tiistai 31. joulukuuta 2013

Uuden vuoden puhteita

Tai no, jos sitä koittaisi kuvata ne tämän vuoden jutut ensin. Joulukuussa ei paljoa päivitelty, koska tein joululahjoja, jotka luonnollisestikin piti laittaa blogiin vasta joulun jälkeen. Mutta mitäs tehdä sitten, kun lahjat valmistuivat niin viime tinkaan, ettei niitä muistanut edes kuvata kun ne piti laittaa saman tien pakettiin ja kuusen alle? No, ei mahda mitään.

Siskolle neuloin Manoksen Silk Blend Finosta tumman violetin tuubihuivin. Toiselle siskolle neuloin saman merkin Silk Blendistä toisenlaisen tuubihuivin. Tykkäsivät. Äidille virkkasin räikyvän oranssista miniontelokuteesta kaitaliinan. Iskä sai poikkeuksellisesti ostetun lahjan, meinaan terva-menthol -saippuaa ja terva-shampoota. Mummille surautin Taikametsä- ja maxi dots -joustofroteesta siivousrätit. Kaikki kuvaamatta. No, katsotaan josko ne joskus ehtisi blogin puolelle. :)

Miehelle kustansin Saksasta mikrofonin tietokonekäyttöön. Tai no, mies sen maksoi: itse ostin joululahjaksi "melkein" samalla summalla kankaita. Hupsankeikkaa. No, kankaita ei ole koskaan liikaa! ;) Tiitu jumpsuitin näittekin jo, mutta Tiitun vauvanukke sai tällaisen tilkkupeiton. Kokeilin siihen hauskaa tilkkupeittotekniikkaa pienoiskoossa, ja nyt olisi tarkoitus saada edes ensi kesäksi samalla tyylillä toteutettua päiväpeitto Tiitun sänkyyn.


Jouluksi surautin Tiitulle omasta päästä joulumekon. Yläosa on suunnilleen joku OB:n peruspaita, mutta kainaloista alaspäin on vähän sinnepäin. Tein reilun pussihelman, ja kyynärpäihin Mutturalla-blogin tyyliin paikat. Koko on 98 cm.


Sastamalassa eräs perhe menetti itsenäisyyspäivän aattona kotinsa tulipalolle. Vaikkei yksi mekko paljoa tunnukaan, niin halusin silti kantaa korteni kekoon, ja ommella perheen pienimmälle joululahjaksi 92-senttisen joustofroteemekon Aurorasta. Söpö tuli! Tämä on samalla kaavalla kuin joulumekko, mutta skaalattuna koon pienemmäksi.


Eilen vietin sitten koko päivän ompelukoneen ääressä ja pistin surautellen viisi paria housuja meidän kilometrikintulle. Kaikki 92-senttiset housut alkavat olla niin lyhyet, että nilkat ja pylly vilkkuu. Ei muuta kuin Saimit kehiin 98-senttisenä ja leikaten. Pinkit ovat velouria, oliivinvihreä Royal-tuotteen joustocollegea, lime ja turkoosi ovat KVK:n joustocollaria. Aika kaposiahan nämä olivat, mutta hyvin istuvat!


Nyt pitäisi sitten tehdä sama temppu paitojen kanssa, Noshin keltaisista skoottereista on jo yksi tunika leikattu, mutta se pitää ommella kokoon ja katsoa, sopiiko kaava. Sitten vasta sarjatyöhön.

Oli muuten aika mielenkiintoista valita kankaita housu- ja paitaprojektia varten. Puoliakaan kuoseista ei edes muista, ja oli kuin kaupan hyllyltä olisi valinnut että "tuo, tuo, tuo ja tuo". Hupsista. Asiaahan ei yhtään auta se, että minulle on tulossa tällä hetkellä kolmesta paikasta kankaita. Noh, kerrankos sitä :)

Neulottukin on, sain kaverin pojalle tehtyä säärystimet ja villasukat, vielä parit pitäisi tikutella. Toiselle kaverille on varvassukat työn alla, molemmat sukat ovat varpaiden kohdalla, joten kohta pitäisi niistäkin saada kuvaa.

***

Vuosi 2013 on ollut mielenkiintoinen, ilontäyteinen, raskas, musertavalla surulla ja toisaalta mitä suurimmalla onnella varustettu vuosi. Perheestä on tullut elämäni keskiö, ja se on korostunut tänä vuonna. Suunnitelmia oli, mutta kaikki meni uusiksi. On pelätty pahinta, toivottu parasta, ja saatu sekä ne pahimmat että parhaimmat uutiset. Uusi vuosi tuo toivon mukaan tullessaan sen puuttuvan palan, paljon ompelemista, uusia haasteita ja ihanan jännittävän tylsää perhe-elämää. Minun pitäisi pikkuhiljaa valmistua opettajaksikin, ja kevät ainakin tuo tullessaan tuskaisia hetkiä gradun kanssa sekä viime hetken puserrusta parin viimeisen kurssin kanssa. Syksylle on suunnitelmia, mutta elämä on opettanut, että kannattaa elää hetkessä ja murehtia töitä, koulua ja elämää ylipäätään sitten kun on sen aika. Nyt aion nauttia vuoden vaihtumisesta mieheni ja pienen tyttömme kanssa, syödä hyvin, katsoa hyvän elokuvan ja neuloa samalla varpaita ystäväni sukkiin.

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille tästä vuodesta! :)




lauantai 30. marraskuuta 2013

Joululahjaksi lämpöä

One fine winter's day when Piglet was brushing away the snow in front of his house, he happened to look up, and there was Winnie-the-Pooh. Pooh was walking round and round in a circle, thinking of something else, and when Piglet called to him, he just went on walking. 


"Hallo!" said Piglet, "what are you doing?" 
"Hunting," said Pooh. 
"Hunting what?" 
"Tracking something," said Winnie-the-Pooh very mysteriously. 
"Tracking what?" said Piglet, coming closer 
"That's just what I ask myself. I ask myself, What?"


Pääsin vihdoin viimein osallistumaan fb-ompeluryhmämme ompeluseuroille, ja siellä aiheena olivat joululahjat. Seurat alkaisivat viideltä, ja aamusta piti keksiä, mitä siellä tekisinkään. Minulta löytyi ihanaa ikasyrin harmaata sydänvelouria, ja päätin tehdä tytölle sen kaikkien rakastaman jumpsuitin. Vanha jumppari on tehty koossa 86 ja se jäi pieneksi jo aikaisin viime keväänä. Likka käyttää nyt 98-senttisiä vaatteita, joten piirtelin Ottobren 4/2012 -numerosta kaavat kokoon 104. Hurjaa, miten nopeasti tuo lapsi kasvaa!

Jottei olisi ihan perushöttöä, aloin miettiä, mitä applikoisin. Ennen applikoin paljonkin, mutta nyt se jotenkin on jäänyt. Kaipa sitä on tullut ommeltua niin runsaskuosisia vaatteita, ettei sinne ole saanut ahdettua enää mitään lisää. Aluksi iski kauhea ongelma, että mitä sitä applikoisi. Hain inspiraatiota blogeista, googlailin eri hakusanoilla ja sitten vasta aloin miettiä, mikä on Tiitun mielestä nyt pop ja hip. No, Nalle Puh tietysti. Halusin ihmettelevän Puhin, mutta löysin vain hunajaa syöviä tai kavereita halailevia Puheja. Sitten osuin originelliin Puhiin, A. A. Milnen omaan.

Kaavaa muokkasin sen verran, että poistin hupun, koska se jää vain ruttuun haalarin alle, eikä sitä nyt varsinaisesti tarvitse. Laitoin kaaritaskut, jotka ovat aika pienet, koska alunperin meinasin tehdä vetoketjun suoraan, mutta taskuaukkojen leikkaamisen jälkeen leikkasin vetoketjuhalkion sittenkin vinoon. No, siksaks vaan niin kyllä ne taskutkin siihen mahtui. Tuleepahan vähemmän hiekkaa, kiviä ja käpyjä kannettua sisään. Vetoketjuhalkio ja pääntie on kantattu peittarilla, enkä tehnyt erikseen saumaa lahkeeseen vaan laitoin kantit vähän pällekäin ja tikkasin alta kiinni halkion pohjaan.



Nalle Puh oli oman lapsuuteni suosikki. Vaarini, joka ei muuten kuulunut elämäämme, osti minulle kuolemaansa saakka Nalle Puhin vuosikerran. Lehdet olivat rakkaita, niiden avulla opin lukemaan ja opetin pikkusiskonikin. Halusin säästää lehdet lapsilleni, mutta ne olivat näemmä liian luetun näköisiä, että nuorin siskoni heitti ne vintiltä siivousinnoissaan roskiin. Saatoin hetken kiehua, mutta materiaahan se vain. Muistot säilyvät.

Nykyajan Puhit eivät ole läheskään yhtä laadukkaita kuin ne vanhemmat uudet Puhit. Milnemäisyys on pitkälti kadonnut. Omille lapsilleni ajattelin ostaa ihan alkuperäisen kuvitetun version. Niitä elämänviisauksia voi sitten pohtia yhdessä.

Lempihahmoni Puolen hehtaarin metsän asukkaista oli jonkin aikaa Nasu, mutta sitten huomasin, miten pahasti Ihaata suorastaan dissattiin. Ihaa joutui aina kantamaan tavarat eväsretkelle, etsimään kadonnutta häntäänsä ja oli muutenkin niin melankolinen, että ihan pahaa teki. Kun ostin Tiitulle tuliaisia laivalta, valitsin nimenomaan Ihaa-pehmolelun kaikkien muiden sijaan. Ihaa on päiväkodissa unileluna, tärkeänä sellaisena.

Mikä on sinun lempihahmosi, ja miksi?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Valokuvattavana

Useimmiten syksyllä on se aika, jolloin kotiin tulee lapsen mukana lappu, joka pistää ainakin perheen vaatehuoltajan pasmat sekaisin. Valokuvaus. Luulin, ettei kouluvalokuvauksia tarvi panikoida vielä pitkiin aikoihin, mutta käyhän se kuvaaja päiväkodissakin. No, ei muuta kuin suristamaan jotain kivaa ja ihanaa tytön päälle. Joku uusi ihana kangas, joska ei ole vielä valmista vaatetta. Pääntielle jotain jujua, jottei ole liian tylsä. Mätsäävät housut, vaikkei ne siinä yksilökuvassa näykään, mutta jos lahje vilahtaa ryhmäkuvassa, niin on sitten samaa sarjaa.

Minkä kokoinen kannattaa tehdä? Tyttö käyttää 92-98 -senttisiä, mutta osa ysikakkoset ovat jo vähän kireitä, mutta tuleeko ysikasista teltta? Voi apua. Niin ja, Ottobren kaavat ovat reiluja... paitsi että meidän tyttö on vähän robustimpi, joten pitäisikö sittenkin valita isomman koon mukaan? Äh. No, piirretään. Eikä, liian lyhyt mekoksi. Pidennetään reippaasti, ettei pylly vilku. Leggareiden lahkeet näyttävät ihan megapitkiltä, mutta kangas on niin ohutta, että ne varmaan menevät rytyssä ihan kivasti.

Ommellessa vaihdan neulat uusiin, ettei trikooseen tule reikiä. Hengittelen syvään peitetikkikoneen kanssa ja toivon, että se on tänään yhteistyökykyinen. Ensimmäinen yritys kantata pisarhalkio menee surullisesti pieleen, koska langanohjaintanko oli säilytystilassa eli alhaalla. Huoh. Puretaan, ja uusi yritys. Saan halkion kantattua, mutta sitten joku kaipasi äidin huomiota, ja ompelus jäi.

Seuraavana päivänä olinkin töissä. Sitten koulussa. Sitten pääsin taas jatkamaan, ja kaikki menee vähän liian hyvin. Paita on koossa alta aikayksikön, kapeat raidat kohdistuvat juuri sopivasti ja housutkin saavat lahjepäärmeensä ja kuminauhansa ennätysajassa. Muistin laittaa Lauriida-merkit ja kokomerkit paikoilleen. Silitys vain, niin ai että, täydellistä! Nyt on tyttö valmiina kuvattavaksi.

Ja sitten tuli vesirokko.

Mitä tästä opimme? En oikeastaan itsekään tiedä. Paitsi ettei valokuvausta kannata ihan kamalasti stressata. Jos lapsi ei saa kuvauspäivään mennessä vesirokkoa, naamassa on vähintääkin Batmanin Jokeri -tasoa oleva arpi tai silmä mustana tai tukka kotiparturin jäljiltä lapsen löydettyä äidin kangassakset. Hyvä puoli on, ettei meidän tarvitse ainakaan arpoa, että onko Tiitu sairastanut vesirokon vai ei.

Viralliset kuvat eivät ole vielä saapuneet, mutta voinen näyttää jotain kuvia samalta päivältä. Yritin kuvauttaa miehelläni uutta mekkoani jonka tein ompeluryhmäni 1-vuotispippaloihin, mutta linssilude oli päässyt kuvattavana olemisen makuun. Tässä nyt poikkeuksellisesti naamat näkyvissä, ilmeet kun ovat puoli kuvaa.

(Kankaana muuten Ikasyrin ihana Kaverit-jersey, Triteksin mustavalkoraita ja omassa mekossa saman firman bambulycra. Nam!)







sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Maa on martaana

Blogissani tapahtuu nyt muutos, niin kuin joka syksynä, keväänä, inspiraatiohetkenä tai muuta vastaavana. Tajusin, että puhun ihan liian vähän. Oikeassa elämässä puhun tosi paljon. Koko ajan. Itse asiassa, on aika harvinaista, että olisin ihan hiljaa. Harmittavan usein motkotan ja murisen, ettei tiskejä ole laitettu tai että jääkaappi on tyhjä. Onneksi muistan myös kehua ja kiittää, ja osaan myös kuunnella, vaikka se hurjalta kuullostaakin. Summa summarum, aion tästä lähtien käsityökuvien ohella myös kirjoittaa. Itse ainakin nautin hyvinkirjoitetusta tekstistä käsityökuvien rinnalla, ja toivonkin, että tekstini saavat jonkun hymyilemään tai itkemään, ajattelemaan tai edes hyvälle tuulelle. Pakko ei ole lukea, saa skrollata suoraan kuviinkin. Tästä se lähtee.

***

Marraskuu on kuoleman kuukausi. Silloin enää mikään ei kasva, maa on kylmä ja kuollut. Marraskuussa satanut lumi ei perimätiedon mukaan pysyn maassa. Toisaalta taas marraskuussa kaadettu puu kestää kuulemma paremmin lahoamista vastaan, ja vahvimmat kalaverkot kudottiin nimenomaan marraskuussa. Onhan näitä.

Minulle tällä kuulla on sekä kuoleman että elämän merkitys. Pyhäinpäivänä monet sytyttivät kynttilöitä kuolleiden läheistensä muistolle. Minäkin halusin, mutten sitten kuitenkaan. Eivät rakkaani tämän maailman valoa tarvitse. Sytytin heille kynttilän sydämessäni ajattelemalla heitä.

Yksi noista sydämeni kynttilöistä paloi pienelle ihmiselle, josta olisi tämän kuun puolivälin paikkeilla tullut ihan oikeasti meidän perheen täysivaltainen jäsen. Tuolle pienelle ihmiselle olisin halunnut ommella vaatteita, neuloa sukkia ja pipoja kylmää talvea vastaan, valvoa öitä ja mustat renkaat silmien alla, tukka sotkussa ja silmät sirrissä kuiskata, kuinka onnellinen olen. Sitkeä sissimme taisteli verraten pitkään, mutta ei jaksanut loppuun asti, puoliväliä pidemmälle. Se, mikä tapahtuu vain muille, tapahtuikin meille. Pikkusisko oli kai Jumalalle liian rakas, ettei Hän raaskinut pientä antaa tänne kylmään.

Elämää kuitenkin on. Sitä on kaikkialla ympärillä, eikä vähiten rakkaan esikoisemme sisällä. Välillä elämää on enemmän, kuin äidin hermot jaksavat, sitä suorastaan pulppuaa ja roiskuu yli. Toisaalta, se vilpitön lapsen ilo ja onni ovat se, jonka avulla niistä surullisista, pimeistä hetkistä pääsee yli. Pieni tyttömme kasvaa semmoista vauhtia, ettei tämä äiti pysy enää perässä, kaikki vaatteet järjestäen liian pieniä. Mutta se aika! Koulunpenkille paluu, gradu, työt, kaikki vie aikaa ompelulta. Kuin myös se jokasyksyinen neulominen.

Välillä sitä miettii, miksi ihmeessä sitä valitsee puikot ompelukoneen sijaan. Tunnissa ehtii piirtää kaavat, leikellä kankaat ja, jos suurempia vastoinkäymisiä ei käy, niin vaatteen saa surautettua valmiiksikin. Parhaassa tapauksessa ompelen puolta tuntia ennen töihinlähtöä jotain uutta päälle, kun kaikki kivat paidat ovat pyykissä. Puikoilla taas... No, tunnissa saa isoilla puikoilla ja paksuilla langalla jotain pientä tehtyä. Minä olen mieltynyt ohuisiin lankoihin ja pikkuruisiin puikkoihin. Oma valita, voisi sanoa, mutta... Niin.

Siksi täällä blogissakin on niin hiljaista. Kun tikuttaa 2,25-millisillä puikoilla pitkävartisia sukkia pitsillä ja palmikolla höystettynä, siinä menee tunti tai toinenkin, ennen kuin on mitään valmiina. Lisäksi kärsivällisyyteni on kärpäsen kokoluokkaa, ja minulla pitää olla monta (siis oikeasti monta, puhutaan 15-20:stä) työtä kesken, jotta voin aina vaihtaa kun kyllästyttää. Ei ihme, ettei tule valmista. On minulla yksi ristipistotyökin, jota nyhrään kun kaipaan jotain aivoja todella tyhjentävää.

No, on minulla kai jotain näytettävääkin. Tämmöisiä pieniä, "Apua, lapsellani ei ole *lisää tähän välttämätön talvivaruste*" -tyyppisiä.



Hjertegarnin Palino-langasta syntyi 3,5-millin puikoilla ihana peruspipo. Merinovilla ei kutita, ja tämä valmistui tosi nopeasti. Tiitu halusi pitää sitä sisälläkin, ja vaikka ulkona oli valmistumishetkellä usein vielä 15 astetta lämmintä, niin pipohan oli ja pysyi päässä. Hyvä kun kelpaa.


Sukistakin on kova pula. Suutarin lapsella ja niin edelleen... Nappasin Regian ihanaa World Ball -lankaa ja tikuttelin 2,25-millin puikoilla pertsa perussukat. Hyvät tuli. Kerrankin olin välittämättä raitojen kohdistuksista, joista yleensä olen käsittämättömän tiukkapipoinen. Tyttö ei ainakaan valittanut.


Ja koska kypäräpipo ei kelvannut, kun äiti kerran neuloi niin kivan merinovillapipon, niin piti sitten tehdä kaulaa suojaamaan kaulurikin. Tähän löysin vaaleanpunaista, harmaata ja vaaleanvihreää Dropsin Baby Merinoa, hyvin riitti. Kaarroke on tehty alhaalta ylös kaventaen kuin raglanpaidassa. On lämmin eikä kutita, eikä ole väliä, miten päin puetaan, kun kaikki kuusi kiilaa ovat samanlaiset.

Semmoista täällä. Sain minä tuossa ommeltua itsellenikin ihanaakin ihanamman hupparin Royal-tuotteen pehmeästä harjatusta collegesta, ihan itse piirretyllä kaavalla vieläpä. Kaava on omia mittoja, vanhoja hyviä vaatteita ja erinäisiä kaavanpiirtokirjoja hyväksikäyttäen luotu sopimaan minun poikkeuksellisen pitkälle varrelleni ja apinamaisen pitkille käsilleni. Helma peittää pyllyn ja lämmittää etenkin pyöräillessä sitä surullisen kuuluisaa vararengasta, joka usein pilkottaa pyöräillessä housujen ja takinhelman välistä. Huppu on niin iso, että sinne voi tarvittaessa hautautua piiloon kokonaan. Kaaritaskutkin tein, ne jotenkin sopivat tähän vaikutelmaan. Vaivauduin jopa kaavoittamaan alavaran, jotta sain vetskarin nätisti piiloon ja nurjankin puolen nätiksi, jos vaikka pitää takkia auki. Empiiristen testauksien perusteella takki sopii myös 2,5-vuotiaan peitoksi, teltaksi, leikkialustaksi ja tablettitietokoneen tueksi Puuha-Peteä katsoessa. Kaksisuuntaista vetoketjua on myös hauska avata milloin mistäkin päästä. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ompelus, vaikka sen toteuttamiseen siitä "Mä tarvin uuden pehmeän ison hupparin just nyt" -tarpeesta menikin kuukauden päivät siihen, että viimeinen sauma oli ommeltu.

Ja koska touhuneitimme ei vielä malta keskittyä äidin kuvaamiseen, niin saadaan näinkin hieno omaotos. Paljonpa näkyy. Lattialla huppari ei pääse ollenkaan oikeuksiinsa. Ihana, kerrassaan, vaikka itse sanonkin. Nyt saa kylmät tulla!



maanantai 23. syyskuuta 2013

Onkohan jo tarpeeksi marinoitunut...?

Nimittäin tämä Noshin Candy Apple -velour. Aikaa sitten ostettu ja kuukausia marinoitunut kangas pääsi viimein saksittavaksi, ja eihän sitä kauaa surruuteltu kun oli hupparitunika valmis. Ihana!

Otin jonkun Ottobren perushupparin kaavan, levensin ja pidensin sitä hitusen, ja kaava oli valmis. 98-senttinen tämä kai lähimmiten on. Löysin varastoista pitsivetoketjunkin, ja se kyllä sopii tähän kuin nenä naamaan! Halusin tuoda ruskeaa myös muualle, joten tikkasin valepeitetikit ruskealla. Vetoketju aukeaa "oikeasti" vain tunikan puoliväliin, siitä alaspäin ke-sauma on ommeltu kiinni, jottei Tiitu pääse ihan napaansa esittelemään :D Huppu oli kova juttu, joten "hyvä äiti!" -kommentti saatiin :)



lauantai 21. syyskuuta 2013

Lapselle tehtyä sekä sisustusta

Nyt on sitten kuvattua ainakin suurin osa lastenvaatteista, jotka olen surautellut kesän ja alkusyksyn aikana. Suutarin lapsella ei ole kenkiä -syndrooma tuntuu vaivaavan, laps'paha ei saanut 92-senttisiä kuin muutaman hassun, kun nyt pitäisi jo siirtyä 98-senttisiin! Eilen ompelin kaverin pojalle ja Tiitulle 98-senttisiä, ja olikin tasan kaksi kokomerkkiä jäljellä. Saattoi siis lähteä tilaus Royal-tuotteelle, josta merkkien lisäksi tulee myös muutamaa kangasta. Ostin muunmuassa kaksi metriä harjattua mustaa collegea, siitä olisi tarkoitus tehdä se täydellinen huppari, joka on tarpeeksi pitkä mun selälle ja käsille, huppu on sopivan kokoinen ja väljyys just eikä melkeen. Kaupastahan näitä ei löydy, luonnollisesti. Nyt tuntuu muutenkin olevan lyhyt ja leveä muodissa, ja se ei sovi mun malliselle sitten yhtään. Edes "tavalliset" hupparit eivät käy, koska ne on tehty tän standardi-165-senttisen vartalon mitoille, joten napa vilkkuu ja ranteita palelee :) Mutta, nähtäväksi jää, millainen omasta versiostani tulee! Tässä kuitenkin kuvapläjäystä lastenvaatteista, ja lopussa sitten pari sisustusjuttuakin.

***
Lapselle samaa siksakkia kuin äiskälle, kesämekoista olikin pulaa. Yläosa jostain topista, alaosa vain suorakaide joka on rypytetty. Helmaan virkkasin keltaisen kukan, joka ekassa pesussa muuttui limenvihreäksi :D


Mekolle kaveriksi neuloin päästäni boleron. Pitsimalli on taas niistä Interlocking Leaves -sukista, ja lankana Lankamaailmasta ostettu Essentials Cotton. 50g keriä meni kaksi, ja 3,5 millin puikoilla tikuttelin. Huomaa, että mututuntumalla on menty, sillä ylin nappi on hitusen liian ylhäällä että sitä saisi kiinni boleron ollessa päällä :D


 

Ihanalle ystävälleni M:lle syntyi heinäkuun lopussa esikoispoika, ja pitihän mun jotain tikutella! Marks&Kattensin Alpaca Silkistä syntyi 2,25 millin puikoilla kypärämyssy ohjeella Norwegian Sweet Baby Cap sekä hyvin jalassa pysyvät sukat Junasukkien ohjeella. Yksi ainut 50g kerä riitti, ja jäi vielä ylikin :)


Samaiselle poitsulle syntyi kaksi jumpsuit-haalaria Ottobren 4/2012 ohjeella. Kankaana on molemmissa Muruneulos, lintukuosinen on 56-senttinen ja merikuosinen on kokoa 62 cm.



Tiitu tarvitsi päiväkotiin talvea vasten töppöset, ja huovutin nämä Lankamaailman HjerteGarn Lima -langasta. Tuli just eikä melkeen sopivat! Pohjassa on Regian tarrasukkatököttiä, jotteivät tossut ole liukkaat.


Perusleggareitakin surautin, tässä Ottobren jollain perusleggarikaavalla tehdyt pitkät ja caprimalliset leggarit koossa 92 cm. Kankaat Triteksiltä.



Kaverini K:n poika täytti 5 vuotta, ja armottomalle Angry Birds -fanille piti ommella punaisia lintuja. Halusin vähän vähemmän hyperaktiivisen linnun, joten applikoin sen nukkumaan. Kankaat Triteksiltä, kaavoina Ottobren perusraglanpaita ja perushousut, lehden numeroa en tähän hätään muista. Nää on tehty koossa 122/128 cm


Tulin ostaneeksi Eurokankaasta niin herkkua ripstop-kangasta, että siitä piti saada Tiitulle takki. Sain hitusen pelata kaavatetristä, että sain metrin riittämään takkiin, jonka menekiksi oli annettu 160 cm, mutta hyvin riitti :) Koska mä oon hyvä aloittamaan, mutta huono saamaan töitä loppuun, leikkasin varuiksi 104-senttisen takin. Ja onneksi niin. sillä tää on just nyt aikalailla sopiva, kiristysnauha vyötäröllä pidentää käyttöikää, ja ajattelin ommella sitten resorit hihansuihin kun alkaa ranteet vilkkua. Tästä tuli ihana! Kaavana mulla on Ottobre 4/2013 21. Autumn Windstopper. Vuorina tässä on ihan fleece, joka sattui olemaan suuri samaa turkoosia kuin ripstopissa! Helmaan tikkasin vielä heijastimet. Vähän on kankea takki, mutta kaippa se siitä käytössä pehmenee :)




Meidän vauva täytti kesäkuussa 2 vuotta, ja pitihän sitä olla hieno juhlamekko! EK:sta löytyi valkoista pellavaa ja joustavaa turkoosia pitsiä. Malli on Mekkotehtaan Katariina, piirsin välikoon 86/92 cm. Kaikki kappaleet on leikattu ensin molemmista kankaista, saumuroitu yhteen ja sitten koottu ompelukoneella :) Ihana tuli.

 

Tuoreimpia ovat nämä kaksi ompelusta. Eilen surautin Triteksin lastevaatekankaista bongatuista herkuista kaverini K:n nuoremmalle pojalle Ottobren More Gray -kaavalla 98-senttisen paidan. Tiitu on kovasti piipaa-autojen perään, ja meinasi omia paidan. :)


Onneksi eläinkuosikin kelpasi, tämä tunika on piirretty More Gray:n pohjalta. Kyllä tyttö tykkäsi bongailla eläimiä eikä olisi millään malttanut riisua tunikaa päältään :)


Ja oli täällä yksi aikuisten juttukin, joka jäi eilisestä postauksesta. Serkkutyttö täytti kesällä pyöreitä, ja toinen serkku tilasi multa pitkän kylpytakin. Pitkien mutkien kautta saatiin kuin saatiinkin mieluinen takki aikaiseksi, kaava oli jossain tosi vanhassa Suuri Käsityölehdessä, mutta muokkasin sitä aika roimasti.


***

Sitten sisustukseen!

Olohuone kaipasi piristystä, joten ei kun Triteksille. Siellä bongasin ihanan turkoosin kuteen, jota ostinkin samantien 8 kartiota, eli varmaan 4-5 kiloa. Tähän mattoon meni muistaakseni 6 kartiota, ja mallina on Kauhavan kangasaitan Asteri-matto. 8-millin koukulla tuli mukavan tiheää jälkeä.


Kartioita jäi kaksi, joten niistä sai virkattua tämmöisen keskeneräisten neuleiden korin. Tein niin paljon kuin kudetta riitti, ja sainkin kivasti käännettyä korin reunaa jämäköittämään. Tässäkin koukkuna oli 8-millinen, ja malli on "kuhan virkkasin".


Meille tuli Lankamaailmaan Kauhavan kangasaitan Esteri-kudetta, joka on siis 100% polyesteria. Ostin 1,3kg kartion ja virkkasin kasin koukulla Kauhavan kangasaitan Aura-mattoa niin paljon kuin kudetta riitti. Päättelykerroksen jälkeen mulla oli 20 senttiä kudetta jäljellä :D Tästä tuli hyvä kylppärin matto, sillä vaikka se nyt kastuukin (kuten kuvassa), se ei ala haista eikä ime sitä vettä ihan yhtä tolkuttomasti kuin puuvilla. Kiva tuli, halkaisijaltaan 77-senttinen matto on juuri passeli meidän pikkukylppäriin.


Kesällä ompelin aika monet verhot: äidille 2 x 6-metriset kapat eteiseen sekä valoverhon sisäeteiseen, langolle keittiönverhot... Mutta myös omaan makkariin saatiin viimein kunnon verhot! Johan sitä puoli vuotta tuli katseltua niitä kamalia, liian lyhyitä tekokuituvaloverhoja jotka eivät valkoisesta seinästä erottuneet saati että olisivat peittänet. Eurokankaassa oli kesällä verhokangasalet, ja tämä ihan silkkijäljitelmä maksoi niinkin paljon kuin 5€/metri. Ostin sitten saman tien 2 x 2,5 m verhoihin ja puoli metriä vielä sisustustyynyyn sängylle. Kyllä on kivat! Eikä erota, ettei ole silkkiä jos en kerro ;)


***

Nyt on urakka saatu päätökseen, ja suurin piirtein kaikki kesän aikana syntyneet tuotokset on nyt blogattu. Kankaita on kertynyt kummasti isot, isot kasat ja nyt niitä pitäisi alkaa tuhota (jotta voi ostaa vähän lisää). Talvea vasten on tarkoitus tehdä ainakin muutamat paksummat housut, tunikoita, toppeja pitkähihaisten alle, sekä tietysti neuloa kaikkea kivaa. Joulukin lähestyy, ja neulomukset ovat jo kovassa vauhdissa.

Kommentointi on suotavaa, ellei jopa pakollista! ;) Kommenteista tulee aina hyvä mieli, ei sitä romaania tarvi kirjoittaa vaan pienikin sana riittää :)

Kiitos lukijoille kärsivällisyydestä, nyt taas päivittelen vähän useammin! :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

Itselle ommeltua ja neulottua

Sain viimein aikaiseksi kuvata kaikki (tai no, ainakin suurimman osan, kai?) itselle ommelluista ja neulotuista vaatteista. Paljolti oon piirtänyt kaavat itse jo olemassa olevista vaatteista, ja hyvää jälkeä on tullut :) Mitä nyt helmoja ja lahkeita on vähän pidennetty.

***

Palasin reilut pari viikkoa sitten kuluttamaan yliopiston penkkejä (viimeistä vuotta, ehkäpä?) ja pitihän kalenterille saada uudet kannet. Ne syntyivät mututuntumalla farkusta, kukallisesta puuvillasta ja puuvillapitsistä. Kivat tuli! Sisällä on taskut kalenterin kansilehdille, ja ne ovat kukkapuuvillaa.


Kauppojen ostopaidat ovat järjestäen liian lyhyitä mun 180-senttiselle varrelleni. Piirtelin sitten Gina Tricot'n topista kaavat ja pidensin kymmenisen senttiä. Lopputuloksena tämä harmaa toppi, kangas siihen löytyi Triteksiltä. Samaan syssyyn piirsin Kappahlin ihanista kuminauhavyötäröisistä farkuista kaavat ja ompelin nämä mustat housut, jotka on tehty Eurokankaan työvaatetustoimikkaasta, farkun tapaista kestävää stretch-kangasta siis. Halusin näihin housuihin jonkin jipon, joten laitoin Project Runway -tyyppisen "pyllyvetskarin". Tikkasin saumat peittarin kahdella neulalla ja takataskuja on vain yksi. Kaulassa oleva huivi on neulottu Lankamaailmasta ostetusta Manos del Uruguayn Manos Lace -langasta, jota kului yksi 50 gramman vyyhti 3,5 mm puikoilla. Lanka on ihanaa, siinä on 70% babyalpakkaa, 25% silkkiä ja 5% kashmiria. Mallin nimi on Jayne, ja se löytyy mm. ravelrysta sekä Suuri Käsityölehdestä 10/2011. Ohjeessa käytettiin kaksi vyyhtiä, mutta musta yksikin riitti hyvin.



Tässä on taas Kappahlin housuista kaavoitetut farkut, kangas on ostettu Abakhanista Virosta. Kangas oli pesemättömänä ihan kivaa, mutta tuli koneesta tosi ryttyisenä ja kankeana. Ehkä ahkera käyttö pehmittää näitä. Päällä oleva palmikkoneule on neulottu Gjestalin Bris-langasta, joka on 50% villaa ja 50% soijaa, ihanan pehmeää! Mulla oli 5-6 mm puikot ja 10 kerää (500g) jotka riitti just ja just. Malli on oma, aloitin hihansuusta, levensin sivusaumaan luomalla silmukoita niin paljon että kainalo-helma -mitta oli sopiva. Jottei olisi liian tylsää neuloa, lisäsin vyötärön korkeudelle kelttiläisen palmikon.




Kesän parhaat housut olivat Suuri Käsityölehden 1/2012 joogahousut, jotka on toteutettu Triteksin trikoosta ja samanvärisestä resorista. Aivan mahtavat housut! Mä tosin madalsin vyötäröresoria vähän, mutta muuten ei tarvinut tehdä muutoksia. Nää on tehty koossa 38. Kaulassa oleva huivi on neulottu Lankamaailmasta ostetusta Manoksen Silk Blend Finosta, jossa on 70% merinovillaa ja 30% silkkiä. Tikuttelin tämän 4 millin puikoilla, ja otin mallineuleen ravelrysta löytyvästä Haldjas-ohjeesta.


Tässä vielä toiset joogahousut, mutta toteutettuna ohuesta mustasta collegesta, jälleen Triteksiltä.




Triteksin kestosuosikki, siksak-raita, muotoutui kaavakokeilulla hihattomaksi mekoksi. Tein rypytyksen rinnan alle ihan kuminauhalla. Leggingsit on piirretty Gina Tricot'n leggareista ja toteutettu Triteksiltä ostetusta saksalaisesta lasten polka-dotista, jossa on lycraa sen verran että hyvin joustaa.


Triteksin syksyn uutuuksissa oli myös kivaa raitakangasta, josta piti tulla Ottobre Womanin 5/2012 Patchwork pidennettynä tunikaksi. No, sehän oli niin tolkuttoman lyhyt, että piirsin lisää pituutta varmaan puoli metriä :D enkä sitten tullut ottaneeksi huomioon, että oho, ei mun lantio ookaan saman kokoinen ku vyötärö. Tuli vähän kireä. No, ei muutaku sakset kouraan, rääppeistä kiilat ja ihan tarkoituksella tehty efekti on valmis. Jalassa on taas yhdet Gina Tricot -kopiot, tosin nää leggarit kaipais vähän tömäkämmän kuminauhan vyötärölle. Niin ihanaa kuin Royal-tuotteen pehmeä kumppari onkin, niin se ei meinaa jaksaa pitää näitä housuja ylhäällä :)



Neuloin itselleni myös (jälleen uuden) pipon Lankamaailmasta ostetusta aivan taivaallisen pehmeästä Vikingin Eco Alpaca -langasta. On muuten lämmin! Puikkoina mulla oli 5,5-milliset, ja mallina bulky-langalle sovellettu Water Bomb Slouch Hat, joka siis löytyy ravelrysta.


Siskoillekin tuli neulottua. Tikuttelin perussukat sekä M:lle (pinkit) että S:lle (mustat), varteen koristeeksi Interlocking leaves -ohjeen (knitty.com) pitsi. Pinkit neuloin 2,5mm puikoilla Austermannin Step -langasta, mutta jälki tuntui hitusen löyhältä, joten vaihdoin Novitan Ticoticoon sitten 2,25 mm puikot. Kivat tuli.


***

Seuraavassa postauksessa sitten lastenvaatteita :)