tiistai 5. tammikuuta 2016

2015 viimeiset ompelukset

Päivittelen tähän postaukseen nyt kaikki bloggaamatta jääneet, hups. Taas paljon kuvia, mutta aika kompaktissa muodossa. Isommat ja tarkemmat yksittäiskuvat löytyvät Instagramin puolelta, @lauriida :)

Kesälomalle kun jäätiin, niin tein päiväkotiin tällaisen tilkkupeiton. Tarkoitus ei ollut hakea harmonista unipeittoa, vaan peli- ja leikkipeittoa, jonka avulla voidaan kertoa tarinoita, tunnistaa hahmoja tai muuta mukavaa. Kivasti sai tuhottua tilkkuvarantoja tähän :)


Syksyllä pyöräytin talvea ajatellen Tiitulle seitsemän paitaa samalla kaavalla, Autumn Forest 116 cm. Paidat on mukavampi pukea haalariin kuin mekot ja tunikat, eli ihan sitä ajatellen. Tuli käytettyä tähän Käpysen tenavamysteeristä ja omista varastoista kivasti metrejä pois :)


Tiitu sai myös velourtakin 116 cm, ja joskus alkukeväästä tehdyn unitopin 110 cm, tämän vuoden puolella ommeltuja pikkareita muokatulla Annica-kaavalla 116 cm, pörröisen jumpsuitin 116 cm, kissavelourtakin 110 cm sekä ihanasta Joulusikermästä joulumekon 116 cm, tässä kuvassa takakappale ja veikan paita mukana. Kuva edestä edellisessä postauksessa.


Vuoden 2015 Roosa nauha -huutokauppaan osallistuin parilla pipolla, lasten sydänvelourpipo ja aikuisten rusettipipo omilla kaavoilla.


Poikonen kasvaa sellaista vauhtia, että saa olla koko ajan ompelemassa jotain. Tässä vain loppuvuoden juttuja: unihaalari 86 cm, housut 86 cm, nahkatossut (liian isot), palajumpsuit 86 cm, neljät housut 86 cm, Maggie's Baby Boots -kaavalla buutzit (taas liian isot), omalla kaavalla salamatossut (sopivat!), omalla kaavalla velourpipo, unihaalari 86 cm, parit housut 86 cm sekä viisi paitaa 92 cm. Puolitoistavuotisneuvolassa selvisi, että pikkuäijä on paljon sirpakampi kuin siskonsa siinä iässä, hädin tuskin 80 cm rikki! No, onpahan kasvunvaraa.


Tiitu on pyytänyt jo pitkään, että saisi kokeilla ompelemista. No, sopiva hetki löytyi ja teimme Animators-nukke Bellelle mekon. Tiitu leikkasi itse kaavat ja kankaat, saumuroi (äiti auttoi ja painoi pedaalia), kanttasi peitetikkikoneella ja nepitti neppipressillä. Hieno tuli! Yllättävän hyvin riitti kärsivällisyys (kummallakin), joten eiköhän pikkulikka ole tervetullut ompsuun toistekin.


Miehen ystävä siirtyi isääntyneiden joukkoon ja saimme kutsun nimiäisiin. En kyytipoliittisista syistä päässyt lasten kanssa mukaan, joten hoidin sitten lahjapuolen. Kivan kokoinen vauvanpeitto syntyi tilkuista (mies kävi ihan itse ostamassa roosat tähdet), ja Cameolla taiteiltu kortti.


Kaavoittamistakin kokeilin, tumput jotka ovat liian pitkät Nukalle ja liian kapeat Tiitulle. Back to drawing board siis.. :D Tiitulle omalla kaavalla päikkytossut, kokeilin näihin strasseja (jotka näkyvät tosi huonosti), ne kyllä irtosivat alta aikayksikön. Kaverin poika sai toiveiden mukaisesti ommellun velhon viitan leikkeihin. Vikassa kuvassa on tän vuoden puolella valmistuneet tilkuntuhoamispikkarit ihan itselle. Vähän vielä saa hioa kaavaa, mutta eikös se niin ole että kiva kuosi korjaa kaavavirheet... :D


Mies on auttamatta pakanpohjimmainen ompeluksissa, hän kun ei koskaan tarvi mitään. Isänpäivänä yllätin boksereilla (Comox Trunks Thread Theorylta), ja kesällä tuhosin merinoita tekemällä aluspaidan. Ison ompeluryhmän ompeluhaasteen kangas muotoutui myös boksereiksi kun kangas ei itselle iskenyt, ja lisäksi sohlasin ja unohdin haarakappaleen kokonaan... Ilmankos oli kireät ja matalat :D Lisäsin kuvan oton jälkeen haarapalan ja johan parani.


Itsellekin sain ommeltua, keltaiset farkkucollegehousut ovat olleet syksyn opehommien aikaan nappivalinta, farkut kun ei oo ihan mun juttu. Tässä on nurja puoli ylöspäin tuomassa vähän eloa :) Tykkään kovasti. Tämän vuoden eka kunnon vaateompelus on Käpysen Betoniromusta ommellut leggarit Koot.fi:n Ehta-kaavalla. Olen normaalisti kokoa L/XL, ja olisi pahasti mennyt pieleen ellen olisi kuullut näiden olevan reilua mitoitusta ja verrannut omaan kaavaani. Tein M-kokoiset, kavensin nilkkaa ja pidensin taitteen verran lahjetta, ja tosi hyvät tuli! Ja vaikka se nyt tuntuukin kivalta tehdä M-kokoa, niin olisi kivempi jos kaavan koko vastaisi todellisuutta, niin moni joka asiaa ei tarkista (niin kuin itse yleensä) välttyisi pettymyksiltä :P Seuraavana kuvassa viime vuoden vika ompelus, leggarit samalla kaavalla Verson puodin Vierivät vuodet -trikoosta. Ihanna pehmeät! Viljamin puodin Jäynässä tullut pöllökangas odotti inspistä pitkään, kunnes kyllästyin odottamaan ja saksin summittaisesti hajonneiden olohousujen perusteella tällaiset unipöhnöt. Kivat tuli, vaikkei kuosi olekaan ihan minua :)


Muutama yläosakin vielä. Eurokankaan palalaarin neulos muuttui liehuketakiksi, kaavaa en muista enää. Ompeluryhmän haastekankaan omasta mielestä rumin osa muuttui kaavakokeiluksi. Etuosa violettia (mikä oli ihan jees, jos ei olisi ollut noit kermaraitoja), takaosa loppukuosia (hello, Nanso), hihat mustaa. En tule ikinä käyttämään, ja kaavakin kaipasi muokkaamista :P Seuraavassa kuvassa näkyy ylioppilasjuhliin ompelemani mekon yläosa. Koska olen aina kameran takana, ei kokokuvaa taida ollakaan. Kiva se silti oli :D Luokanopehommissa pääsin sijaiseksi joulunalusaikaan, joten piti ostaa kaverilta Kauno-joustofroteeta ja tehdä opeuskottava mekkonen. Yllättävän kiva, minä kun en ole yhtään joustisihmisiä :) Viimeisellä rivillä näkyy huonosti kollaasi topeista joita tein sarjana itselleni, kaikki marinoituja kivoja kankaita: Pottupeltoa, Pikkukiviä ja Ruusuhuivia. Nämä ovat melkein päivittäin käytössä :)

 
Tumppuja ja Happypotamusta en postannut ettei sisko saa vihiä, nämä siis menivät tulevalle serkkupojalle jouluna :) (täti alkoi tikutella jo hyvissä ajoin, niin kuin ruohon väristä huomaa...) Syksyllä syntyi myös Malabrigon Sock -langasta itselle Monkey-sukat sekä pojalle sukat ja tumput. Ja vieläkin jäi nöttönen 50 gramman vyyhdistä! Loppuvuoden laneilla sain kulutettua poljinjalan jalkapohjaan reiän, joka odottaa vieläkin paikkaamistaan... Kaverin pojalle tein tumput hauskalla kuvioneuleella, jonka matkin pieneksi jääneestä parista.


Semmoinen oli vuosi 2015, ja vähän jo tätäkin vuotta tuli näytettyä. Seitsemät pikkarit ja yhdet leggarit on jo tehty, ja alkuvuonna käytin pari iltaa vaatteiden valmiiksi leikkelyyn. Kokoamista odottavat merinohaalari (jota tarvitaan, ihan hirveän kylmä nyt!), parit hupparit, leggarit, haalarit ja paidat. Tavoitteena on saada kangasvarastoa tyhjennettyä ja pidettyä ostot järkevinä. Ompelu-uudenvuodenlupaukseni oli ommella enemmän miehelle ja myös itselle. Kasvavat lapset kuitenkin todellisuudessa taitavat mennä edelle, mutta jos nyt ei ihan yli tarpeen ompelisi :)

Edit. Löysin vielä yhden kuvan, jota en ollutkaan postannut Instaankaan. 312 kuvattua ompelusta siis tälle vuodelle! Tiitulle velourpipa applikoiduilla sydämillä ja Paapiin isolla tupsulla.


Kuvia selatessa tuli vastaan myös itselle aiottu mutta miehelle päätynyt neulostakki, josta ei edes ole kuvaa koska ärsytti niin paljon. Tavoittelin pappatakki-lookkia, sain säkin, joka sopi miehelle paremmin. Julmaa :D

4 kommenttia:

  1. Oli hienoa katsella ompeluksiasi! Olet kyllä taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja mukavaa että tänne blogiinkin joku eksyy :)

      Poista
  2. Paljon oletkin ehtinyt tehdä kivoja juttuja viime vuonna!

    VastaaPoista
  3. Miten ihmeessä kerkiät tehdä noin hurjan paljon käsitöitä! Tosi kauniita. Ja värit sointuvat hyvin yhteen.Olen lukenut blogiasi jo kauan. Varsinkin ed.glogiasi ostaessani peitetikkikoneen -12.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit! :)