Lauriida-kirppis Facebookissa

Pst! Lauriidan lapsen kasvavat ja nyt pieneksi jäi 56-62 -senttisiä sekä 98-senttisiä vaatteita. Vaatteet ovat myynnissä Lauriidan Facebook-sivuilla, ja ne katoavat hurjaa vauhtia. Kurkkaa äkkiä, jos sieltä löytyisi jotain teidän vaatekaappiin selkeästi kuuluvaa!

Lauriida-kirppikselle, klik!

PÄIKKYmekko ja pikkuompeluksia

Verson puodin paketissa tuli toistakin herkullista joustocollegea, meinaan keltaista sydäntä. Iski selittämätön tarve kaavoittaa Tiitulle samantapainen mekko kuin oma kotimekkoni oli. Syntyi PÄIKKYmekko :) Meinasi vähän tulla kapea- ja pitkähihainen, mutta muuten oikein mukava. Jos paksummasta kankaasta tekee, pitää lisätä väljyyttä myös rinnan korkeudelle. Aika jees!

Kaavoittamisestakin tulee koko ajan helpompaa. En kaavoita alusta asti itse, vaan otan jostain (yleensä Ottobresta) peruspaidan yläosan (olka, kaula-aukko, hiha), jotta mitat vastaavat sitä mitä pitää. Sitten onkin helppo lähetä muokkaamaan väljyyksiä, helmoja ja sen sellaisia. Tästäkin mekosta tuli käytännössä katsoen kopio omastani. Alavarat on tikattu kauttaaltaan kiinni, huppu on vuoritettu ja kaaritaskut saavat kannettavakseen kolmevuotiaan aareita. Aluksi meinasin tehdä valkoisilla yksityiskohdilla, mutta sitten iskin silmäni mustavalkoiseen pilkkuun ja onneksi, sillä tästä tuli vähän rockimpi. Tytöllä alkaa olla kaavasilmää, sillä Tiitu totesi heti mekon nähtyään: "Oooh, samanlainen mekko kuin äidillä!" Ja samaa on vain kaava ;)

Likka tykkää, ja niin tykkään minäkin. Voi kun olisin ostanut enemmän tätä, olisin tehnyt itsellenikin! No, onhan niitä kankaita maailmassa... Terveisin, juuri kävin Eurokankaassa hamstraamassa joustocollegea kolmessa eri värissä. Njom.

***

Kaverin vauvalahjan lisäksi ompelin tuttinauhan. Itse vauvalahjan julkaisen vasta myöhemmin kun postikusti on polkenut lahjan saajalleen, mutta tämä piti laittaa muistiin ennen kuin unohtuu. Reiman ja Finlaysonin pop-upista ostetusta Finlaysonin kolmen euron tyynyliinasta on syntynyt jo usea monta kukkaroa ja nyt tuttiketjukin. Tuttinauhatarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta :)

***

Ainiin, illalla meinasi ahdistus iskeä kun tuliterään karhu-mekkoon ei ollutkaan mätsääviä housuja! Mikä first world problem :D ei muuta kuin suih saih surrur ja Ropina-leggarit (OB 6/12) capripituudessa olivat valmiit. Puuhkutus. Mekkohan oli toki mustikassa heti ekan päivän jälkeen... Onneksi sappisaippua ja jokun vanishintapainen pelastivat :)

Kesäbody kertaa kolme

Superhelteet vietettiin vaippasiltaan, mutta nyt normaalille kesäkelille tarvitsi lyhythihaista. Surautin kestoystävälliseksi muokatulla Ottobren puolikirjekuorikaavalla kolme bodya sarjassa. Koko 62 cm, karhut Nanulta, digikolmiot Majapuulta ja tähtitrikoo Triteksiltä. Suklaaseen mätsätty aquansinivihreä muuttui salaman myötä perussiniseksi, mainittakoon nyt tässä :P Sovituskuvaa on vain yhdestä, sillä ilme alkoi muuttui niin myrtsiksi etten viitsinyt toista kiusata sen enempää. On tää kamalaa ;)

***

Eilen leikkelin kauan ja hartaasti marinoidun ikasyrin mangonkeltaisen sydänvelourin kotimekoksi. Meinasi ahdistaa leikata, ja tarkistin moneen kertaan että nukka on varmasti oikeaan suuntaan ja että kangas varmasti riittää. Olin haalinut metrin toisaalta ja pienemmän palan muualta, ja meinasin mokata totaalisesti kun jätin hihat sille pienemmälle palalle. Kaavatetriksen jälkeen jouduin lyhentämään hihoja kaksi senttiä jotta sain hihat lankasuoraan ja nukan oikein päin. Meinasi vähän syke nousta. Nyt pitää sitten malttaa odottaa Royal-tuotteen tilaus, jotta saan lisää valkoista resoria ja valkoisen rengasvetoketjun kotimekkoa täydentämään.

Keltaiset langat saavat ommeltavakseen myös Verson sydän-joustocollegea, josta pitäisi tehdä päiväkotilaiselle päikkymekko äidin kotimekon henkeen vetskarilla ja hupulla. Ajatuksen tasolla ollaan vasta, joten kaavoitushommat kutsuvat :)

Tämmöinen pikapäivitys nyt tällä kertaa. Joku kerta pitänee hypätä taas lankojenkin maailmaan, kävin meinaan ostoksilla ja kaikkea kivaa tarttui mukaan syksyä ja talvea ajatellen. Missäs välissä sitä kerkeää neuloa, kysynpä vaan?

Kotimekko ja päiväkotivaatetta

Elokuu. Viimeinen kesäkuukausi. Koulujen alut. Päiväkodin alku. Kesä loppuu. Syksy tulee. Apua! Tahdon jotain lämmintä laitettavaksi päälle jo ensimmäisenä aamuna, kun mittari näyttää alle kymmentä. Tai alle viittätoista. Itse asiassa, alle kahtakymmentä. Hyrrr. Vaikken kesällä villasukkia ruukaa pitää, niin eilen oli pakko kaivaa neulottua jalkaan kun paleli. Kesä, älä mene vielä! Juuri leikkelin poitsulle lyhythihaisia bodeja, ja likallekin valmistui juuri kesämekko. Täällä Suomen Mansesterissa ei uimaan uskalla mennä, mutta onneksi kesästä voi nauttia muutenkin. Kuten jäätelöä syöden. Ommellen. Kävelemällä paljain varpain nurmikossa ja hiekalla, niin että kesän loputtua jalkapohjat ovat kuin parkittua nahkaa.

***

Kaverin päällä nähty Verson puodin KOTImekko inspiroi kaavoittamaan oman melkein samanlaisen. Aika lailla alusta asti jouduin lähtemään liikenteeseen, vaikka sainkin kaverilta mittoja - skaalaus S-koosta L-kokoon ja omien mieltymysten mukaiset muokkaukset takasivat aikalailla oman kaavan, vaikka tutulta näyttääkin :) Jo pelkästään pituutta piti laittaa ja paljon, sillä tahdoin 180-senttiselle varrelleni jotain mitä voisi ehkä jopa pitää ilman housuja. Huppu on vuoritettu ja alavarat on tikattu peitetikkikoneella kauttaaltaan kiinni, jotta ikävältä lerpattavalta ja esiintunkevalta alavaravaikutelmalta vältyttäisiin. Kännykkä sujahtaa kaaritaskuun, ja pitkät hihat lämmittävät ranteita myös pyöräillessä. Eurokankaassa ei tietenkään ollut rengasvetoketjua, joten tavallinen takkiketju sai välttää. Olisi voinut olla pidempikin, mutta 75-senttinen oli pisin tätä sirompaa mallia. Hihoihinkin kokeilin jotain erilaista, ja tikkasin resorin tasona kiinni hihaan samalla kun tein päärmeen. Tuli aika hauska! Ylitin myös itseni kaavoittamalla rintamuotolaskoksen, ja vaikka se oli ihan tuskaa (koska kaavan pitää olla just eikä melkeen), niin kyllä kannatti. Vähän tästä tuli makkarankuori, mutta tarkoitus onkin karistaa reilu kymmenisen kiloa raskauskiloja vielä ;) Kankaana ihana Verson puodin Paratiisin puutarha -joustocollege.

Nanun karhut huutelivat päästä Ottobren 3/2014 Flycatcher-mekoksi. Koot alkoivat 110 sentistä, mutta äkkiäkös sen skaalasi 104 senttiin. Tiitukin suostui pistämään mekon päälle ja kuvattavaksi. Erityistä ihailua ja huokailua aiheuttivat kivat taskut, jonne voi piilottaa kaikki aarteet pikkulegoista kiviin ja männynkäpyihin.

Nyt sitten äkkiä ompelemaan ne lyhythihaiset 62-senttiset bodyt ennen kuin a) helteet menevät ohi tai b) Nuka kasvaa kokoon 68 cm.

Päiväunisurautuksia

Kahden lapsen kanssa yksin kotona ollessa ainoa varsinainen ompeluaika on silloin, kun esikoinen ja kuopus ovat päikkäreillä samaan aikaan. Käytännössä tämä harvemmin toteutuu, etenkin kun ottaa huomioon ettei esikoinen juuri enää nuku päiväunia. Sen verran ihmeellinen tapaus tuo Tiitu on, että viihtyy yksin leikeissään verraten pitkään. Lego-ukot saavat kyytiä ja vauvanukkea hoivataan kuin viimeistä päivää. Jos äiti yrittää tulla leikkii mukaan, tulee hyvin pian kommenttia "mene jo äiti ompelemaan, kiitos" ja ovi painetaan kiinni. No, kelpaahan tuo.

Nuka sen sijaan on aikamoinen unikeko. Välillä sitä nukkuvaa möttiäistä pitää käydä katsomassa, että jokohan se kohta heräisi, vai vieläkö piirtäisi yhden kaavan. Sitten kaavan piirtämisen jälkeen eksyn taas vauvan kopalle ja vähän tökkään josko se heräisi syömään vai kerkeäisikö leikata kankaat. Ompelemaan ei taatusti ehdi. Yleensä se "nälkääääääääääääääää" -huuto tulee siinä vaiheessa, kun pitäisi aloittaa kanttaaminen tai viimeistään neppien laittaminen. Joskus syöttö on joka vaiheen välissä, tai useammin, mutta silloin ollaan jossain poikkeustilassa. Sitten jaksetaan olla virkeänä uusi vaate päällä pitkän aikaa, ennen kuin taas käydään unille.

Tiitu saattaa joskus tulla viereen katsomaan kun äiti ompelee. Silloin ompelu ei ole niinkään rentouttavaa, flow'ssa puuhaamista ja omaa aikaa. Silloin vastataan loputtomiin "miksi"- ja "mikä tämä on" -kysymyksiin. Miksi sinulla on kaksi kangasta? Onko tuo saumuri? Miksi ei? Mikä tämä on? Mihin sitä käytetään? Ompeletko mekkoa? Ompeletko Nuka-vauvalle?

Useimmiten ompeluajasta saa kiittää miestä, joka uskoon jaksaa rakentaa Tiitulle mitä korkeampia Lego-torneja jotka yhdessä tuhotaan, tai vaihtaa vaippaa ja jokellella miehekkäästi pikkumiehelle. Öisin olisi aikaa ommella mutta kun ei kehtaa. Vaikka rivitalossa asunkin, niin seinät täällä ovat pahvia, ja ompelunurkani on naapurin olohuoneen seinällä. Kerran hienovaraisesti tiedustelin kuuluuko saumurin surina. Kuuluuhan se. Siispä olen rajoittanut ompelukoneaikani ihan naapurisovun nimissä 09-21 väliseen aikaan. Muina aikoina leikataan kankaita, piirrellään kaavoja, leikataan resorisoiroa, tilataan uusia kankaita ja kytätään kelloa josko kehtaisi jo ommella. Sitä omakotitaloa ja ompeluhuonetta odotellessa...

***

Nimiäispuku pojalle aiheutti harmaita hiuksia jo kuukausia etukäteen. Tytölle sai laittaa tylliä ja taftia ja pinkkiä ja timantteja... Mitäs juhlavaa keksisi pojalle? Pelastukseksi tuli Selian farkku-jersey, josta muotoutui setti 56-senttisenä. Ottobren kesänumeron liivikaava oli aiiiiiivan liian leveä, joten sitä piti kaventaa aika reippaasti. Tähti-kam-nepparit kruunasivat kokonaisuuden. Housukaava on oma, muokattu ostohousuista.

Nimiäis-lookin täydensi ikasyrin leijona-jerseystä tehty body. Näytetään nyt meidän nöpönenän naama, ei noin suloista ruttunaamaa viitsi sensuroida ;)

Maaliskuussa ompeluryhmämme piti lanit, ja tämä paita jäi sivusaumaa vailla valmiiksi. Alunperin tarkoitukseni oli applikoida siihen leijona, mutta loppuviimein päätin ommella sen loppuun ihan sellaisenaan. Ihanan pehmeää ikasyrin leijonaa koossa 104 cm.

Serkkutyttö tuli katsomaan vauvaa ja kantoi samalla omia palakankaitaan tongittavaksi. Palat, joista ei enää isommalle lapselle saa on omiaan pieniin body-ompeluksiin. Tästä kasetistakaan ei jäänyt palaakaan varastoon! Kokeilin uusimman Ottobren (4/2014) puolikirjekuoribodya, oli tosi leveä kaava ja leikkasin koossa 62 cm ilman saumanvaroja. Alaosan muokkasin kestopepulle sopivaksi, hyväksihavaitulla vanhalla kaavalla.

Samassa lehdessä oli Banana Sweet -huppumekko, joka näytti niin herkulliselta että oli pakko kokeilla. Harmaameleerattu trikoo sai kaverikseen vihreää raitaa. Nappihalkio oli tosi helppo toteuttaa, ja rypytykset vyötäröllä tuovat kivasti ilmettä! Jälleen koko 104 cm.

Serkun palakankaista tarttui mukaan myös jätskiä. Pala olisi riittänyt peruspaitapituiseen toppiin, mutta halusin mekkopituuden. Varastoista löytyi juuri sopivan väristä yksiväristä trikoota, ja silityskalvoilla saatiin vähän eloa hommaan. Neiti kolmevee ei suostunut sovituskuvaan :) Pituutta on niin paljon, että tämä menee ensikesänäkin! Kaavana on joku perustoppi yläosana ja jäätelöpala rypytettynä keskiedulle ja -taalle.

Vihreästä jäätelöstä tuli sopivasti Nukalle body. Kaava on sama kuin kasettibodyssa, mutta lyhyillä hihoilla. Heti kun sain lyhythihaista aikaiseksi niin ulkona alkoi kylmä ja kostea kesäsää. No, sattuuhan tätä :)

Omaan päähän tuli tarveommeltua hellehattu. Lippikset eivät ole oikein minun juttuni eikä huivejakaan tule käytettyä, ja punageenisenä palan herkästi. Eli mitä isompi lieri, sitä parempi! Suuri käsityölehti 7/2013 tarjosi kaavat, lieri on tuettu kahdella tukikangaskerroksella. Kiva tuli!

Nyt on hyvä ompelu-flow. Tarvetta on, kankaita on, ja kankaita tulee. Tässä parin päivän sisään on tullut napsuteltua tilausta Nanulle, Majapuulle ja Versolle, kangashyllyt on järjestelty ja tilaa ei ole yhtään enemmälle. Pitää siis ommella ahkerasti, jotta uutuudet mahtuvat kaappiin. ;)

Vauvapäivitys III - äidille ja esikoiselle

Vihdoin viimein viimeinen osa vauvapäivitystä on käsillä! Raskausaikana ja etenkin synnytyksen jälkeen sitä huomasi, miten isoksi se esikoinen on päässyt venähtämään. Ihan viimeisilläni jouduin vielä ompelemaan teepaitoja ja shortseja, kun aikaisemmin ei saanut aikaiseksi ja helteet alkoivatkin yllättäen. Shortseista en edes löytänyt kuvaa, ne menivät näemmä niin välittömästi käyttöön. Tässä kuvasaastetta :)

Itselle sain tikuteltua ihanasta Lang Yarnsin Jawoll Magic Dégradésta Aragornit. Nämä olivat piiiiiitkään kesken, koska raportissa tapahtui muutos jonka huomasin vasta toisen sukan ollessa melkein valmis... Ja piti valita, puranko puolet sukasta ja pätkin lankaa vai siedänkö epäsymmetriset sukat. Vuoden ne taisivat marinoitua, ennen kuin purin ja neuloin uudelleen. Tykkään!

Lenkkaritrikoo oli pakkohankinta, ja Tiitulle syntyi 104-senttinen mekkonen. Resoritkin olivat juuri sävy sävyyn!

Vihreistä tennareista tein Tiitulle 104-senttiset Ropina-leggarit.

Kylmäkin oli, muttei villakylmä. Majapuun kitaroista ja Aurora-joustiksesta syntyi pikasurautuksena kevään kylmille päiville lämmikettä.

Ja ne helteet. No, ei muuta kuin jokin raglanyläosa, siitä piirtelin sopivanmittaisen helman ja sitten surautellen. Noshin ihanan pehmeä raita sai särmää silityskalvoista. Vähän näkyy silitysjälki, mutta muuten tuli aika hauska.

Aarrekidin trikoosta toinen samalla kaavalla.

Nanson trikoosta kotimekko/yöpaita, mukavan ohutta ja vilpoista kangasta.

Vaaleanpunainen Siiri ja Myyry -surautus sai silityskalvosta pienen pienet aurinkolasit.

Nimiäisiin piti itsellekin ommella jotain kivaa, jossa voisi helposti imettää. Liian juhlavaa vaatetta en halunnut, jotta sitä voi pitää sitten arkenakin. Kangaskin pitäisi valita ja tilata, apua! Kuin kohtalon oikusta voitin Hippu-blogin arvonnassa tätä ihanaa Omenapuu-kangasta harmaana ja vihreänä. Mulla oli kotona pikkurääpe tätä harmaata, joten kun metristä tehty mekko näytti hintsun lyhyeltä pidettäväksi ilman leggareita, niin rypytin koko olemassa olevan palan helmaan. Toimii! Huono kuva, mutta kaava on sama kuin muissakin imetysmekoissa.

Puuh, nyt on kaikki vanhaakin vanhemmat ompelukset postailtu. Nyt sitten niitä tuoreampia! :)

Vauvapäivitys II - Kaikkea hyödyllistä vauva-arkeen

Vauvapäivitys jatkuu muilla kuin vaatteilla.

Kaikkea hyödyllistä vauva-arkeen

Babynest osoittautui korvaamattomaksi avuksi pienen vauvan kanssa. Babynestillä saa pienennettyä pinnasängyn, ensisängyn ja vaunut, siinä voi jättää vauvan myös sohvalle tai lattialle, turvaan omaan pesään. Ohjeen löysin ruotsalaisesta Josefin-blogista, helppoa kuin heinänteko! Tästä tuli kivasti vieläpä käännettävä, jos toinen puoli menee pukluun tai alkaa kuosi kyllästyttää.

Onni ja Ilona -katselukuvista syntyi katselukirja, joka muuntautuu tarvittaessa muistipeliksi tai yksittäisiksi katselukuviksi, ja kulkevat mukavasti mukana monitoimirenkaassa.

Vaunuverhokin tuli ommeltua aikalailla viimetinkaan, eli neljä päivää ennen poitsun syntymää :) Nurjalla on turkoosia palloa, ja tummanharmaa etupuoli sai mummonpelättimiksi hattivatteja ja salamoita silityskalvoista. Tykkään!

Vaippojakin on tullut surauteltua. Nalle-vaipasta piirretyllä kaavalla tein reiluhkossa S-koossa paksuja yövaippoja, päällä kuviollinen joustofrotee, sisäpinta bambujoustofroteeta ja sisällä kiinteänä tiimaimuna neljä kerrosta bambuhamppufleeceä. Imee muuten hyvin ja ei falskaa pidemmilläkään yöunilla.

Vähän naftimmassa S-koossa tein myös muutaman vaipan, nämä menivät alkuun sellaisenaan ja nyt tiimamallisen lisäimun kanssa. Imua tässä on muistaakseni kolme kerrosta, muuten sama kombo kuin yllä.

Mannamaan taittoimun kaavalla tein useamman paksun imun (kuviollinen jf + 2 kerrosta bambuhamppufleeceä) ja jämistä tiimaimuja (kuviollinen jf + bambuhamppufleece + bambujoustis). Tiimaimut ovat nyt käytössä piraatti-Nallejen kanssa, M-kokoiset paksut imut odottavat taskuvaippaikää.

Pitihän sitä saada pojalle myös katu-uskottava tilkkupeitto. Alunperin tarkoitus oli tyhjentää tilkkukoppaa, mutta värisilmä vaati niitä täysleveitä kankaita... :D Leikkasin tilkut 12x12 cm kokoon ja surauttelin kasaan. Välissä levyvanu ja takana trikoo, kantattu ympäri peittarilla.

Neuvolakortin kannetkin tuli ommeltua, ihanaa ikasyrin mangonkeltaista sydänvellua ja Viljamin panda-nappi :)

Oma isäni nukkui vauvana tässä kopassa, ja se sai uuden ilmeen trikoilla. Tässä nukutaan alakerrassa ollessa, yöunet nukutaan pinnasängyssä :)

Nappikauppa Punahilkasta tuli tilattua kasa tuttinauhantekotarvikkeita, ja nämä pari on nyt tullut ommeltua. Ja käytössä ovat! Muuten tutti löytyy ties mistä.

Osastolla ollessa tutustuin yhteen keskostytön äitiin, joka paljastui Muumi-faniksi. Ompelin Pikku Myyn suojaamaan pippurista pikkutyttöä auringolta, tuulelta ja katseilta :) Myy on tehty silityskalvoista.