maanantai 4. elokuuta 2014

PÄIKKYmekko ja pikkuompeluksia

Verson puodin paketissa tuli toistakin herkullista joustocollegea, meinaan keltaista sydäntä. Iski selittämätön tarve kaavoittaa Tiitulle samantapainen mekko kuin oma kotimekkoni oli. Syntyi PÄIKKYmekko :) Meinasi vähän tulla kapea- ja pitkähihainen, mutta muuten oikein mukava. Jos paksummasta kankaasta tekee, pitää lisätä väljyyttä myös rinnan korkeudelle. Aika jees!

Kaavoittamisestakin tulee koko ajan helpompaa. En kaavoita alusta asti itse, vaan otan jostain (yleensä Ottobresta) peruspaidan yläosan (olka, kaula-aukko, hiha), jotta mitat vastaavat sitä mitä pitää. Sitten onkin helppo lähetä muokkaamaan väljyyksiä, helmoja ja sen sellaisia. Tästäkin mekosta tuli käytännössä katsoen kopio omastani. Alavarat on tikattu kauttaaltaan kiinni, huppu on vuoritettu ja kaaritaskut saavat kannettavakseen kolmevuotiaan aareita. Aluksi meinasin tehdä valkoisilla yksityiskohdilla, mutta sitten iskin silmäni mustavalkoiseen pilkkuun ja onneksi, sillä tästä tuli vähän rockimpi. Tytöllä alkaa olla kaavasilmää, sillä Tiitu totesi heti mekon nähtyään: "Oooh, samanlainen mekko kuin äidillä!" Ja samaa on vain kaava ;)









Likka tykkää, ja niin tykkään minäkin. Voi kun olisin ostanut enemmän tätä, olisin tehnyt itsellenikin! No, onhan niitä kankaita maailmassa... Terveisin, juuri kävin Eurokankaassa hamstraamassa joustocollegea kolmessa eri värissä. Njom.

***

Kaverin vauvalahjan lisäksi ompelin tuttinauhan. Itse vauvalahjan julkaisen vasta myöhemmin kun postikusti on polkenut lahjan saajalleen, mutta tämä piti laittaa muistiin ennen kuin unohtuu. Reiman ja Finlaysonin pop-upista ostetusta Finlaysonin kolmen euron tyynyliinasta on syntynyt jo usea monta kukkaroa ja nyt tuttiketjukin. Tuttinauhatarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta :)




***


Ainiin, illalla meinasi ahdistus iskeä kun tuliterään karhu-mekkoon ei ollutkaan mätsääviä housuja! Mikä first world problem :D ei muuta kuin suih saih surrur ja Ropina-leggarit (OB 6/12) capripituudessa olivat valmiit. Puuhkutus. Mekkohan oli toki mustikassa heti ekan päivän jälkeen... Onneksi sappisaippua ja jokun vanishintapainen pelastivat :)

2 kommenttia:

  1. Hienot mekot teillä molemmilla! Olen samaa mieltä kanssasi kaavasilmän kehittymisestä; aina vaan on helpompaa, mitä enemmän sitä tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nälkäkin kasvaa syödessä, tekee mieli kaavoittaa enemmän ja hankalampaa ja haastaa itseään (niin kuin sen rintamuotolaskoksen kanssa). Alkaa pikkuhiljaa himottaa ihan joku koulutuskin kaavoitukseen... :P

      Poista

Kiva kun kommentoit! :)