Olen ehkä hieman (lue: paljonkin) nirso. Jos jokin ei ole just eikä melkeen, niin se jää kaihertamaan. Esimerkiksi jokin niinkin vähäpätöinen(kö?) asia kuin kalenteri. Pitää olla oikeanlainen sekä sisältä että ulkoa. Harvemmin nämä kaksi kohtaavat... Kunnes löysin Nappinjan blogista ihan mahtavan ohjeen ja idean tehdä omat kannet! Kyllähän se on mielessä käynyt, mutta laiska mikä laiska ei saa aikaiseksi, ennen kuin joku muu tekee helpot ohjeet ;) Tähän ei tarvinut mitään edes muutella, paitsi tuon viimeisen sauman ompelin taskun kautta umpeen enkä tikannut ulkopuolelta. Olisin muuten ehkä tikannutkin, mutta olin mitannut kankaan niin millilleen ettei ollut varaa enää yhtään pienentää, muuten ei ois kalenteri mahtunut :D Nytkin on niin tiukat kannet, ettei taatusti putoa pois. Sulkusaumastakin tuli siisti, kun se jäi taskun sisään piiloon. Tuohon ylimääräiseen lärpäkkeeseen laitoin pahvin kovikkeeksi. Jälkiviisaasti ajatellen olisi kannattanut tikata se päällisen ja vuorin väliin. Ja kynällekin ois ollu kiva saada joku pieni lenksu. Ja sen Lauriida-merkin ois voinu kiinnittää ENNEN vuorin ja päällisen yhdistämistä, nyt en voinut tikata ympäri kun muuten ois menny kansitasku umpeen... No, pysyy se omalla liimallaankin, ainakin jonkin aikaa. Mut no, kyllä tää kelpaa!
Kangas on Eurokankaasta ostettua puuvillaa, saattaa olla Amy Butleria tai sitten ei. :P Tätä oli ihan jämä jäljellä, tästähän tein Tiitun 1-vuotismekon. Olisin niin halunnut tähän samaa pitsiäkin mitä Tiitun mekossa oli, mutta se nyt sitten ehti loppua enkä malttanut odottaa niin kauaa, että olisin Eurokankaassa pyörähtänyt... Voi olla, ettei mene edes kauhean kauaa siihen, että tahdon jo uudet kannet, joten väliäkö hällä... :D