Blogitapaaminen Lankamaailmassa

Entinen pomoni Lankamaailmasta soitti viime viikolla ja kutsui minut Lankamaailman ja Prinsessajuttu-blogin järjestämään blogitapaamiseen. Olin vähän nolona, että enhän minä juuri enää ehdi blogatakkaan, mutta tullaan nyt sitten, ihana päästä hypistelemään lankoja ja tapaamaan muita bloggareita. Sain ottaa avecinkin mukaan, ja Osifa lähti seurakseni.

Tunnelmaa riitti, siitä piti huolen Ripaus tunnelmaa -blogin Heidi, joka oli somistanut tapaamispaikan ihanan keväisesti ja ekohenkisesti. Päivällinen korvattiin kakuilla, pähkinöillä ja raakasuklailla, jotka tarjosivat Brander, Tallipihan kahvila, Ruohonjuuri sekä Hyvinvoinnin tavaratalo. Ihana-lehden Kaarina Korventaka esitteli tämän vuoden trendejä messumatkoiltaan, ja olikin hauska huomata miten samanlaiset linjat, kuosit ja värimaailma jo nyt näkyy pienten yrittäjien kankaissa. Lankamaailma esitteli ekolankoja, muun muassa ihanan paksu ja kevyt Eko Alpaca Viking Garnilta, sekä Fibranatura Cottonwood, joka on GOTS-sertifioitu luomupuuvillainen lanka. Se soveltuu mainiosti esimerkiksi tiskirätteihin, joihin ohje löytyy muun muassa Ihana-lehdesta.

Illan aikana tuli syötyä kakkua napa täyteen, juteltua kanssabloggaajien kanssa sekä kierreltyä kauppaa lankoja hypistellen. Onnistuin pääsemään kaupalta suhteellisen kevyin kantamuksin, sillä lankavarastot ovat jo sitä luokkaa että joku harkinsta pitää olla ;) Näihin kuviin ja tunnelmiin!

2015 viimeiset ompelukset

Päivittelen tähän postaukseen nyt kaikki bloggaamatta jääneet, hups. Taas paljon kuvia, mutta aika kompaktissa muodossa. Isommat ja tarkemmat yksittäiskuvat löytyvät Instagramin puolelta, @lauriida :)

Kesälomalle kun jäätiin, niin tein päiväkotiin tällaisen tilkkupeiton. Tarkoitus ei ollut hakea harmonista unipeittoa, vaan peli- ja leikkipeittoa, jonka avulla voidaan kertoa tarinoita, tunnistaa hahmoja tai muuta mukavaa. Kivasti sai tuhottua tilkkuvarantoja tähän :)

Syksyllä pyöräytin talvea ajatellen Tiitulle seitsemän paitaa samalla kaavalla, Autumn Forest 116 cm. Paidat on mukavampi pukea haalariin kuin mekot ja tunikat, eli ihan sitä ajatellen. Tuli käytettyä tähän Käpysen tenavamysteeristä ja omista varastoista kivasti metrejä pois :)

Tiitu sai myös velourtakin 116 cm, ja joskus alkukeväästä tehdyn unitopin 110 cm, tämän vuoden puolella ommeltuja pikkareita muokatulla Annica-kaavalla 116 cm, pörröisen jumpsuitin 116 cm, kissavelourtakin 110 cm sekä ihanasta Joulusikermästä joulumekon 116 cm, tässä kuvassa takakappale ja veikan paita mukana. Kuva edestä edellisessä postauksessa.

Vuoden 2015 Roosa nauha -huutokauppaan osallistuin parilla pipolla, lasten sydänvelourpipo ja aikuisten rusettipipo omilla kaavoilla.

Poikonen kasvaa sellaista vauhtia, että saa olla koko ajan ompelemassa jotain. Tässä vain loppuvuoden juttuja: unihaalari 86 cm, housut 86 cm, nahkatossut (liian isot), palajumpsuit 86 cm, neljät housut 86 cm, Maggie's Baby Boots -kaavalla buutzit (taas liian isot), omalla kaavalla salamatossut (sopivat!), omalla kaavalla velourpipo, unihaalari 86 cm, parit housut 86 cm sekä viisi paitaa 92 cm. Puolitoistavuotisneuvolassa selvisi, että pikkuäijä on paljon sirpakampi kuin siskonsa siinä iässä, hädin tuskin 80 cm rikki! No, onpahan kasvunvaraa.

Tiitu on pyytänyt jo pitkään, että saisi kokeilla ompelemista. No, sopiva hetki löytyi ja teimme Animators-nukke Bellelle mekon. Tiitu leikkasi itse kaavat ja kankaat, saumuroi (äiti auttoi ja painoi pedaalia), kanttasi peitetikkikoneella ja nepitti neppipressillä. Hieno tuli! Yllättävän hyvin riitti kärsivällisyys (kummallakin), joten eiköhän pikkulikka ole tervetullut ompsuun toistekin.

Miehen ystävä siirtyi isääntyneiden joukkoon ja saimme kutsun nimiäisiin. En kyytipoliittisista syistä päässyt lasten kanssa mukaan, joten hoidin sitten lahjapuolen. Kivan kokoinen vauvanpeitto syntyi tilkuista (mies kävi ihan itse ostamassa roosat tähdet), ja Cameolla taiteiltu kortti.

Kaavoittamistakin kokeilin, tumput jotka ovat liian pitkät Nukalle ja liian kapeat Tiitulle. Back to drawing board siis.. :D Tiitulle omalla kaavalla päikkytossut, kokeilin näihin strasseja (jotka näkyvät tosi huonosti), ne kyllä irtosivat alta aikayksikön. Kaverin poika sai toiveiden mukaisesti ommellun velhon viitan leikkeihin. Vikassa kuvassa on tän vuoden puolella valmistuneet tilkuntuhoamispikkarit ihan itselle. Vähän vielä saa hioa kaavaa, mutta eikös se niin ole että kiva kuosi korjaa kaavavirheet... :D

Mies on auttamatta pakanpohjimmainen ompeluksissa, hän kun ei koskaan tarvi mitään. Isänpäivänä yllätin boksereilla (Comox Trunks Thread Theorylta), ja kesällä tuhosin merinoita tekemällä aluspaidan. Ison ompeluryhmän ompeluhaasteen kangas muotoutui myös boksereiksi kun kangas ei itselle iskenyt, ja lisäksi sohlasin ja unohdin haarakappaleen kokonaan... Ilmankos oli kireät ja matalat :D Lisäsin kuvan oton jälkeen haarapalan ja johan parani.

Itsellekin sain ommeltua, keltaiset farkkucollegehousut ovat olleet syksyn opehommien aikaan nappivalinta, farkut kun ei oo ihan mun juttu. Tässä on nurja puoli ylöspäin tuomassa vähän eloa :) Tykkään kovasti. Tämän vuoden eka kunnon vaateompelus on Käpysen Betoniromusta ommellut leggarit Koot.fi:n Ehta-kaavalla. Olen normaalisti kokoa L/XL, ja olisi pahasti mennyt pieleen ellen olisi kuullut näiden olevan reilua mitoitusta ja verrannut omaan kaavaani. Tein M-kokoiset, kavensin nilkkaa ja pidensin taitteen verran lahjetta, ja tosi hyvät tuli! Ja vaikka se nyt tuntuukin kivalta tehdä M-kokoa, niin olisi kivempi jos kaavan koko vastaisi todellisuutta, niin moni joka asiaa ei tarkista (niin kuin itse yleensä) välttyisi pettymyksiltä :P Seuraavana kuvassa viime vuoden vika ompelus, leggarit samalla kaavalla Verson puodin Vierivät vuodet -trikoosta. Ihanna pehmeät! Viljamin puodin Jäynässä tullut pöllökangas odotti inspistä pitkään, kunnes kyllästyin odottamaan ja saksin summittaisesti hajonneiden olohousujen perusteella tällaiset unipöhnöt. Kivat tuli, vaikkei kuosi olekaan ihan minua :)

Muutama yläosakin vielä. Eurokankaan palalaarin neulos muuttui liehuketakiksi, kaavaa en muista enää. Ompeluryhmän haastekankaan omasta mielestä rumin osa muuttui kaavakokeiluksi. Etuosa violettia (mikä oli ihan jees, jos ei olisi ollut noit kermaraitoja), takaosa loppukuosia (hello, Nanso), hihat mustaa. En tule ikinä käyttämään, ja kaavakin kaipasi muokkaamista :P Seuraavassa kuvassa näkyy ylioppilasjuhliin ompelemani mekon yläosa. Koska olen aina kameran takana, ei kokokuvaa taida ollakaan. Kiva se silti oli :D Luokanopehommissa pääsin sijaiseksi joulunalusaikaan, joten piti ostaa kaverilta Kauno-joustofroteeta ja tehdä opeuskottava mekkonen. Yllättävän kiva, minä kun en ole yhtään joustisihmisiä :) Viimeisellä rivillä näkyy huonosti kollaasi topeista joita tein sarjana itselleni, kaikki marinoituja kivoja kankaita: Pottupeltoa, Pikkukiviä ja Ruusuhuivia. Nämä ovat melkein päivittäin käytössä :)

 

Tumppuja ja Happypotamusta en postannut ettei sisko saa vihiä, nämä siis menivät tulevalle serkkupojalle jouluna :) (täti alkoi tikutella jo hyvissä ajoin, niin kuin ruohon väristä huomaa...) Syksyllä syntyi myös Malabrigon Sock -langasta itselle Monkey-sukat sekä pojalle sukat ja tumput. Ja vieläkin jäi nöttönen 50 gramman vyyhdistä! Loppuvuoden laneilla sain kulutettua poljinjalan jalkapohjaan reiän, joka odottaa vieläkin paikkaamistaan... Kaverin pojalle tein tumput hauskalla kuvioneuleella, jonka matkin pieneksi jääneestä parista.

Semmoinen oli vuosi 2015, ja vähän jo tätäkin vuotta tuli näytettyä. Seitsemät pikkarit ja yhdet leggarit on jo tehty, ja alkuvuonna käytin pari iltaa vaatteiden valmiiksi leikkelyyn. Kokoamista odottavat merinohaalari (jota tarvitaan, ihan hirveän kylmä nyt!), parit hupparit, leggarit, haalarit ja paidat. Tavoitteena on saada kangasvarastoa tyhjennettyä ja pidettyä ostot järkevinä. Ompelu-uudenvuodenlupaukseni oli ommella enemmän miehelle ja myös itselle. Kasvavat lapset kuitenkin todellisuudessa taitavat mennä edelle, mutta jos nyt ei ihan yli tarpeen ompelisi :)

Edit. Löysin vielä yhden kuvan, jota en ollutkaan postannut Instaankaan. 312 kuvattua ompelusta siis tälle vuodelle! Tiitulle velourpipa applikoiduilla sydämillä ja Paapiin isolla tupsulla.

Kuvia selatessa tuli vastaan myös itselle aiottu mutta miehelle päätynyt neulostakki, josta ei edes ole kuvaa koska ärsytti niin paljon. Tavoittelin pappatakki-lookkia, sain säkin, joka sopi miehelle paremmin. Julmaa :D

Katsaus käsityövuoteen 2015

Niin vaan vuosi vaihtui taas, kotisohvalla miehen kainalossa leffaa katsoen. Ajatuksissa kävi toteuttaa blogiin pieni katsaus mitä tulikaan (loppuvuodesta etenkin) ommeltua, kun sitä niin harvoin saa aikaiseksi päivittää. Instagram on päivän sana, nopeaa ja helppoa eikä tarvi avata tietokonetta ja miettiä sen kummemmin mitä kirjoittaa. Itsekään en kovin ahkerasti vieraile blogeissa enää, vain jos jotain tiettyä ohjetta tai ideaa etsin. No, pidetään tämä elossa ja katsotaan, minne elämä vie :)

Vuoden 2015 ompeluksia

Vuonna 2015 aloitin tammikuussa Instagramin käytön, ja laskin nyt sitten paljon tuli ommeltua. Muutaman unohtuneen kuvankin päivittelin (siksi joulukuussa näkyy vihreää ruohoa ja kesävermeitä), mutta ellen pahasti väärin laskenut, niin 311 ommeltua juttua tuli valmiiksi. Hurja määrä! Laskin ommelleeni 73 pipoa (joista suurin osa hyväntekeväisyyteen), 69 paitaa, 47 housuparia, 31 bodya ja 22 mekkoa tai tunikaa. Loput ompelukset ovat tuttinauhoja, tossuja, vaippoja tai muita yhden kappaleen kategorioita.

Mieleenpainuvin oli varmastikin siskolle ja miehelleen ommeltu parisängyn tilkkupeitto (ihan postauksen lopussa), Silhouette Cameo -leikkuukoneen ostaminen ja sillä leikkiminen (mm. kortteja ja silityskalvoja), kesäkuun ompelulanit ja toiset mokomat loppuvuodesta, marraskuun käsityömessut... Vaikea on valita mitään kohokohtaa!

Kokosin kollaaseja ompeluksista, ja tarkempia kuvia löytyy instasta @lauriida. Samat kuvat, mutta isompina, ja saattaapi olla tarkempaa tietoa kaavasta tai muista :)

Lanit pidettiin siis oman porukan kesken, ja siellä syntyi vaikka mitä. En kerennyt juuri suunnittelemaan mitä teen, joten kannoin (ison) Ikea-kassillisen kankaita ja päätin keskittyä siskon vauvalahjoihin ja ommella sitten muuta, jos ehtisin tai kangasta jäisi. Tässä koko 33 tunnin saldo. Unta otin 2 tuntia, kun en viiden jälkeen uskaltanut enää aloittaa uutta projektia kun vanhat oli jo valmiina... ;) Sain ommeltua 116-senttiset velourhousut, 92-senttisen paidan, 56 cm unihaalarin, kolme 50 cm ja viisi 56 cm bodya joista kolme siskolle ja kaksi kavereille, kahdet 50 cm ja kahdet 56 cm housut sekä neuvolakortin kannet. Ei paha :)

Annoin vauvanvaatteet siskolle jouluna, ja mukaan tulivat neulotut tumput ja virkattu Happypotamus.

Joulun hitti Cameon/Portraitin omistajien joukossa olivat heijastinkalvosta leikatut heijastimet. MDP:ltä Briteistä tilattu kalvo kiinnitetään silittämällä paikalleen, ja se heijastaa melkein yhtä hyvin kuin 3M:n heijastinkangaskin! Lunastin ystävältä heijastavaa nauhaa ja papukaijalukkoja, niin hyvät tuli. Heijastinkalvoa päätyi myös enolle menneeseen pipoon, kuvana oman jääkiekkoseuran logo. Myös parit sukat kerkesin neuloa, miehelle viimein ohuet sukat Hjertegarnin Snakesta (2,25mm puikot) ja äidille valmistui joulupäivänä perussukat 3mm puikoilla Maija-langasta. Sisko sai heijastimen ja paitaan silitettävän kuvan lisäksi graffitinharmaasta tähdimerinosta ommellun tuubihuivin.

Marakassi Designin ihana Joulusikermä muotoitui söpöiksi joulupaidoiksi, 92 cm raide ja 116 cm Autumn Forest mekoksi muokattuna. Rullapäärmekin onnistui kerrasta ja metrin raportti riitti juuri ja juuri molempiin kivoilla kohdistuksilla. Tykkään valtavasti!

Joulu oli muutenkin antamisen aikaa, sillä silloin huipentui ompeluryhmämme Tays-keräys. Ompelimme tänä vuonna pipoja vastasyntyneille ja niitä syntyi upeat 550 kappaletta! Yhteensä ompeluksia lahjoitettiin 734 kappaletta, sisältäen bodeja ja housuja lastenosaston puolelle, peittoja sekä virkattuja imetysohjaustissejä. Kiitos kaikille osallistuneille ja kankaita lahjoittaneille yrityksille! :)

Hymiö smile

Oma panokseni oli bodypainoitteinen, ja viime hetkessä pyöräytin useamman pipon vielä kaveriksi. Loppusaldo oli viidet housut, 12 bodya ja 61 pipoa.

Kiitos kaikille uskollisille kävijöille, jotka jaksavat tänne kurkkia vaikkei kirjoituksia kovin usein synnykään :) Uudenvuodenlupauksena voisi sanoa kirjoittavansa tänne useammin, mutta jätän sanomatta. Katsotaan taas parin kuukauden päästä ;) Pätkäisen tästä ja laitan seuraavaan postaukseen loppusyksyn tavallisempia ompeluksia ja projekteja.

Ihanaa uutta vuotta 2016!

Kesällä ommeltuja

Taisin joskus puhua että päivittäisin kesällä ommentuja juttuja. No, tässä tulee.

Mallikelpoisen leggariohjetta on pitänyt kokeilla jo vaikka kuinka kauan, ja nyt se on tehty ja todettu, että vau, kerrasta sopivat. Kivan korkea vyötärökin, saa maharöllön kuriin. Jopa haarakoukku tuntuu sopivan. Nyt on sitten hyvä luottokaava jossa ei nilkat tai pylly vilku. Testikankaana Triteksin apuakääk-pinkkiä trikota.

Koitin myös testikaavoittaa Puma-tyyppisiä college-capreja, ei onnistunut. Ihan liian slimmit ja lyhyet. Se proggis jäi. Oli niin kylmä kesäkin, että mitäpä tuosta.

Kaikkien kovasti kehumaa Nosh-kaavaa (SK 5/2015) piti myös testata, tässä koossa M. Ei ihan ollut mun kaava, hihan pyöriö oli todella matala ja eihän se tällaiselle harteikkaalle sovi millään. No, tulipahan kokeiltua. Tässä taas Triteksin raitaa, jota vaan riittää ja riittää, aina jostain löytyy pala. Tulikohan tätä joskus hamstrattua?

Poikonen aloitti päiväkodin, ja sinne tarvittiin peruscollareita. Tässä Ottobren Ultimate Casual 86-senttisenä joustocollegesta.

Myös kestovaippoja tarvittiin enemmän jotta päikkyynkin riittää. Hellästi hillottu Finnskog tuli viimein silputtua, samoin kuin norsut ja vielä yksi valmiiksi leikattu yksivärinenkin. Tein yhden koon vaippoja, jotka nyt ovat isoimmalla käytössä. Meitsistä kun tulee täti ensi keväänä, niin saa nämä sitten siskon vauvalle eteenpäin. Awwws!

Tällaisia syntyi kesällä. Syksyllä aktivoiduin taas peruspertsan tekoon, niistäkin joku kooste lähiaikoina (-kuukausina :D) tulossa. Nyt taas nypläämään!

Messuraportti

Taas päästiin marraskuun puoliväliin, joka on käsityöläisen kulta-aikaa: Suomen Kädentaitomessut olivat jälleen kerran ihanat, aikaa (ja rahaa) upposi, hyvässä seurassa tuli kahviteltua ja kierreltyä ja inspistä on taas vuoden tarpeiksi.

Itse hommasin koko viikonlopun rannekkeen ja nautin messuilusta joka päivä. Perjantaina tein täsmäiskut tietyille kangaskojuille, lauantaina haahuilin enemmän itsekseni ja sunnuntaina tein vielä viime hetken löytöjä. Muutama metri kangasta kotiutui, parit joululahjat sekä metrilakua ja muita herkkuja.

Pia Westerholmin ihanat silityskuvat pääsevät koristamaan paitoja, neuvolakortin kansia tai mihin nyt ikinä näitä raaskiikaan käyttää. Indien ständiltä tarttui mukaan Käpysen Herra hirttä, Paapiin sydämiä ja Ikasyrin ukkospilviä. Viljamin puodin iso keltainen panda hyppäsi mukaan kuin itsestään :) Ennen messuja koin onnenpotkun ja voitin Verson puodin arvonnassa lahjakortin, ja kulutin sen hukkaan ja vieriviin vuosiin. Aijai. Nämä on jo pesty ja kuivattu ja nätissä pinossa ompsussa odottamassa inspistä :)

Lauantai meni haahuillessa, ja mukaan tarttui inspiraation lisäksi vain Käpysen solmuja. Sunnuntaina palasin Verson puodille ja ostin susihukkasia ja sydämiä. Kankaiselta mukaan tarttui puuvillaa ja lämpövanua, ja Pia Westerholmin ihanat printit päätyvät lastenhuoneen seinälle.

Yhtään lankaa en ostanut, mikä on varmaan jonkin sortin ennätys! Monet Malabrigot ja Madelinetoshit kävin silittelemässä, mutta ostamatta jäi. Jos noista entisistäkin neuloisi...

Kaiken kaikkiaan ihanat messut. Paljon oli taas nähdävää, monen monta ideaa tuli ja sen myötä kaivoin pitsinnypläystyynynkin esiin ja koitan saada keskeneräisen työn valmiiksi, että pääsisi uuden kimppuun :) Kahvi oli messuilla hinnoissaan, ja päätin (niin kuin joka vuosi) ottavani ensi vuonna termarin mukaan. Ihan muutamat herkutkin tuli ostettua Delin puolelta, voi nams! Nyt sitten tiukkaa linjaa jouluun, ettei paisu ;)

Syyskuulumisia - neuleita ja virkkuita

Syksy on tullut!

Kesällä tartuin puikkoihin ja neuloin muutamat sukat, tumput ja pipot. Jep. Villan kutsua ei voinut estää! Snurreltakin kotiutin hävyttömän arvokkaita lankoja (ei kerrota miehelle, ainakaan vyyhtihintaa), eikä niistä raaski mitään tehdä. Niin nättejä söpöjä vyyhtejä, joita on kiva silitellä! Ai ai.

Virkkuukoukkukin hyppäsi kouraan kuin itsestään, ja piti kokeilla, miten kuviovirkkaus onnistuu. Siitä kun tiesin teorian, mutten koskaan tullut kokeilleeksi. Inspiroiduin Molla Millsistä ja tein omasta päästä siihen tyyliin pussukan päänsärkylääkkeille sun muille napeille jotka muuten pyörivät käsilaukun pohjalla.

Myös Tiitun valitsema pinkki ontelokude sai korin muodon ja on nyt lastenhuoneessa legojen, pikkuveljien tai puupalikoiden säilytyspaikkana. Tai sitten nallen sänkynä, riippuen päivästä. Virkkaaminen oli haasteellista, sillä poikanen halusi tulla istumaan keskeneräiseen koriin :)

Kaivoin naftaliinista myös pitkän aikaa kesken olleen neulepaidan johon en jaksanut laskea raglankavennuksia. Ratkaisu: laatikkopaita! Kiva tuli. 3,75 mm puikot ja Viking Garnin Björk merino-puuvillalanka Lankamaailmasta.

Parit pipat syntyi syksyä ajatellen, tytölle pinkkiä Palinosta Antler Hatin ohjeella, ja pojalle omasta päästä korvalappupipa, lankana Hjertegarnin Extrafine Merino 120.

Annoin kaverille viime jouluna lahjaksi sukkalahjakortin ja se lunastettiin kesäsukiksi erillisellä isovarpaalla. Novitan Tico Tico ja 2,25mm puikot.

Messuilta ostettu Malabrigo Sock pääsi 2,25mm puikoille, ja riittoisa lanka se olikin. Cookie A:n Monkey-sukkien jälkeen sain neulottua vielä pojalle sukat ja tekeillä on vielä tumputkin. Ei paha! Niistä kuvaa kun valmistuu.

Päikkykin alkoi ja pojan nahkatossut olivat jo pienet. Halusin kokeilla tossujen virkkaamista joten tässäpä nämä. Pohjaan on ommeltu nahka, ja leveä kumppari pitää tossukat jalassa. Puuvillaa nämä.

Tiitullekin piti tehdä koon 31 sukat syksyä vasten. Käytössä ovat jo, hrr, kun aamuisin on jo kylmä! Lankamaailmasta ohutta sukkalankaa.

Siskon Venäjältä tuoma keltainen alpakkalanka pariutui graffitinharmaan merinon kanssa, Dropsin ohjetta soveltaen 2,5 mm puikoilla miehelle tumput. (Olisin ominut, mutta ovat mulle vähän kapeat, terveisin lapiokäsi).

Kauan kesken olleet kuviolapasetkin valmistuivat, kun sain aikaiseksi. Lankamaailmasta Vilmaa ja kuvio Pinterestin syövereistä.

Ihan kaikkia kuvia en voi lisätä, ettei yllätys mene pilalle ;) Sain kivoja uutisia jotka kutkuttavat niin maan kauhiasti, etten nahoissani meinaa pysyä. Siitä lisää alkuvuonna :)

Niin, siinä ne mun pari neulottua juttua. Oho :D Enskerralla sitten ompeluksia. Niitäkin riittää!

Rusettitoppi

Toppimania jatkuu, mutten enää jaksanut tehdä neljättä ihan samanlaista. Aloin hahmotella paperille, mitä yksityiskohtia voisin lisätä. Rusettivillityksestä oli sen verran vähän aikaa, että päätin kokeilla lisätä niskaan sellaisen. Yllätyin itsekin, kuinka kiva tästä tuli, vaikkei tällainen söpöily ole ehkä ihan ominta minua :D

Topin peruskaavaan on lisätty vain poikittain menevä kaistale niskaan. Kaistaleen keskellä on sauma, joten sain kantattua pääntien nätisti eikä olalla tarvinut litistää kanttia. Rusetti on isompi suorakaide joka on rutistettu pienemmällä suorakaiteella. Rusetti peittää kt-sauman ja on parilla pistolla kiinni. Aloin hurjaksi ja valitsin kontrastivärisen trikoon myös kantteihin, pinkkiin en taipunut mutta keltainen menettelee :D Käpyseltä ostettu harmaameleerattu trikoo on napakkuudeltaan juuri sopivaa kesätoppimateriaaliksi. Ja, jos rusetti alkaa suunnattomasti ahdistaa, sen saa helposti nipsaistua pois... ;)

Tätä täytyy ehkä jatkojalostaa jossain vaiheeessa. Tyttö jo tilasi itselleen rusettimekon, mutta rusetin kuuluu kuulemma olla edessä, ei takana. Eihän sitä muuten näe!

Resorinleikkuuvinkkejä ja kangasmetrikäppyrää

...ja niin juttu jatkuu! Aloitetaan kangasmetreistä. Vähän huimaa nuo metrimäärät, paree olla näyttämättä miehelle ettei se ala kohta miettiä, miten paljon rahaa on mennyt näihinkin metreihin, saati monta vielä menee niihin tuleviin... ;)

Nyt siis ne touko-kesäkuun tilastotkin on koottu, hehheh hupsista, vähän tuo ostaminen lähti käsistä... mutta on kyllä ommeltukin, edelleen miinuksella ollaan! (Kuvaa saa klikattua isommaksi). Toukokuussa ompelin 18,7 metriä, ostin 23,45 metriä (hupsanssaa), ja möin 11,91 metriä, kuun kokonaistilanne -7,16 metriä. Kesäkuussa ompelin 15 metriä, ostin 9,3 metriä ja möin 4,95 metriä, jolloin kesäkuun tilanteeksi saatiin -10,65 metriä. Koko vuoden kangasvarasto on miinuksella peräti 48,01 metriä! Laskinpa huvikseni, että tänä vuonna olen ommellut 78,15 metriä, myynyt 28,46 m ja ostanut 58,6 metriä. Suoritushan sekin. :D

Nyt kun käppyrät on päivitetty ja blogi on ajan tasalla, niin postataanpa pari oivallusta. Palatakseni vielä siis siihen kanttaamiseen... Tuossa taannoin pohdin miten saisin mahdollisimman helposti ja nopeasti leikattua mahdollisimman tehokkaasti ja paljon resorikanttia. Olin joskus muinoin nähnyt tämäntyyppisen tutoriaalin jossain blogissa (huomatkaa huikeat lähdeviitteeni!), ja kun jutun juonen keksin niin jaoin sen kuvien kanssa kavereillekin. Pistän nyt tännekin, ja jos joku muistaa alkuperäisen blogin/blogit, niin saa huikata :)

Resorikantin leikkaaminen: the easy way (huom! Resorin pitää olla putkella!)

1. Leikkaa pyöröleikkurilla ja viivaimella (tai saksilla) halutunlevyisiä hapsuja resoriin, jätä noin 10-15 cm leikkaamatta ylhäältä.
2. Kiepauta leikkaamaton osuus eteen keskelle.
3. Leikkaa saksilla (vain päällimmäistä kerrosta!) aina viillon lopusta seuraavan viillon alkuun vinottain (ks. oikealla ylin kuva). Muista pitää oikea kanttausleveys!
4. Lopputulos: nopeasti monen monta metriä kanttia! Leikkaa alku ja loppu vinottain irti loppuresorista tavoiteleveyteen.
5. Keri ja kanttaa :)

PS: saumuri ja peitetikkikone tosiaan kävivät huollossa. Mitä ompeluaddikti tekee ne muutamat päivät, jotka koneet olivat poissa kotoa? Prinsessamekon ompelu (joustamattomasta ompelukoneella) oli yksi juttu toki, ja kaavoja ja kankaita leikkasin, mutta sitten tuli inspis hoitaa saumurilankainvis kuntoon. 2*5 cm pahvilipuskoja, kaksipuoleista teippiä ja useampi tunti kieputtamista, tussilla merkin ja värinumeron merkkausta. Sitten kun seuraavan kerran menee Karnaluksiin niin ei tule ostettua samoja värejä ;)

PPS: 47 väriä ei ole tarpeeksi, vaikka niin voisi luulla.