perjantai 23. tammikuuta 2015

Pakkaspäivän päivityksiä (sis. noin tosi monta kuvaa)

Uusi vuosi, uudet kujeet? Tai sitten sitä samaa vanhaa. Mihinkäs sitä tästä muuttuisi :) Gradu paketissa ja painettuna, tutkinto kourassa ja henkeäahdistava tieto siitä, että pitäisi kohta alkaa hakea ihan aikuisten oikeita töitä. Onko pakko, jos ei halua? Onneksi äitiyslomaa on vielä hetki jäljellä ja voin keskittyä olennaiseen, eli perheeseen, harrastuksiin ja omaan hyvää oloon.

Viime aikoina se minä onkin tupannut unohtumaan. Olen juossut innoissani hyväntekeväisyysjutusta toiseen, vääntänyt opintoja loppuun, auttanut siskoa häiden järjestämisessä, ommellut juhlavaatteet omalle porukalle, korjaillut toisen siskon ostovaatteita, ommellut massiivisen häälahjan (jep, se perinteinen tilkkupeitto), ja käyttänyt ne hetket ennen levottomaan uneen vajomista to do -listojen tekemiseen ja mitämunpitikäänmuistaa-pohdintaan. Häät kun saatiin tanssittua ja tajusin, että seuraava varsinainen to do on pikkuäijän yksveesynttärit toukokuussa, niin sitten se iski. Ensinnäkin, migreeni, kun stressi purkautui. Totaalinen väsymys, äksänä lattialla makaaminen. Tiskit tiskaamatta, pyykki pesemättä, mitään ei vaan jaksa, kun ei ole ehdottomasti pakko. Hierojaltakin sain satikutia, kun olin yhtä notkea kuin kakkosnelonen. Ei jaksa edes ommella, kun on niin poikki kaikesta. Toisaalta on huojentavaa huomata etten olekaan esim. kone, vaan minäkin saan väsyä ja olla vaan välillä, mutta toisaalta on pelottavaa, kun ei ole mitään mitä kohti mennä. (Paitsi se aikuisten oikea työelämä, mutten halua ajatella sitä). Huomaan vain istuvani sohvalla ja katsovani telkkaria, toisaalta myhäillen että kerrankin on aikaa vaan olla eikä tarvi esimerkiksi neuloa kenellekään siskolle häihin huivia tai muuta vastaavaa. Tai että saa mennä nukkumaan ilman että syyllistää itseään siitä, että olisin mä nyt voinut vielä sen yhden jutun ommella että huomenna ehtisi esim. juoda kahvin kuumana eikä unohtaa sitä ompsun kulmaan kun sitä ei ehdi juoda.

Kaivoin jo kyllästyksissäni kolme vuotta vanhan nypläystyön esiin ja jatkoin siitä, mihin jäin. Aivot eivät juurikaan muista säännöistä mitään, onneksi sormet osaavat hommansa. Hyvä audiokirja tulille ja nypylät viuhumaan. Kun kyllästytti, kaivoin keskeneräisen villapaidan (since kevät 2014) esiin ja tikuttein sitä samalla kun katson The Big Bang Theorya ja naureskelen fyysikkovitseille. Tuli sitä liikuttuakin, kaverin kanssa juostiin ("juostiin") Manic Run, toki Team Sheldonina. Jaksoin ommella tiimipaidat, jee! Siitäkin kohta kuvaa. Menin jopa niin pitkälle, että liityin Instagramiin :D Sieltä @lauriida, löytyy ehkä useammin käsityökuvia kuin täältä.

Nyt onkin aika koittaa ryhdistäytyä ja puhaltaa pölyt ompelukoneiden päältä. Kankaita ei ihme kyllä ole tullut ostettua (kiitos ompeluryhmän kangaslakon), vaikka sainkin mieheltäni neljään eri kangaskauppaan ja yhteen lankakaupaan lahjakortit joululahjaksi. Ensin olisi tarkoitus saada noita vanhoja kasoja matalammaksi, ja sehän ei onnistu ompelematta, kun ei poiskaan viitsisi antaa tai myydä. Nyt siis ryhtiliike ja muksuille vaatetta! Sitten kun saan itseni liikkeelle neuleiden parista ja raskaus-/imetys/-laiskuuskilot karistettua, niin sitten ompelen ihan varmasti jotain itsellenikin. Se on lupaus!

***

Ostin itselleni valmistujaislahjaksi Silhouette Cameo -leikkurin. Aluksi, kun kaveri sen hommasi, mietin että "ihan kiva, mutta tulisikohan itse käytettyä". Itse asiassa pidin kaveria hulluna kun ostaa semmoisen, voihan silityskalvoja leikata käsinkin! No, ei vaadittu kuin nähdä pari valmista projektia ja kone työssään, niin olin myyty (oon kyllä aika helppo). Naps naps! En eläessäni ole askarrellut näin paljoa korttejakaan... Nyt on "pakko", kun on kerran tämmöinen laite... :D Korteista laita joskus oman postauksen sitten.

Nyt sitten seuraa valtaisa kuvaoksennus kaikesta, mitä nyt olen tehnyt loppuvuodesta enkä ole tänne kerinnyt päivittää. Puuh! Taas yksi lupaus enemmän, päivitystiheyttä ylös... Pahoittelut kuvaähkystä jo etukäteen :)

Koneen uumenista löytyi kuva vauvalahjasta, jonka tein jo aikaa sitten. Skeittirobo-joustofroteesta Villikko-haalari sekä tuttinauha. 62 cm.

 

...eikä tämäkään haalari näemmä ehtinyt edes blogiin asti kun se jäi jo pieneksi ja on nyt muuten myynnissä Lauriidan fb-sivuilla :) Villikko tämäkin, vetoketju raglanissa, ylipitkät resorit (jäi pieneksi selän pituudesta, kun en muistanut lisätä kaavaan kestovaraa.) 68 cm.


Messusaaliskolmioista syntyi Nukalle 74 cm body (se vanha tuttu Sausage dog) ja Tiitulle 104 cm mekko samalla meiningillä.


Valmistujaisiin ja siskon häihin surautin EK:n ryppytaftista mekon joka on muutaman Modan mallin hybridi, alla omasta päästä tyllihame.


Tein muksuille punaisesta Jemmasta tonttulakit ja kappas, pojan kappale jäi jouluksi kotiin kun me matkasimme mummolaan :)


Cameolla tuli kokeiltua moniväristä silityskalvokuvaa, ja Myyrä kun on aina yhtä ihana, niin nappasin netistä kuvan, muokkasin mansikat ohjelmalla lumipalloiksi ja silittelin vaunuverhoon. Erityisen kivaa silittely on nyt, kun hommasin kirppikseltä Elnan prässin! Kyllä pysyy :)


Tilkuista tarpeeseen, Nukalle parit ruokalaput omalla kaavalla. Kaava onnistui hyvin, joten samalla mallilla jatkossakin. Ekaa kertaa pitkiin aikoihin kanttasin ihan puuvillavinonauhalla, ja se onnistui yllättävän hienosti!


Kaveri sai tammivauvan ja halusin muistaa 62-senttisellä setillä :) Ihanan pienet palat muuntautuivat Sausage Dog -bodyksi ja Straight Stripes -housuiksi.


Pojalle 74 cm Nukkumatti-unihaalari.


Iskälle taattua Dressmann-laatua oleva paita joululahjaksi. Hirvi leikattu Cameolla. Muistutus siitä, että kattellaan sinne penkalle kun ajetaan pimeällä, ettei pelti rytise enää toiste :)


Päikyntädeille ja -sedälle käsivarsiheijastimet Cameolla leikaten, heijastinkalvoa ja huopaa.

 

Messuilta hommattu Fimo-massa muovautui joululahjoiksi siskoille: toiselle donitsit, toiselle kakkupalat.

Kakkua jäi vielä... :P


Ompeluryhmän joulukalenteriin palkinnoksi avaimenperädonitsi.


Isänpäiväksi vaarille ja pojalle samistelupipot. Vuorina Royal-tuotteen punaista valmet -trikoota.


Ihan eka Cameo-projekti, iskälle supervaari-paita (by Dressmann), isänpäiväksi.



Mario-teemaisia alusbodeja, 74 cm tähti ja 80 cm mysteerilaatikko.


Akuuttiin housupulaan 104 ja 110 cm collarit High Jumpin pohjalta. Kokomerkit silityskalvoa, college Myllymuksuilta.


Jouluksi Tiitulle sydänjoustiksesta mekko 110 cm.


...ja pojalle 74 cm joulupukkiteemainen body.


Messulöydöstä mekko itselle. Tuli vähän reilu. Ps: tehtiin kampauksia Tiitun kaa. :D


Noshin harmaameleeratusta trikoosta (ihana laatu!) Sausage dog 74 cm hipsterityyliin. :D



Myllymuksujen collegesta Nukkumatin pohjalta jumpsuit.

 

Sitten tämän vuoden puolella valmistuneisiin!

Housupulaan 2015 ekasta Ottobresta ne hauskat housut kertaa kaksi koossa 74 cm. Ihanaa Selian harjattua joustocollegea ja vaihtareilta saatua petroolia velouria. Ohjeessa kumpparin mitassa on pakko olla joku virhe, koska sitä sai meidän pojalle lyhentää vaivaiset 10 senttiä...




Manic Runiin tiimipaidat. Kaverilla samanlainen omalla koolla ja nimellä. Bazinga!


In the making...


 Ja sitten hääjuttuihin. Paulina Popiolek, Miss Dashwood Shawl. Vajaa kolme kerää Baby Trunte merinovillaa, 4 mm puikot.




Tiitulle häihin juhlamekko Owl Princess Koruja korujen ystäville -trikoosta ja Noshin farkkujerseystä Summer Pull-ons -farkut, 110 cm.


Pojalle viimeisenä iltana vielä oma viritelmä Noshin harmaameleeratusta trikoosta ja farkkujerseystä, kaulusbody nappilistoineen. Housuihin ei enää aika riittänyt joten kaupan farkuilla mentiin.


Ja se herkuin ja isotöisin viimeiseksi... Häälahjaksi siskolle ja miehelleen tilkkupeitto disappearing nine patch -tekniikalla, yhdeksää erikuosista harmaata. Taustalla tikkivanu ja silityskalvoilla nimi ja päivämäärä. Koko 235 x 235 cm.


Raskasta luettavaa (ja ladattavaa), mutta onpahan päivitetty! Joskos saataisiin tämä vuosi nyt käyntiin myös ompelullisesti. :)



4 kommenttia:

  1. Oi miten ihania ( ja paljon) lastenvaatteita! Mutta hienoin kyllä tuo mekkosi ja voi mikäpäiväpeitto! Hurja työ varmasti, vau :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Päiväpeittoon ei loppuviimein mennyt kuin viikko: kaksi päivää kankaiden leikkuuseen (rullaleikkuri <3), kaksi ja puoli päivää ompeluun, kaksi ja puoli päivää tikkaamiseen ja päivä viimeistelyyn. Se vaan että kun ne tekee peräkkäisinä päivinä niin vähän väsytti :D

      Poista
  2. Kyllä näin monien ja upeiden tuotosten jälkeen onkin hyvä hetki levähtää! Mahtavia juttuja saa tuolla Cameolla tehtyä. Päiväpeitto on huikean hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottapa se! Ja kiitos. Onneksi myös vastaanottajaparille kelpasi :D

      Poista

Kiva kun kommentoit! :)