keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Rusettitoppi

Toppimania jatkuu, mutten enää jaksanut tehdä neljättä ihan samanlaista. Aloin hahmotella paperille, mitä yksityiskohtia voisin lisätä. Rusettivillityksestä oli sen verran vähän aikaa, että päätin kokeilla lisätä niskaan sellaisen. Yllätyin itsekin, kuinka kiva tästä tuli, vaikkei tällainen söpöily ole ehkä ihan ominta minua :D


Topin peruskaavaan on lisätty vain poikittain menevä kaistale niskaan. Kaistaleen keskellä on sauma, joten sain kantattua pääntien nätisti eikä olalla tarvinut litistää kanttia. Rusetti on isompi suorakaide joka on rutistettu pienemmällä suorakaiteella. Rusetti peittää kt-sauman ja on parilla pistolla kiinni. Aloin hurjaksi ja valitsin kontrastivärisen trikoon myös kantteihin, pinkkiin en taipunut mutta keltainen menettelee :D Käpyseltä ostettu harmaameleerattu trikoo on napakkuudeltaan juuri sopivaa kesätoppimateriaaliksi. Ja, jos rusetti alkaa suunnattomasti ahdistaa, sen saa helposti nipsaistua pois... ;)

Tätä täytyy ehkä jatkojalostaa jossain vaiheeessa. Tyttö jo tilasi itselleen rusettimekon, mutta rusetin kuuluu kuulemma olla edessä, ei takana. Eihän sitä muuten näe!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Resorinleikkuuvinkkejä ja kangasmetrikäppyrää

...ja niin juttu jatkuu! Aloitetaan kangasmetreistä. Vähän huimaa nuo metrimäärät, paree olla näyttämättä miehelle ettei se ala kohta miettiä, miten paljon rahaa on mennyt näihinkin metreihin, saati monta vielä menee niihin tuleviin... ;)

Nyt siis ne touko-kesäkuun tilastotkin on koottu, hehheh hupsista, vähän tuo ostaminen lähti käsistä... mutta on kyllä ommeltukin, edelleen miinuksella ollaan! (Kuvaa saa klikattua isommaksi). Toukokuussa ompelin 18,7 metriä, ostin 23,45 metriä (hupsanssaa), ja möin 11,91 metriä, kuun kokonaistilanne -7,16 metriä. Kesäkuussa ompelin 15 metriä, ostin 9,3 metriä ja möin 4,95 metriä, jolloin kesäkuun tilanteeksi saatiin -10,65 metriä. Koko vuoden kangasvarasto on miinuksella peräti 48,01 metriä! Laskinpa huvikseni, että tänä vuonna olen ommellut 78,15 metriä, myynyt 28,46 m ja ostanut 58,6 metriä. Suoritushan sekin. :D



Nyt kun käppyrät on päivitetty ja blogi on ajan tasalla, niin postataanpa pari oivallusta. Palatakseni vielä siis siihen kanttaamiseen... Tuossa taannoin pohdin miten saisin mahdollisimman helposti ja nopeasti leikattua mahdollisimman tehokkaasti ja paljon resorikanttia. Olin joskus muinoin nähnyt tämäntyyppisen tutoriaalin jossain blogissa (huomatkaa huikeat lähdeviitteeni!), ja kun jutun juonen keksin niin jaoin sen kuvien kanssa kavereillekin. Pistän nyt tännekin, ja jos joku muistaa alkuperäisen blogin/blogit, niin saa huikata :)

Resorikantin leikkaaminen: the easy way (huom! Resorin pitää olla putkella!)
  1. Leikkaa pyöröleikkurilla ja viivaimella (tai saksilla) halutunlevyisiä hapsuja resoriin, jätä noin 10-15 cm leikkaamatta ylhäältä.
  2. Kiepauta leikkaamaton osuus eteen keskelle.
  3. Leikkaa saksilla (vain päällimmäistä kerrosta!) aina viillon lopusta seuraavan viillon alkuun vinottain (ks. oikealla ylin kuva). Muista pitää oikea kanttausleveys!
  4. Lopputulos: nopeasti monen monta metriä kanttia! Leikkaa alku ja loppu vinottain irti loppuresorista tavoiteleveyteen.
  5. Keri ja kanttaa :)




PS: saumuri ja peitetikkikone tosiaan kävivät huollossa. Mitä ompeluaddikti tekee ne muutamat päivät, jotka koneet olivat poissa kotoa? Prinsessamekon ompelu (joustamattomasta ompelukoneella) oli yksi juttu toki, ja kaavoja ja kankaita leikkasin, mutta sitten tuli inspis hoitaa saumurilankainvis kuntoon. 2*5 cm pahvilipuskoja, kaksipuoleista teippiä ja useampi tunti kieputtamista, tussilla merkin ja värinumeron merkkausta. Sitten kun seuraavan kerran menee Karnaluksiin niin ei tule ostettua samoja värejä ;)


PPS: 47 väriä ei ole tarpeeksi, vaikka niin voisi luulla.

Kesätoppeja

Kesä tuli, ja imetysvaatteiden myynnin jälkeen toppien lukumäärä kaapissa oli aikalailla lähellä lukua nolla. Sain hillittömän inspiksen ommella Alles für Selbermacherilta ostetusta ihanan mintusta trikoosta itselleni maximekon, jossa olisi reilusti tilaa liehutella. No, ei mennyt niin kuin siinä ruotsinkielisessä ohjelmassa, vaan liian painava ja napakka trikoo ei laskeutunut yhtään ja näytti lähinnä teltalta, ei istunut muutenkaan ja oli epämukava. Kävin vähän hengittelemässä ja sitten nappasin sakset kouraan, silpaisin rintojen alta auki, saksin mutulla harmaata helmaksi ja kun kerran hapsut on nyt niin in niin kokeillaan niitäkin, ei voi enää pahemmaksi mennä. Lopputulos on kiva mekkonen, jota kehtaa pitääkin! Hapsuista tuli yllättävän kivat, ja niihin saa rullatun muodon vähän venyttämällä niitä. Hapsujen nykiminen on muuten mukavaa stressinpurkua, ettäs tiedätte :D (kuva on taattua vessanpeililaatua, nih.) Helman jätin kääntämättä, rullaa kivasti.


Sitten perustoppipulan kimppuun, musta ja valkoinen toppi on ollut ostoslistalla, kun viisi vuotta sitten Gina Tricot'sta ostettu harmaameleerattu toppi on alkanut värjäytyä kainaloista. Muuten se olisi ihan mahtava edelleen, ei nyppyyntynyt tai kulahtanut! Ennen halpakaupassakin oli laatukangasta... No, kaverilta piirtelin semmoisen trikootoppikaavan ja testasin sitä siihen samaiseen lycraan josta ne jumppahousutkin tein. Ihan kiva tuli (kuva on jossain kännykän uumenissa ja taustalla on sekalainen kylppäri, joten säästettäköön lukijoiden silmiä ja todettakoon, että se kangas on edelleen aika kamala mutta kaava oli kiva). Muokkasin kaavasta sitten perustoppikaavan, ja ihastuin syvään uurrettuun takakappaleeseen.

Ennen kuin varsinaisesti päästään niihin toppeihin, niin pohjustetaan tarinaa sillä iik-apua-lycrasta tehdyllä topilla ja sen ompeluvaiheilla. Tässä projektissa meinaan uskaltauduin viimein kokeilemaan kahta inhokkiani: a) Karnaluksista ostettua 10mm/28mm -kääntäjää, joka ei ole aito Janome eikä myöskään luottokääntäjämerkkini Selco, vaan joku kolmas, sekä b) trikoolla (tässä tapauksessa liukkaalla lycralla) kanttaamista. Edelliset kapean kääntäjän kokeiluni resorilla olivat ihan katastrofaalisia ja meinasin heittää koko vemputtimella vesilintua. Trikoolla taas en ole koskaan saanut nättiä kanttia, ja aina se rullaa ja ei mene nätisti ja arrrrg. Noh, mulla oli ollut vähän huono ompelupäivä (ks. hapsutoppi) jo muutenkin, joten aattelin että jos nyt menee pieleen kanttaukset niin samaan syssyyn menee. Yllätys olikin suuri, kun kantista tulikin ihan nättiä, ja pienillä säädöillä sain neulat osumaan juuri oikeille kohdille, ja vautsi, sehän toimii! Osasyy saattoi myös olla siinä, että käytin rakkaan peittarini (ja saumurin kanssa) ekaa kertaa ikinä huollossa (johan niillä se kolmisen vuotta on ajeltukin), ja Tampereella vaikuttava Mansen Ompelukone sai molemmat koneet hyrräämään kuin... no, ehjät ja hyvin öljytyt koneet. Niin, se kanttaus onnistui ihan huipusti, joten päätin kokeilla myös näihin perustoppeihin. Resoria sillä ei tosiaan kannata käyttää, mutta trikoo taittuu just sopivasti.

Ja nekin onnistui, jei, jipii! Olen yleensä tykännyt leveästä kantista, mutta nyt itsellä tämä kapea näyttää jotenkin kivemmalta. Ehkä siksi, kun siinä kiinatrikoon topissakin on kapea kantti. Taas aukeni ihan uusia ovia, kun saa aina mätsäävää kanttia jos ei resoreista löydy! Tänään surautin vielä Selian mintunvihreästäkin kolmannen tähän sarjaan, kyllä nyt kelpaa.




Instaa selaillessa huomasin hypänneeni tämän kuvan ohi kesäkuisia kootessani, tein tämmöisen löysän lökötrikoopaidan soveltamalla jotain Ottobre Kidsin kaavaa koossa 170 cm. Ei mikään kaavoituksen tai muodon huipputuotos, mutta kiva se on päällä! Triteksin raitatrikoota tämä.


Meinasin alkaa selittää kantinleikkuusta ja kangasvarastoista, mutta juttu venyy kuin nälkävuosi joten jaetaan kahteen postaukseen. Seuraavassa numerossa siis: kuinka leikata resorikanttia helposti ja nopeasti; Lauriidan kangasvuosi metreissä; sekä mitä ompelija tekee, kun koneet ovat huollossa. Sama paikka, sama ai-- no ei ihan sama aika, mutta melkeen.

Kuu kiurusta kesään, laneista ei päivääkään

Kesäkuu. Sitä odotettiin jo ihan siksi, että alkukuusta pidettäisiin ompelulanit, ja puolessa kuussa juhlittaisiin (jo toukokuussa täyttänyttä) yksivuotiasta sekä neljävuotiasta. Hääpäiväkin vietettiin, ja miehen synttärit, juhannus, nimppareita... Olihan niitä. Ja olihan sitä kakkua. Uh. Nyt taas kevennetään :P

Mutta aloitetaan laneista. Kokoonnuimme erään paikallisryhmän jäsenemmen työpaikalle, koulun liikuntasaliin. Olisikohan meitä ollit 37, ja vuorokausi aikaa ommella. Oli ihan mielettömän kivaa, kahvia ja suklaata kului, ompelun lomassa kotiutettiin ostettuja kangaskimppoja, tehtiin kauppoja ja vaihtareita, harjoiteltiin käsilläseisontaa ja jotkut malttoivat nukkuakin. Itse valvoin sen 23 tuntia ja sain valmiiksi 14 vaatetta: 86 cm haaremit, S-koon lippapipon, rimpsumekon itselle, 86 cm hellehaalarin, 110 cm velourtakin, 86 cm joustocollarihousut, 86 cm Tiikeripaidan, kaksi 86 cm harmaata kangastussattua paitaa, kaksi 110 cm mekkoa, kaksi 80 cm teepparia ja yhden 86 cm pitkähihaisen paidan. Kyllähän tuli ommeltua!


Lähikuvaa seuraa: Raide ja Sausage dog paidaksi muutettuna, Tiikeri Cameoitu.


Ottobren Star star omalla tilkkuviritelmällä.


Sausage dog ja jämätilkut jotka pengoin serkun ota tästä -pussukasta ;) valmistuivat kotona, kun raitakangas jäi kotiin. Molemmat 80 cm.


Pellavapää poikonen :)

Vanha kunnon Raide-kaava.


Laivan piirsin kotona, mutta väsmys näkyi lentokoneen kanssa sillä kohdistin sen ihan miten sattui. Pitäisi korjata, mutten ole saanut aikaiseksi :P


Synttärisankari sai perinteen mukaisesti joustamattoman synttärimekon, ja vaaleanpunaistahan sen olla pitää. Tylliä ja lisää tylliä! Likka tykkäsi, ylläri :)


Talvinen Myyrä-vaunuverhokin sai väistyä Selian Susimusa -verhon tieltä. Tein reilun, että toimii myös peittona.


Syksyksi aloin tehdä jo pitkiä housuja ja paitoja, ja nämä velourhousut ovat jo kokoa 116 cm! Ihan älyttömän pitkä likka tulossa, 4-vuotisneuvolassa oli mittaa 109 cm joten 110-senttisiä ei kannata enää ommella. Nyyh!


Verson Onnit-joustocollegesta syntyi söpö 86 cm takki Raide-kaavaa mukaillen.


Ultimate Casual -housut saivat eloa kaaritaskuista. Joustocollege Selialta, koko 116 cm.


Itsellekin ehdin jotain pientä, meinaan tämä lasten Ottobren Simple Plain Sweatshirt -pohjainen, ohut paita Eurokankaan palalaarilöydöstä.


Paitapaniikki iski, pitkähihaisia 116-senttisiä Owl Princess -mekkoja Selbermacherin pandoista ja Selian Racoonista, Runoratsusta ja Susimusasta.


Yleensä en tee jemmaan vaatetta jolle ei ole käyttäjää, mutta paitapaniikin kankaista jäi juuri sopivat rääppeet pienen pieniin bodeihin, joten pakkohan se oli :D 56 cm kietaisubodyt omalla kaavalla odottamaan sopivaa lahjottavaa ;)


Siinä oli kesäkuu, kangasmetrit päivittelen kunhan saan laskettua. Ostettua tuli, sillä pelkästää laneilta kotiutui 10,5 metriä...! Niistä osa oli tilattu toukokuussa, joten sen mukaan tasaillaan.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesälaitumilta throw back toukokuu

Kyllä sen vain huomaa, ettei ole tietokoneella mitään graduun tai muuhun työhön liittyviä velvollisuuksia - läppäri pölyyntyy hyllyn reunalla ja se käynnistetään vain satunnaisiin Cameolla leikkailuihin. Siinäkin menee aina ikuisuus, kun kone samalla päivittää ne 261 odottavaa päivitystä.

Blogin päivityskin on vähän niin ja näin. Eikä tuota kangaslaskuriakaan ole tullut ihan hirveästi merkkailtua, hupsista! Pitänee laskeskella plussat ja miinukset (jotka on merkitty fiksusti noin viidelletoista paperilapulle, kännykkään, whatsappiin ja muihin tosi järkeviin säilytyspaikkoihin).

Mennään kronologisesti ja aloitellaan niistä (kröhöm) toukokuun ompeluksista.

Isoin juttu toukokussa oli, että sain äitienpäivälahjaksi ikioman ompsun! Rymsteerasimme koko pyhäpäivän, ja illalla komeili ompsu vanhassa lastenhuoneessa. Oveen tein vinyylistä kyltinkin:


Ja instasta löytyy video tilasta: klik!

Iskä soitti ja kyseli, josko täältä puolen Suomea löytyisi joku kiva kauppa mistä hieman (paljon) krantuhko (mikääneikäy) siskoni voisi löytää ylppärimekon. Huokaisin syvään ja sanoin että otan ompelukoneen mukaan ja tulen ensiviikonloppuna. Sain kaavoitettua Modan yhden mekkokaavan yläosan avustuksella pitkälle ja harteikkaalle siskolleni mekon (mustan toki), joka onnistui ihan mielettömän hyvin kun otetaan huomioon, että ompeluun meni aikaa alle puolitoista päivää. Olkaimeton mekko sai ryhtiä irto-olkainlenksuista johon sopivat mustat olkaimet sai kiinni. Tukka siniseksi ja ei kun lakki päähän!


Muuten toukokuu meni rauhallisissa merkeissä, tässä kollaasissa (klikkaa isommaksi!) on kaikki lapsille ommellut. Kaverin pojat saivat mörköpaidan (110 cm), aiemmin tehdyt Riivali-yökkärit saivat unishortsit pareikseen (110 cm ja 122 cm), ja synttärilahjaksi nuoremmalle valmistui pacman-paita (siitä tarkempi kuva alla, tuli niin kiva :P), 110 cm. Poikonen vietti kevään juhlat trikoisessa 86 cm kauluspaidassa ja Tiitu sai keltaraitaisen tähtimekkosen koossa 110 cm. Suomen taattuun kesään varauduttiin nurjalta harjatulla collegehaalarilla koossa 86 cm. Kesäänkin varustauduttiin toiveikkaasti kaavoittamalla kellomekko 110 cm Verson Fiftarimekon tyyliin (apua tuota väriä testimekossa!), ja Verson puodin ihana taskumekkokin muotoutui lastenkaavaksi koossa 110 cm. Vielä ennen toukokuun loppumista ehdin surauttaa joustocollegesta shortsit koossa 86 cm.


Tässä vielä kaverin pojan 4-vuotislahjapaita, teemana Pacman ja toteutus Cameolla. Synttäripäivä on koodattu high scoreen ;) Tykkäsin, ja tykkäs poitsukin!


Aikuisillekin tuli ommeltua, ja vieläpä miehelle. Taisi vaan olla vika kerta, koska sain seuraavat kolme ja puoli viikkoa kuulla joka päivä miten ah-niin-ihana uusi huppari onkaan. Voi miten pehmeä! Voi miten kiva kaavoitus! Ai kun hieno toteutus! Joko kerroin, että tykkään? Niin. No, hyvä että kelpaa :D Käpysen vinoruutua ja hupussa punaista trikoota, kaava jostain SK:n miesten hupparista joka todettiin ihan susikaavaksi ja siten muokattiin. Itsellekin surautin testimekon Triteksin kolmatta vuotta jemmatusta trikoosta, ja tästä tuli ihan lempimekko. Joku SK tämäkin oli, en vain muista mikä. Kaveri tilasi työpaitoja joten tein parit raitapaidat. Testasin myös itselle uutta leggarikaavaa karseasta lycrasta, ei istunut ja äiti omi nämä jumppahousuiksi, kiitti :D Seuraava kaavoitus omiksi joustocollegehousuiksi onnistui kivasti, ja Käpysen joustocollege oli just mahtista tähän. Ylppäreihin ompelin itselle vielä mekon, ja tuo on paras kuva siitä (muut on anopin järkkärissä). Ihan kiva se on, uskokaa pois! Ja ihan ajoissa ompelin, edellisenä iltana ompelin vielä olkaimia käsin kiinni... :D


Parit päähineetkin tuli tehtyä, kaverin tytölle kaksi lippapipokokeilua, ja muutama rusettipäähine. Tiitu toivoi itselleen rusettipantaa ja itselle iski kateus, mulle kanssa! Otsatukka pysyy kivasti poissa silmiltä. Tein varuiksi pipomallisenkin, Suomen kesästä kun ei tiedä :D Nahkaakin ompelin, pojalle nahkaiset "kengät" ulkona tepsutteluun ja Tiitulle päikkyyn tossut. Kevään teemana olivat intiaanit, joten lisäksin vähän hapsuja. Keltaisesta Jemmasta sai juuri ja juuri tehtyä Noshin lippapipokaavaa mukaillen kevätpipon poitsulle.


Korttejakin tein pari: täti valmistui maisteriksi ja miehensä täytti 50 vuotta. Cameolla toteutettuja nämä. (Sisko sai ylppärikortin kauniisti paikallisesta ässästä, aika vaan loppui kesken :D)




Semmoinen toukokuu. Lisään kangasplussat ja -miinukset myöhemmin, mutta plussaa kyllä tuli... :P