One fine winter's day when Piglet was brushing away the snow in front of his house, he happened to look up, and there was Winnie-the-Pooh. Pooh was walking round and round in a circle, thinking of something else, and when Piglet called to him, he just went on walking.
.JPG)
"Hallo!" said Piglet, "what are you doing?"
"Hunting," said Pooh.
"Hunting what?"
"Tracking something," said Winnie-the-Pooh very mysteriously.
"Tracking what?" said Piglet, coming closer
"That's just what I ask myself. I ask myself, What?"
Pääsin vihdoin viimein osallistumaan fb-ompeluryhmämme ompeluseuroille, ja siellä aiheena olivat joululahjat. Seurat alkaisivat viideltä, ja aamusta piti keksiä, mitä siellä tekisinkään. Minulta löytyi ihanaa ikasyrin harmaata sydänvelouria, ja päätin tehdä tytölle sen kaikkien rakastaman jumpsuitin. Vanha jumppari on tehty koossa 86 ja se jäi pieneksi jo aikaisin viime keväänä. Likka käyttää nyt 98-senttisiä vaatteita, joten piirtelin Ottobren 4/2012 -numerosta kaavat kokoon 104. Hurjaa, miten nopeasti tuo lapsi kasvaa!
Jottei olisi ihan perushöttöä, aloin miettiä, mitä applikoisin. Ennen applikoin paljonkin, mutta nyt se jotenkin on jäänyt. Kaipa sitä on tullut ommeltua niin runsaskuosisia vaatteita, ettei sinne ole saanut ahdettua enää mitään lisää. Aluksi iski kauhea ongelma, että mitä sitä applikoisi. Hain inspiraatiota blogeista, googlailin eri hakusanoilla ja sitten vasta aloin miettiä, mikä on Tiitun mielestä nyt pop ja hip. No, Nalle Puh tietysti. Halusin ihmettelevän Puhin, mutta löysin vain hunajaa syöviä tai kavereita halailevia Puheja. Sitten osuin originelliin Puhiin, A. A. Milnen omaan.
Kaavaa muokkasin sen verran, että poistin hupun, koska se jää vain ruttuun haalarin alle, eikä sitä nyt varsinaisesti tarvitse. Laitoin kaaritaskut, jotka ovat aika pienet, koska alunperin meinasin tehdä vetoketjun suoraan, mutta taskuaukkojen leikkaamisen jälkeen leikkasin vetoketjuhalkion sittenkin vinoon. No, siksaks vaan niin kyllä ne taskutkin siihen mahtui. Tuleepahan vähemmän hiekkaa, kiviä ja käpyjä kannettua sisään. Vetoketjuhalkio ja pääntie on kantattu peittarilla, enkä tehnyt erikseen saumaa lahkeeseen vaan laitoin kantit vähän pällekäin ja tikkasin alta kiinni halkion pohjaan.
.JPG)
Nalle Puh oli oman lapsuuteni suosikki. Vaarini, joka ei muuten kuulunut elämäämme, osti minulle kuolemaansa saakka Nalle Puhin vuosikerran. Lehdet olivat rakkaita, niiden avulla opin lukemaan ja opetin pikkusiskonikin. Halusin säästää lehdet lapsilleni, mutta ne olivat näemmä liian luetun näköisiä, että nuorin siskoni heitti ne vintiltä siivousinnoissaan roskiin. Saatoin hetken kiehua, mutta materiaahan se vain. Muistot säilyvät.
Nykyajan Puhit eivät ole läheskään yhtä laadukkaita kuin ne vanhemmat uudet Puhit. Milnemäisyys on pitkälti kadonnut. Omille lapsilleni ajattelin ostaa ihan alkuperäisen kuvitetun version. Niitä elämänviisauksia voi sitten pohtia yhdessä.
Lempihahmoni Puolen hehtaarin metsän asukkaista oli jonkin aikaa Nasu, mutta sitten huomasin, miten pahasti Ihaata suorastaan dissattiin. Ihaa joutui aina kantamaan tavarat eväsretkelle, etsimään kadonnutta häntäänsä ja oli muutenkin niin melankolinen, että ihan pahaa teki. Kun ostin Tiitulle tuliaisia laivalta, valitsin nimenomaan Ihaa-pehmolelun kaikkien muiden sijaan. Ihaa on päiväkodissa unileluna, tärkeänä sellaisena.
Mikä on sinun lempihahmosi, ja miksi?
