tiistai 23. syyskuuta 2014

Miten Jemma-mekot syntyivät ja muita Verso-tarinoita

Verson puodin herkkuja kytättiin pitkän aikaa. Kännykkään laitettiin muistutus, pankkitunnarit otettiin esille ja sitten istuttiin Verson sivuilla ja painettiin äfviitosta koko ajan. Kellon lyödessä tasan armoton klik-klik-naps-naps, äkkiä osoitetiedot kun en ollutkaan luonut tiliä etukäteen, äkkiä maksamaan, äkkiä äkkiä äkkiä napunapunapu!

Sitä sykkeennousua ja adrenaliinin määrää. Mutta mä sain ne! Jeeeeeesss!

Verson puodille lähti tilaus ihan vaan äidin vaatteisiin. Itse asiassa kahdesti. Tai jos ennakkotilaus lasketaan, niin kolmessa erässähän ne tulevat.. Ekan erän kankaat saapuivat ja visiot piti saada toteutettua kerralla!


Jemma iski jo edellisellä kierroksella, mutta eihän sitä mistään saanut enää kun se kerran loppui. Jemma teki onneksi come backin joustocollegena, ja sitä napsui sekä keltaisena että punaisena (ja mustanakin ennakkotilasin, köh köh). No, ei muuta kuin imetyspaitaa tekemään, keltaisesta aloitetaan...!

Paitsi ettei sittenkään. Aluksi pitää olla The Kaava. Oli mulla joku, mutta halusin vähän kehittää sitä eteenpäin. Poikkiluukku jooooo, helmaa pussille, kaaritaskut, kokoakin piti pienentää kun olen onnekkaasti vähän laihtunut. Jemma ehti tulla pesukoneesta ja kuivausrummustakin, olin jo sakset kädessä kunnes tajusin...

Entä jos siitä ei tulekaan hyvä? Entä jos mokaan? Jos se on liian pieni, tai ei istu? Apua!

Ravaan vauhdilla kangaskaapille ja nappaan ensimmäisen kankaan jota on a) tarpeeksi paljon ja b) jonka raaskin silputa koekappaleeksi. Metrin verran Metsolan pilkkujoustista riitti juuri ja juuri, hihat jäivät lyhyiksi mutta ei se mitään. Huh. Ja apua, tulipa siitä pallohelmasta... tosi pallo! Muuten kyllä istui ihan kivasti. Jes. Eli kavennetaan helmaa vaan sitten Jemmaan! Ja, koska onhan ihminen sosiaalinen eläin, äkkiä ottamaan kuva peilin kautta ompeluryhmään ja kysytään mielipidettä mitä tehdään. Jatketaan, jatketaan.


Nappaan keltaisen Jemman taas sitten esille. Sakset käteen. Asettelen kaavan nätisti kankaalle, muista kaventaa helmaa pikkuisen. Melkein, melkein jo leikkasin, kunnes aloin ajatella...

Eihän se joustofrotee laskeudu yhtään samalla lailla kuin joustocollege! Entä jos kavennan liikaa? Tai liian vähän? Ja joustokin on ihan erilaista... Punainen Jemma oli kerinnyt kuivua ja silittelin sitten sitä. Keltaisesta Jemmasta tykkään hintsusti enemmän kuin punaisesta, joten josko aloittaisin sitten vähemmän kivasta? Asettelin punaisen kankaan lattialle ja mallasin kaavoja. Sakset käteen ja...

Ei, hullu saa olla muttei tyhmä!

Äkkiä kangaskaapille. Jotain laskeutuvaa, oiskohan täällä mitään... Ei oo kuviollisissa, ei joustocollegeissa, mutta kah, yksivärisistä trikoista löytyi kiva tummanharmaa trikoo! Ohuempihan se on kuin joustocollege, mutta saa nyt kelvata.

Rouskrouskrousk ja surrurrurrrrrr. Poikkiluukkuun kuja ja kapea kumppari. Helmaan pussitus. Juuuuuu. Nyt näyttää kivalta. Äkkiä taas kuva peilin kautta, laitetaanko kumpari helmaan vai ei? Yleinen mielipide on, että ei, mutta laitan silti. (Huomaa jalassa olevat ikasyrin vinoraidasta tehdyt leggarit, nami!)

"Pidetäänkö näin..."

"...vaiko näin?"

"Laitan silti näin."

Nonni, kaava-asia kunnossa.

Mutta aloitetaan silti siitä punaisesta Jemmasta!

Punainen Jemma on lattialla. Samalla roikuin edelleen Facebookin paikallisompeluryhmässä. Kerroin innolla, miten Jemmoista tulee maailman ihanimmat imetysmekot! Paitsi että...

"Ethän sä voi siihen poikkiluukkua tehdä, kuvio menee pilalle".

Eiiiii! Ei tässä näin pitänyt käydä! Miksen muka voisi tehdä poikkiluukkua? HALUAN poikkiluukun! Pitää siinä pystyä imettämään, kun vauvakin on vielä noin pieni ja voisi olla jokseenkin ihmetystä herättävää siirtyä korvikkeeseen jotta äiti voisi käyttää luukutonta mekkoa...!

Voi apua.

No, sitten päätin, että punaisesta Jemmasta tulee luukuton versio tulevaisuutta ja vauvattomia reissuja varten. En enää jaksanut ainuttakaan koeversiota, joten otin Paratiisin puutarha ja ikasyrin sydänvelour -kotimekoista tutun kaavan, ja yhdistin imetysmekon ja rintalaskoksellisen kotimekon yhdeksi. Ompelin vielä yhdentoista jälkeen illalla, koska mekko oli vaan saatava edes melkein valmiiksi (toim. huom., en yleensä ompele yhdeksän jälkeen naapurisovun nimissä). Mekko näytti tosi kapoiselta ja pieneltä ja melkein itkin valmiiksi kun luulin tehneeni siitä ihan liian pienen. Vedän syvään henkeä ja laitan mekon päälle.

Voe taivas! Sehän mahtuu! Ja myös istuu!

Aijai. Tykkään. Siitä tuli kiva! Vaikkei olekaan luukkua. Huu! Hiharesorit ja helmatikkaus saisivat jäädä huomiselle, etten nyt tässä vaiheessa enää mokaa.

Huominen tuli, ja mekko valmistui. Nam. Ihana. Onnistui! Jipii!


(kylläpä mie näytän mukavan hoikkaselta tässä...! Tähän kuosiin on selkeästi hyvä jemmata jenkkakahvat)

Hehkuttelin onnistunutta tekelettä hetken aikaa. Sitten kaivan kännykästä kuvat leikkuuvaiheesta (koska en piirtänyt uutta kaavaa, vaikka olisi kannattanut, vaan leikkasin vähän sinnepäin ja otin kännykällä kuvan mittanauhan kanssa), 


ja otin keltaisen Jemman esiin. Uskallanko tehdä tähän poikkiluukun, kun se punainen näytti niin kivalta ilman luukkua? Jaksanko odottaa yli puoli vuotta, että saisin käyttää Jemmojani vaikka koko ajan?

En.

Mittasin kankaan, jos se vaikka on kutistunut kuivausrumm---

Eiiiiii, se on kutistunut kuivausrummussa 16 senttiä!!!

Punainen Jemma kutistui 7-8 senttiä narukuivauksessa, ja jäljelle jäänyt kangas riitti juuri ja juuri. Keltainen Jemma kutistui tuplaten. Voi ei. Voi ei voi ei. Eikö tämä nyt riitäkään?

Pelasin hetken kaavatetristä. Jos leikkaan tämän tästä, ja kavennan puoli senttiä tätä, ja leikkaan hihat noin... Se riittää sittenkin! Hui.

Pistin (kuvaannollisesti) silmät kiinni ja pistin saksien. Rousk rousk. Sitten äkkiä ompelemaan. Ompeluflow'kin kestää vain tietyn aikaa, ja tämä on tehtävä nyt, ennen kuin alkaa tulla tyhmiä virheitä! Surrur, sivusaumat enää... Oho, kaaritaskuissa on kaaret muttei taskuja! Työ irti saumurista, taskut paikalleen, peittarilla surrurrrr, takaisin saumurin alle ja sivusaumat kiinni. Apua. Hui.

Ja se on valmis. Ja siinä on luukku. Ja se ei ole ollenkaan paha! Sain jopa suunnilleen kohdistettua, vaikka kangasta ei ollut yhtään ylimääräistä. Hihoja unohdin kiihkoissani kaventaa, joten tästä tuli tämmöinen rento-jemma. Tykkään. Niin ja, puhuinko jotain pallohelmasta? Ei toteutunut, tää on parempi näin.

Nyt on kiva asu paikallisompeluryhmän kangaskirppiksellekin...! Paitsi ettei ole mitään alaosaa. Ah, onneksi on Pisaroita! Äkkiä joku kaava. Löytyi! Miehen veljet tulivat saunomaan ja paistoin vohveleita miettien vain, ehtisinkö ommella leggarit tänä iltana. Lankopojat laittoivat Scrabble-laudan valmiiksi ja kysyivät tulenko pelaamaan.

"Juu, ompelen vaan eka nää leggarit valmiiksi."

Rousk rousk, surrur, minkäsmittainensekuminauha, surrur, peittarilla viimeistelyt, jalkaan, mahtuu, hyvä.


En silti päässyt pelaamaan Scrabblea, kun hinnoittelin kirppiskankaita ja silittelin Jemmojani.

Seuraavana päivänä olinkin Verson puodin kävelevä mainos Jemma-mekossa, Pisara-leggareissa ja Paratiisin puutarha –kotimekossa. Kyllä tarkeni.


***


Oli oikein opettavaista tehdä koeversioita, kuunnella muiden ompelijoiden mielipiteitä ja huomata, että hyvästä kaavasta on mahdollista saada parempi. Ompeluunkin pätee seuraava:

Ei se määränpää, vaan matka!


Paapii-bodeja ja... huu!

Edellisen postauksen Noshien rinnalla ompelin akuuttiin body-tarpeeseen myös Paapiin raksuja ja Kukkapupuja. Näistä tuli aika söpöt! Mulla on ollut vaikeuksia käyttää poitsulla mitään vauvamaisia kuoseja, jotenkin tämä tapaus on niin äijä, että oksat pois! Kukkapuput pehmentävät mukavasti äijämäisyyttä, saa tuollainen vajaa kolmikuinen vielä olla vauva :)

Tulipas aseteltua raksubodyn kaula-aukko jotenkin vinkuralleen, kyllä se päällä ollessa onneksi asettuu ;) Jälleen Sausage dog 68 cm omalla haaralla.


Sama kaava tässäkin, mutta kukkapupuilla.


Kylmät alkoivat lähestyä uhkaavasti ja jotain lämmintä teki mieli tehdä ihan virkaten! Netin ihmeellisestä maailmasta löytyi vaikka mitä pipo-ohjeita, mutta pöllöpipo on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Ihan suoraan ohjetta en löytänyt, joten vähän soveltaen mentiin, mallia katsoin täältä. Lankana ihanaisen pehmeä Onion Tussah Silk Lankamaailmasta, silmät ja nokka Palino-merinovillaa. Koukku taisi olla nelonen. Siskolle on samanmoinen tulossa, mutta virkkailut katkesivat - niinpä niin - jonkinlaiseen jännetuppitulehdukseen. Mitä, eikö kylmiltään voikaan virkata pipoa yhdessä illassa ilman seuraamuksia?!


Villasukatkin tikuttelin, mutta oishan sitä voinut tehdä vähän enemmän kasvunvaraa. Nämä Uhoavan Gnun Supervauvan polvisukat -ohjeella tehdyt ovat meinaan just nyt sopivat, ilman alussukkaa vieläpä. No, ei kun uusia tulille. Lanka Viking Baby Ull ja tikut 2,25 mm.


Yövaipatkin uhkaavat jäädä pieneksi, joten pistin Siksaksis-blogissa löytyvät kaavat kokeiluun. Kuorivaippa koossa M on justiinsa passeli nykyisten isompien yövaippojen kanssa, ja tämän M-kokoisen sisätaskun kanssa saa kyllä käyttää L-kokoa. Oli muuten ekat vuotosuojalliset kuorivaipat mitä tein, ja hyvin onnistui! FOE-kanttinauha, Aplix-tarranauha, norsu-pul ja KAM-nepit jo lopettaneen Kotimäen puodin valikoimista.



torstai 11. syyskuuta 2014

Lauriida goes Nosh - ihan oma collection

Huom! Tämä ei ole maksettu mainos vaikka siltä voi näyttää! Liputan vaan semmoisen kangaskaupan puolesta josta itse tykkään kovin. :)

***

Noshin kankaat ovat aina iskeneet muhun. Luomu ja laatu, kuviot ja materiaalit ovat aina olleet mieleen. Etenkin syksyn malliston väreistä graffitinharmaa ja syvä keltainen ovat löytäneet tiensä mun ompelukoneen alle. Sahraminkeltaista velouria olin hamstrannut jo aiemmin, ja sitten kun Noshin preautumn collectionin kankaat tulivat myyntiin niin ei muuta kuin napsumaan. Sahraminkeltainen joustocollege jäi vielä marinoitumaan, toisin sanoen odottamaan sitä täydellistä visiota imetys(?)hupparista talveksi. Lapsille sen sijaan oli jo aikakin ommella: Tiitulta on puntit jääny 98-senttisistä housuista jo aikaa sitten lyhyiksi, ja 104 cm pitkähihaisia on vain pari hassua. No, ne pitkähihaiset jäivät odottamaan parempaa aikaa, mutta housutehdas piti pyöräyttää käyntiin. Tokihan Nukakin siirtyi samalla kertaa 62-senttisistä 68-senttisiin, joten ei kun vaatetehtailemaan. Oli mukava tehdä saman teeman vaatteita ihanista materiaaleista, varsinkin joustocollege ihastutti!

***
Kamerat olivat niin nostalgisia että niitä oli vain pakko saada. Harmaa diagonaalijersey sopi tähän hienosti, mutta nyt harmittaa kun en tilannut graffitinväristä resoria ja jouduin käyttämään varastoista löytyvää "sinne päin" -väriä. Suuret ongelmat on :P Kaavana OB Sausage dog kavennettuna ja omalla haaralla 68 cm.


Diagonaalijerseystä syntyi hauska body (OB Sausage dog kavennettuna ja omalla haaralla 68 cm), joka kaipasi jotain piristystä. Leikkelin sitten mustasta silityskalvosta tähden ja siinähän se "jokin" oli! Tähti nousi sitten yhdistäväksi teemaksi koko kokoelmaan...



Bodylle tein kaveriksi graffitista velourista tähtipökät, tähti on siis takamuksessa. Kaavana Heilt Spesiell og Jubel -kaavakirjan Oransje tøffing-bukse koossa 68 cm ja saumanvaroilla leikattuna. Ovat aika naftia mitoitusta!


Sovituskuvasta näkee että on aika lailla just nyt hyvät, mutta no, ainakin mahtuvat!


Diagonaalijerseyn jämistä syntyi OB:n Straight Stripesit koossa 68 cm ilman resoreita eli pidensin lahkeita. Aika reilut olivat vielä vyötäröltä, mutta onpa kasvunvaraa.


Otin huvikseni kuvan migreeniyhdistelmästä. Ei tykänny poikakaan :D


Tää on jo vähän parempi...

Graffitista joustocollegesta ja kullanvärisestä silityskalvosta tuli samalla kaavalla collarit, laitoin resorin ja kumpparin vyötärölle ja kunnon resorit. Näistä tuli kivat!


...selkeesti pojankin lempparit :)


Ihanaisen pehmeä graffiti ribbineulos pääsi yöpuvuksi, taasen ihana Villikko-kaava pidennetyillä resoreilla ja raglannepityksellä, koko 68 cm.


Ajatus tähtiteemasta ei jättänyt rauhaan ja piti surauttaa vielä talvea vasten pipo velourista ja vuorittaa se keltaisella diagonaalijerseyllä. Iso tuli, pojan pää on 40-senttinen ja tää on about 46-senttinen. No, meneepähän pidempään.


...ja alle mahtuu merinokerrosta jos niikseen on. Poitsu tykkäsi!



Sitten niitä esikoisen housuja! Samalla teemalla mentiin, ja tein sitten kolmet housut OB:n High jump -kaavalla. Tähtipyllyhousujen resori oli hitusen löpsäkkä joten kiristettiin loppua kohden. Koko 104 cm.

"Äiti ota kuva mun pyllystä!"

Joustocollegea piristämään pääsi kultainen silityskalvotähti.


Ja sahraminvärinen, marinoitu velouri taipui raitataskuhousuiksi. Taskut eivät ole kovin syvät, muuten kotiin kulkeutuisi puolet Mansen pienistä kivistä ja teiden aarteista...



maanantai 1. syyskuuta 2014

Lämmintä syksyyn ja talveen

Kännykkä oli huollossa, ja se näkyy blogipäivityksessä - milläs otat ihmismäisiä kuvia kun varapuhelin on Nokian C5 jonka kuvien laatu on tasoa 2000-luku? No, nyt on taas kännykkä ja ommeltu on. Tässä tulee!

Kesää oli vielä hetken jäljellä, ja Eurokankaasta tarttui kaverin housuprojektin ohella pellava-viskoosia josta sai ihanat lökähousut. Painava kangas laskeutuu nätisti, mutta kylläpä niistä saumoista irtoaa turkoosia nukkaa! Muuten ihanan pehmeät ja mukavat housut.


Ja sitten helteet lopuivatkin.

En voi väittää syksyä lempivuodenajakseni. Itse asiassa, voisin melkein jopa sanoa jopa inhoavani syksyä. Sade, kylmä ja kolea eivät ole ystäviäni, ja olen taipuvainen kaamosmasennukseen iltojen pimetessä ja sateen ropistessa ikkunalasiin. Mikäpä sen parasta lääkettä sateisen kelin aiheuttamaan matalaan mielialaan kuin ihanat kankaat ja pehmeät villalangat. Pörröinen velour ja suloinen merinovilla piristävät jo hyllyssä koreillessaan, ja vielä enemmän valmiina vaatteena. Koko kesän marinoiduista ihanista kankaista syntyy syksyyn lämpöä ja piristystä. Syksyiset illat kuluvatkin nyt velourtakki päällä, kynttilän valossa puikot heiluen. Ehkä se syksy ei olekaan niin paha. Nyt saa talvi saa tulla.

***

Liian kylmä ilman pipoa, ja joustitpipo on liian paksu. Trikoopipo ei kovin kummoinen olisi tehdä mutta kun ei saa aikaiseksi! Viimein otin itseäni niskasta kiinni ja surautin Tiitulle pipon. Sovitin sitä omaan päähäni, ja se oli juuri kivan kireä ja sen alle mahtui koko tukkapehko. Piti surauttaa itsellekin. Tiitulle leijonia, mulle limettejä.



Viljamin puodin Paratiisin puutarha -joustocollegesta tehty kotimekko inspiroi velourisen version, ja tämä ihanainen ikasyrin mangonkeltainen velour päätyi materiaaliksi. Meinasi käydä köpösti kun leikkasin kahdesta eri palasta, ja täysimittaiset hihat saadakseni olisi pitänyt leikata väärään nukansuuntaan. Onneksi asettelemalla ja pitkillä resoreilla saatiin hihoista tarpeeksi pitkät, huh!


Kaverin poika täytti kolme (siellä huhtikuun puoella jo) ja lupasin tehdä Myyrä-paidan. Briteistä tilatuilla silityskalvoilla saatiin aikaiseksi ihmettelevä Myyrä paidanhelmaan. Koko 104 cm, tuplahihat ja rintatasku.



Nämä housut olivat alunperin Tiitulle, mutta kaavoittaessa unohtui mitata pyllynympärys, ja kapeathan niistä tuli :) onneksi kaverin poika on kaposempaa mallia ja housut sopivat kuin nenä naamaan. Housut ovat etusaumattomat ja niihin on upotettu ruskea kaistale ja tasku on toteutettu taittamalla taskupussi ylipitkä kappale sopivansyvyiseksi pussiksi ennen saumurointia. Hauska ja vähän erilainen housumalli, ihan jalostuskelpoinen!


Sovituskuvaakin sain, vastaanottaja kuulemma tykkäsi ja se on tärkeintä! Ilme ei onneksi kuvasta tykkäämisen tasoa :D


Samaisen kaverin toisellakin pojalla oli synttärit (siinä heinäkuussa...) ja toiveena oli Angry Birdsiä. Silityskalvoilla taas toteutettu, ja kokona 122 cm.



Nukan pinnasänky on suorastaan huutanut päiväpeittoa, ja yksi päivä tartuin tuumasta toimeen. Koska peitto ei saa olla symmetrinen muttei myöskään sekava, meikätyttö googlasi käytössä olevat kuosit, teki niistä 300 x 300 pikselin kokoiset neliöt ja sommitteli Paintissa ( :D ) kivan peiton. Oli muuten helppo toteuttaa kun tiesi täsmälleen monta ruutua piti mitäkin kuosia leikata, ja ommella sitten rivit mallin mukaan. Leikkasin 15 x 15 cm ruutuja, taustalla on Jyskistä ostettu musta fleece.



Ostin viime vuonna käsityömessuilta Murun ihanaa leijonaneulosta masussa kasvavalle Nukan alulle. Nyt silppusin sen coral-fleecen kaveriksi 68-senttiseen haalariin. Ihanan pehmeä ja lämmin puku pitää lämpinämä pikkupakkasilla. Ottobren 4/14 kaavalla tehty haalari on reiluhko, ja menee aluksi hihoja ja lahkeita kääntämällä.


Sovituskuvassa pikkuherra hermostui ennen kuin ehdin edes ottaa kameraa esiin. Voi raukkaa, muodin uhri :D


Ilmojen viilettyä piti äkkiä ommella jotain lämmintä. Ottobren Villikko-kaavasta muokattu jumpsuit ja Paapiin Sammalpolku-joustocollege sopivat ihanasti yhteen. Miehekkäät kirkkaanpunaiset resorit tuovat ihanasti kankaan punaista esiin. Onneksi en tehnyt 62-senttistä, sillä se olisi kyllä ollut pieni! Kovasti on pikkuäijä kasvanut, 3kk iässä pituutta oli juurikin se 62 cm. Iso mies jo!



Seuraavaksi pitäisikin alkaa ommella Tiitulle housuja ja pitkähihaisia koossa 104 cm ja Nukalle 68 cm. Neuleetkin alkavat houkutella, ja puolitoista sukkaa onkin jo tikuteltu. Langat ja ohje odottavat villatakiksi päätymistä. Ei muuta kuin puikot heilumaan ja saumuri surisemaan!

Ps. Lauriida-vaatteita on vielä muutama myynnissä Facebookin puolella. Nappaa omasi!