Siskolle neuloin Manoksen Silk Blend Finosta tumman violetin tuubihuivin. Toiselle siskolle neuloin saman merkin Silk Blendistä toisenlaisen tuubihuivin. Tykkäsivät. Äidille virkkasin räikyvän oranssista miniontelokuteesta kaitaliinan. Iskä sai poikkeuksellisesti ostetun lahjan, meinaan terva-menthol -saippuaa ja terva-shampoota. Mummille surautin Taikametsä- ja maxi dots -joustofroteesta siivousrätit. Kaikki kuvaamatta. No, katsotaan josko ne joskus ehtisi blogin puolelle. :)
Miehelle kustansin Saksasta mikrofonin tietokonekäyttöön. Tai no, mies sen maksoi: itse ostin joululahjaksi "melkein" samalla summalla kankaita. Hupsankeikkaa. No, kankaita ei ole koskaan liikaa! ;) Tiitu jumpsuitin näittekin jo, mutta Tiitun vauvanukke sai tällaisen tilkkupeiton. Kokeilin siihen hauskaa tilkkupeittotekniikkaa pienoiskoossa, ja nyt olisi tarkoitus saada edes ensi kesäksi samalla tyylillä toteutettua päiväpeitto Tiitun sänkyyn.
Jouluksi surautin Tiitulle omasta päästä joulumekon. Yläosa on suunnilleen joku OB:n peruspaita, mutta kainaloista alaspäin on vähän sinnepäin. Tein reilun pussihelman, ja kyynärpäihin Mutturalla-blogin tyyliin paikat. Koko on 98 cm.
Sastamalassa eräs perhe menetti itsenäisyyspäivän aattona kotinsa tulipalolle. Vaikkei yksi mekko paljoa tunnukaan, niin halusin silti kantaa korteni kekoon, ja ommella perheen pienimmälle joululahjaksi 92-senttisen joustofroteemekon Aurorasta. Söpö tuli! Tämä on samalla kaavalla kuin joulumekko, mutta skaalattuna koon pienemmäksi.
Eilen vietin sitten koko päivän ompelukoneen ääressä ja pistin surautellen viisi paria housuja meidän kilometrikintulle. Kaikki 92-senttiset housut alkavat olla niin lyhyet, että nilkat ja pylly vilkkuu. Ei muuta kuin Saimit kehiin 98-senttisenä ja leikaten. Pinkit ovat velouria, oliivinvihreä Royal-tuotteen joustocollegea, lime ja turkoosi ovat KVK:n joustocollaria. Aika kaposiahan nämä olivat, mutta hyvin istuvat!
Nyt pitäisi sitten tehdä sama temppu paitojen kanssa, Noshin keltaisista skoottereista on jo yksi tunika leikattu, mutta se pitää ommella kokoon ja katsoa, sopiiko kaava. Sitten vasta sarjatyöhön.
Oli muuten aika mielenkiintoista valita kankaita housu- ja paitaprojektia varten. Puoliakaan kuoseista ei edes muista, ja oli kuin kaupan hyllyltä olisi valinnut että "tuo, tuo, tuo ja tuo". Hupsista. Asiaahan ei yhtään auta se, että minulle on tulossa tällä hetkellä kolmesta paikasta kankaita. Noh, kerrankos sitä :)
Neulottukin on, sain kaverin pojalle tehtyä säärystimet ja villasukat, vielä parit pitäisi tikutella. Toiselle kaverille on varvassukat työn alla, molemmat sukat ovat varpaiden kohdalla, joten kohta pitäisi niistäkin saada kuvaa.
***
Vuosi 2013 on ollut mielenkiintoinen, ilontäyteinen, raskas, musertavalla surulla ja toisaalta mitä suurimmalla onnella varustettu vuosi. Perheestä on tullut elämäni keskiö, ja se on korostunut tänä vuonna. Suunnitelmia oli, mutta kaikki meni uusiksi. On pelätty pahinta, toivottu parasta, ja saatu sekä ne pahimmat että parhaimmat uutiset. Uusi vuosi tuo toivon mukaan tullessaan sen puuttuvan palan, paljon ompelemista, uusia haasteita ja ihanan jännittävän tylsää perhe-elämää. Minun pitäisi pikkuhiljaa valmistua opettajaksikin, ja kevät ainakin tuo tullessaan tuskaisia hetkiä gradun kanssa sekä viime hetken puserrusta parin viimeisen kurssin kanssa. Syksylle on suunnitelmia, mutta elämä on opettanut, että kannattaa elää hetkessä ja murehtia töitä, koulua ja elämää ylipäätään sitten kun on sen aika. Nyt aion nauttia vuoden vaihtumisesta mieheni ja pienen tyttömme kanssa, syödä hyvin, katsoa hyvän elokuvan ja neuloa samalla varpaita ystäväni sukkiin.
Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille tästä vuodesta! :)
