi hihoja ja lahkeita kääntämällä.
Sovituskuvassa pikkuherra hermostui ennen kuin ehdin edes ottaa kameraa esiin. Voi raukkaa, muodin uhri :D
Ilmojen viilettyä piti äkkiä ommella jotain lämmintä. Ottobren Villikko-kaavasta muokattu jumpsuit ja Paapiin Sammalpolku-joustocollege sopivat ihanasti yhteen. Miehekkäät kirkkaanpunaiset resorit tuovat ihanasti kankaan punaista esiin. Onneksi en tehnyt 62-senttistä, sillä se olisi kyllä ollut pieni! Kovasti on pikkuäijä kasvanut, 3kk iässä pituutta oli juurikin se 62 cm. Iso mies jo!
Seuraavaksi pitäisikin alkaa ommella Tiitulle housuja ja pitkähihaisia koossa 104 cm ja Nukalle 68 cm. Neuleetkin alkavat houkutella, ja puolitoista sukkaa onkin jo tikuteltu. Langat ja ohje odottavat villatakiksi päätymistä. Ei muuta kuin puikot heilumaan ja saumuri surisemaan!
Ps. Lauriida-vaatteita on vielä muutama myynnissä Facebookin puolella. Nappaa omasi!
