tiistai 23. syyskuuta 2014

Miten Jemma-mekot syntyivät ja muita Verso-tarinoita

Verson puodin herkkuja kytättiin pitkän aikaa. Kännykkään laitettiin muistutus, pankkitunnarit otettiin esille ja sitten istuttiin Verson sivuilla ja painettiin äfviitosta koko ajan. Kellon lyödessä tasan armoton klik-klik-naps-naps, äkkiä osoitetiedot kun en ollutkaan luonut tiliä etukäteen, äkkiä maksamaan, äkkiä äkkiä äkkiä napunapunapu!

Sitä sykkeennousua ja adrenaliinin määrää. Mutta mä sain ne! Jeeeeeesss!

Verson puodille lähti tilaus ihan vaan äidin vaatteisiin. Itse asiassa kahdesti. Tai jos ennakkotilaus lasketaan, niin kolmessa erässähän ne tulevat.. Ekan erän kankaat saapuivat ja visiot piti saada toteutettua kerralla!


Jemma iski jo edellisellä kierroksella, mutta eihän sitä mistään saanut enää kun se kerran loppui. Jemma teki onneksi come backin joustocollegena, ja sitä napsui sekä keltaisena että punaisena (ja mustanakin ennakkotilasin, köh köh). No, ei muuta kuin imetyspaitaa tekemään, keltaisesta aloitetaan...!

Paitsi ettei sittenkään. Aluksi pitää olla The Kaava. Oli mulla joku, mutta halusin vähän kehittää sitä eteenpäin. Poikkiluukku jooooo, helmaa pussille, kaaritaskut, kokoakin piti pienentää kun olen onnekkaasti vähän laihtunut. Jemma ehti tulla pesukoneesta ja kuivausrummustakin, olin jo sakset kädessä kunnes tajusin...

Entä jos siitä ei tulekaan hyvä? Entä jos mokaan? Jos se on liian pieni, tai ei istu? Apua!

Ravaan vauhdilla kangaskaapille ja nappaan ensimmäisen kankaan jota on a) tarpeeksi paljon ja b) jonka raaskin silputa koekappaleeksi. Metrin verran Metsolan pilkkujoustista riitti juuri ja juuri, hihat jäivät lyhyiksi mutta ei se mitään. Huh. Ja apua, tulipa siitä pallohelmasta... tosi pallo! Muuten kyllä istui ihan kivasti. Jes. Eli kavennetaan helmaa vaan sitten Jemmaan! Ja, koska onhan ihminen sosiaalinen eläin, äkkiä ottamaan kuva peilin kautta ompeluryhmään ja kysytään mielipidettä mitä tehdään. Jatketaan, jatketaan.


Nappaan keltaisen Jemman taas sitten esille. Sakset käteen. Asettelen kaavan nätisti kankaalle, muista kaventaa helmaa pikkuisen. Melkein, melkein jo leikkasin, kunnes aloin ajatella...

Eihän se joustofrotee laskeudu yhtään samalla lailla kuin joustocollege! Entä jos kavennan liikaa? Tai liian vähän? Ja joustokin on ihan erilaista... Punainen Jemma oli kerinnyt kuivua ja silittelin sitten sitä. Keltaisesta Jemmasta tykkään hintsusti enemmän kuin punaisesta, joten josko aloittaisin sitten vähemmän kivasta? Asettelin punaisen kankaan lattialle ja mallasin kaavoja. Sakset käteen ja...

Ei, hullu saa olla muttei tyhmä!

Äkkiä kangaskaapille. Jotain laskeutuvaa, oiskohan täällä mitään... Ei oo kuviollisissa, ei joustocollegeissa, mutta kah, yksivärisistä trikoista löytyi kiva tummanharmaa trikoo! Ohuempihan se on kuin joustocollege, mutta saa nyt kelvata.

Rouskrouskrousk ja surrurrurrrrrr. Poikkiluukkuun kuja ja kapea kumppari. Helmaan pussitus. Juuuuuu. Nyt näyttää kivalta. Äkkiä taas kuva peilin kautta, laitetaanko kumpari helmaan vai ei? Yleinen mielipide on, että ei, mutta laitan silti. (Huomaa jalassa olevat ikasyrin vinoraidasta tehdyt leggarit, nami!)

"Pidetäänkö näin..."

"...vaiko näin?"

"Laitan silti näin."

Nonni, kaava-asia kunnossa.

Mutta aloitetaan silti siitä punaisesta Jemmasta!

Punainen Jemma on lattialla. Samalla roikuin edelleen Facebookin paikallisompeluryhmässä. Kerroin innolla, miten Jemmoista tulee maailman ihanimmat imetysmekot! Paitsi että...

"Ethän sä voi siihen poikkiluukkua tehdä, kuvio menee pilalle".

Eiiiii! Ei tässä näin pitänyt käydä! Miksen muka voisi tehdä poikkiluukkua? HALUAN poikkiluukun! Pitää siinä pystyä imettämään, kun vauvakin on vielä noin pieni ja voisi olla jokseenkin ihmetystä herättävää siirtyä korvikkeeseen jotta äiti voisi käyttää luukutonta mekkoa...!

Voi apua.

No, sitten päätin, että punaisesta Jemmasta tulee luukuton versio tulevaisuutta ja vauvattomia reissuja varten. En enää jaksanut ainuttakaan koeversiota, joten otin Paratiisin puutarha ja ikasyrin sydänvelour -kotimekoista tutun kaavan, ja yhdistin imetysmekon ja rintalaskoksellisen kotimekon yhdeksi. Ompelin vielä yhdentoista jälkeen illalla, koska mekko oli vaan saatava edes melkein valmiiksi (toim. huom., en yleensä ompele yhdeksän jälkeen naapurisovun nimissä). Mekko näytti tosi kapoiselta ja pieneltä ja melkein itkin valmiiksi kun luulin tehneeni siitä ihan liian pienen. Vedän syvään henkeä ja laitan mekon päälle.

Voe taivas! Sehän mahtuu! Ja myös istuu!

Aijai. Tykkään. Siitä tuli kiva! Vaikkei olekaan luukkua. Huu! Hiharesorit ja helmatikkaus saisivat jäädä huomiselle, etten nyt tässä vaiheessa enää mokaa.

Huominen tuli, ja mekko valmistui. Nam. Ihana. Onnistui! Jipii!


(kylläpä mie näytän mukavan hoikkaselta tässä...! Tähän kuosiin on selkeästi hyvä jemmata jenkkakahvat)

Hehkuttelin onnistunutta tekelettä hetken aikaa. Sitten kaivan kännykästä kuvat leikkuuvaiheesta (koska en piirtänyt uutta kaavaa, vaikka olisi kannattanut, vaan leikkasin vähän sinnepäin ja otin kännykällä kuvan mittanauhan kanssa), 


ja otin keltaisen Jemman esiin. Uskallanko tehdä tähän poikkiluukun, kun se punainen näytti niin kivalta ilman luukkua? Jaksanko odottaa yli puoli vuotta, että saisin käyttää Jemmojani vaikka koko ajan?

En.

Mittasin kankaan, jos se vaikka on kutistunut kuivausrumm---

Eiiiiii, se on kutistunut kuivausrummussa 16 senttiä!!!

Punainen Jemma kutistui 7-8 senttiä narukuivauksessa, ja jäljelle jäänyt kangas riitti juuri ja juuri. Keltainen Jemma kutistui tuplaten. Voi ei. Voi ei voi ei. Eikö tämä nyt riitäkään?

Pelasin hetken kaavatetristä. Jos leikkaan tämän tästä, ja kavennan puoli senttiä tätä, ja leikkaan hihat noin... Se riittää sittenkin! Hui.

Pistin (kuvaannollisesti) silmät kiinni ja pistin saksien. Rousk rousk. Sitten äkkiä ompelemaan. Ompeluflow'kin kestää vain tietyn aikaa, ja tämä on tehtävä nyt, ennen kuin alkaa tulla tyhmiä virheitä! Surrur, sivusaumat enää... Oho, kaaritaskuissa on kaaret muttei taskuja! Työ irti saumurista, taskut paikalleen, peittarilla surrurrrr, takaisin saumurin alle ja sivusaumat kiinni. Apua. Hui.

Ja se on valmis. Ja siinä on luukku. Ja se ei ole ollenkaan paha! Sain jopa suunnilleen kohdistettua, vaikka kangasta ei ollut yhtään ylimääräistä. Hihoja unohdin kiihkoissani kaventaa, joten tästä tuli tämmöinen rento-jemma. Tykkään. Niin ja, puhuinko jotain pallohelmasta? Ei toteutunut, tää on parempi näin.

Nyt on kiva asu paikallisompeluryhmän kangaskirppiksellekin...! Paitsi ettei ole mitään alaosaa. Ah, onneksi on Pisaroita! Äkkiä joku kaava. Löytyi! Miehen veljet tulivat saunomaan ja paistoin vohveleita miettien vain, ehtisinkö ommella leggarit tänä iltana. Lankopojat laittoivat Scrabble-laudan valmiiksi ja kysyivät tulenko pelaamaan.

"Juu, ompelen vaan eka nää leggarit valmiiksi."

Rousk rousk, surrur, minkäsmittainensekuminauha, surrur, peittarilla viimeistelyt, jalkaan, mahtuu, hyvä.


En silti päässyt pelaamaan Scrabblea, kun hinnoittelin kirppiskankaita ja silittelin Jemmojani.

Seuraavana päivänä olinkin Verson puodin kävelevä mainos Jemma-mekossa, Pisara-leggareissa ja Paratiisin puutarha –kotimekossa. Kyllä tarkeni.


***


Oli oikein opettavaista tehdä koeversioita, kuunnella muiden ompelijoiden mielipiteitä ja huomata, että hyvästä kaavasta on mahdollista saada parempi. Ompeluunkin pätee seuraava:

Ei se määränpää, vaan matka!


9 kommenttia:

  1. Ihana tarina lopputuloksen takana! Ja lopputuloskin on vaivan arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, ja nyt on taas monta uutta paitaa yhden sijaan! ;)

      Poista
  2. Hauska tarina, joskus vastaavasti on käynyt minullekin. Ihanat vaatteet sait taiottua :)!

    VastaaPoista
  3. Mulla on pulma tällasen ompeluksen kanssa, aloitteleva kun vasta olen ompeluksissa. Ompeli luukullista tunikaa ja rinnan alle kuminauhan. Se mokoma repes kahdesti irti sivusaumoista, vaikka saumurilla sen huolellisesti sinne ompelin. Onko tarkoitukseen olemassa joku tietynlainen kuminauha vai jokin tekniikka, että saa sen pysymään? Kiitos jo etukäteen avusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä tosi pahasti vastaus myöhässä, mutta mä siis aputikkaan kumpparin ensin ompelukoneella ja sit vasta sivusaumat. Tai voi sen aputikin tehdä sivusaumojen ompelun jälkeenkin :)

      Poista
  4. Pieni on maailma, toivottavasti et tykännyt kyttyrää kun inspiroiduin keltaisesta jemmaimetysmekostasi niin että uskalsin oman jemmani leikellä samaan tarkoitukseen :) . Ja kiitos ihanasta norsusta kolmiviikkoiselle pikkupotilaalle, sai äiti taas syyn tirauttaa pari kyyneltä... t. Tekstiilikaksonen taysissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki tirautin parit kyyneleet, nyyh, mun norsu on uudessa kodissa! ❤

      Poista
  5. Tässä linkki mun jemmamekkooni!http://pilvipumpuli.blogspot.fi/2015/01/jemmaa-ja-sotkua.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhia, mä oon missanu nää kommentit ihan kokonaan (kun ei oo tullut säpoon ilmoituksia), kappas! Kiitos ilmiannosta ja ole hyvä ideasta :D

      Poista

Kiva kun kommentoit! :)